ASAF

(’Hän [Jumala] on koonnut’).

1. Leevin jälkeläinen Gersomin kautta (1Ai 6:39, 43). Kuningas Daavidin hallituskaudella (1077–1038 eaa.) leeviläiset nimittivät Asafin yhdeksi esilaulajaksi ja symbaalien soittajaksi kulkueeseen, joka seurasi arkkua, kun sitä tuotiin Obed-Edomin talosta ”Daavidin kaupunkiin” (1Ai 15:17, 19, 25–29). Sen jälkeen Asaf palveli Hemanin ja Etanin kanssa tabernaakkelin edessä johtaen soittoa ja laulua (1Ai 6:31–44). Hemanin ja Jedutunin (ilmeisesti Etanin) tavoin myös Asafia sanotaan ”näkyjennäkijäksi”, joka ”profetoi harpuin” (1Ai 25:1–6; 2Ai 29:30; 35:15).

Asafin pojat muodostivat edelleen erikoisryhmän orkesteri- ja kuorojärjestelyissä, ja heillä oli huomattava osa siihen aikaan, kun temppeli vihittiin käyttöön ja arkku tuotiin Siionista temppelialueelle (2Ai 5:12), samoin kuin kuningas Hiskian puhdistusten aikaan (2Ai 29:13–15) ja sen suuren pesah-juhlan aikaan, jota vietettiin kuningas Josian hallituskaudella (2Ai 35:15, 16). Jotkut hänen jälkeläisistään kuuluivat myös ensimmäiseen Babylonin pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin palanneeseen ryhmään (Esr 2:1, 41; Ne 7:44).

Psalmien 50 ja 73–83 päällekirjoitusten mukaan nuo laulut ovat Asafin käsialaa. Vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, että tuo nimi viittaa siihen huonekuntaan, jossa hän oli isänhuoneen päämiehenä, sillä jotkin noista psalmeista (Ps 79, 80) kuvailevat ilmeisesti Asafin päivien jälkeisiä tapahtumia.

2. Leevin pojan Kehatin jälkeläinen. Hänen jälkeläisensä palvelivat tabernaakkelin portinvartijoina kuningas Daavidin aikana. (1Ai 26:1; 4Mo 16:1.)

3. Kuningas Hiskian (745–717 eaa.) virkamiesten joukossa mainitaan ”kansleri Joah, Asafin poika” (2Ku 18:18, 37; Jes 36:3, 22). John Kitton teos Cyclopædia of Biblical Literature (1880, I osa, s. 233) soveltaa nimityksen ”kansleri” Asafiin, mutta useimmat tutkijat katsovat sen tarkoittavan Joahia (eli Joah ben Asafia, kansleria). Koska sanaa ”poika” käytetään usein merkityksessä ’jälkeläinen’, jotkut arvelevat, että tämä Asaf on sama kuin nro 1.

4. Kuningas Artakserkseen ”puiston vartija” siihen aikaan, kun Nehemia palasi Jerusalemiin (455 eaa.) (Ne 2:8). Tuo puisto oli metsäalue, kenties Libanonilla, joka myös oli persialaisten hallinnassa. Puistonvartijan heprealainen nimi voi viitata siihen, että hän oli juutalainen, jolla oli tämä virka-asema, samaan tapaan kuin Nehemia oli palvellut suhteellisen tärkeässä asemassa kuninkaan juomanlaskijana (Ne 1:11).