TAVALLISEEN tapaan alkanut kylvöpäivä osoittautui Elisa-nimiselle nuorelle maanviljelijälle hänen elämänsä merkittävimmäksi päiväksi. Hänen ollessaan työskentelemässä pellolla hänen luonaan tuli odottamatta käymään Elia, Israelin huomattavin profeetta. Elisa on saattanut ihmetellä, mitä asiaa tuolla profeetalla voisi olla hänelle. Hänen ei tarvinnut odottaa vastausta pitkään. Elia heitti virkavaatteensa hänen päälleen sen merkiksi, että jonain päivänä Elisa olisi hänen seuraajansa. Elisa ei suhtautunut tähän kutsuun kevyesti. Hän lähti heti pelloltaan ja ryhtyi Elian palvelijaksi. (1. Kuninkaiden kirja 19:19–21.)

Kun Elisalle esitettiin kutsu erikoispalvelukseen Elian mukana, hän jätti heti peltonsa palvellakseen Israelin huomattavinta profeettaa. Jotkin hänen tehtävistään olivat varmaankin vähäpätöisiä, sillä hänet tultiin tuntemaan miehenä, ”joka kaatoi vettä Elian käsille” (2. Kuninkaiden kirja 3:11).c Siitä huolimatta Elisa piti työtään etuoikeutena, ja hän pysyi uskollisesti Elian vierellä.

Monet Jumalan nykyiset palvelijat ilmaisevat samanlaista uhrautuvaisuuden henkeä. Jotkut ovat jättäneet ”peltonsa”, työnsä, voidakseen saarnata hyvää uutista kaukaisilla alueilla tai palvellakseen Betel-perheen jäseninä. Toiset ovat matkustaneet ulkomaille työskentelemään Seuran rakennusprojekteilla. Monet ovat ottaneet vastaan tehtäviä, joita voitaisiin sanoa vähäisiksi. Kenenkään sellaisen palvelus, joka palvelee Jehovan orjana, ei kuitenkaan ole merkityksetöntä. Jehova arvostaa kaikkia, jotka palvelevat häntä halukkaasti, ja siunaa heidän uhrautuvaisuuden henkeään. (Markus 10:29, 30.)