KINSTERIPENSAS

(hepr. roʹtem).

Kinsteripensas (Retama raetam) on hernekasveihin kuuluva autiomaan pensas. Vastaava arabiankielinen nimi (ratam) auttaa tunnistamaan kasvin ja osoittaa, että vuoden 1776 kirkkoraamatun, vuoden 1913 väliaikaisen käännöksen ja eräiden muiden käännösten käyttämä vastine ”kataja” on väärä.

Tämä pensas kuuluu Juudean erämaan sekä Siinain niemimaan ja muun Arabian yleisimpiin kasveihin, ja se kasvaa rotkoissa, kallioisissa paikoissa, mäenrinteillä ja jopa avoimilla hiekka-aavikoilla, missä sen juuret kaivautuvat syvään, jotta kasvi saisi kosteutta. Sen korkeus vaihtelee yhdestä neljään metriin, ja sen lukuisat oksat ovat ohuita ja risumaisia, lehdet suoria ja kapeita. Pensaan kukkiessa sen pienet, hentojen kukkien muodostamat tertut, joiden väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen, ovat kaunis näky verhotessaan muuten karuja mäenrinteitä. Kasvin heprealainen nimi (roʹtem) tulee ilmeisesti sanajuuresta, joka merkitsee ’kiinnittää’, mikä ehkä viittaa siihen, että se estää hiekkadyynejä levittäytymästä. Pliniuksen mukaan kasvin taipuisia oksia käytettiin sitomiseen (Natural History, XXIV, XL, 65).

Ensimmäisen kuninkaiden kirjan 19:4, 5:ssä kerrotaan, että kun Elia pakeni Isebelin vihaa erämaahan, hän ”istuutui erään kinsteripensaan alle” ja nukahti siihen. Pienemmät kinsteripensaat tosin suojasivat vain vähän erämaan paahtavalta auringolta, mutta sopivan kokoinen pensas saattoi hyvinkin varjostaa riittävästi. Tätä autiomaan pensasta käytettiin myös polttoaineena. Kinsteripensaasta saadaan erinomaista puuhiiltä, joka palaessaan vapauttaa paljon lämpöä.

Kinsteripensaan juuret ovat karvaita ja aiheuttavat pahoinvointia, ja jotkut ovat sen vuoksi arvelleet Jobin viittauksen (Job 30:4) siihen, että karussa autiomaassa nälkää näkevät ihmiset käyttivät niitä ravinnokseen, tarkoittavankin ehkä syötävää loiskasvia (Cynomorium coccineum), joka kasvaa sienen tavoin kinsteripensaan juurissa. Tämä voi pitää paikkansa, mutta tästä kasvista on voinut Jobin aikana (yli 3000 vuotta sitten) olla myös toinen muunnos kuin nykyinen valkoinen kinsteripensas (Retama raetam). N. Hareuveni esittää Jobin 30:4:stä erään toisen näkemyksen: ”Koska kinsterin juuria ei voida missään muodossa syödä – toisin kuin suolakasvin lehtiä – Job ilmeisesti puhuu siitä, että valkoisen kinsterin juurista tehtiin jotakin, mitä voitiin myydä elannon ansaitsemiseksi. Nämä nuoret miehet, jotka nyt pitävät Jobia pilkkanaan, tekivät valkoisen kinsterin juurista hehkuvia hiiliä myytäväksi torilla.” (Kiryat Ono, Tree and Shrub in Our Biblical Heritage, Israel 1984, s. 31.) Tämän mukaisesti jotkut arvelevat, että ilmauksella ”heidän ruokanaan” käännetyn heprealaisen sanan vokaalimerkkejä pitäisi muuttaa niin, että heprealaisessa tekstissä sanottaisiin ”heidän lämmittämisekseen”.