Jumalan tarkoitus on että ihminen nauttisi elämästä paratiisissa

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.” – 1. MOOSEKSEN KIRJA 2:15.

1. Mikä oli Luojan alkuperäinen tarkoitus tottelevaisten ihmisten suhteen?

LUOJAN alkuperäinen tarkoitus oli, ja hänen tarkoituksensa on yhä, että tottelevaiset ihmiset nauttisivat elämästä vanhenematta koskaan, pursuten aina nuoruuden elinvoimaa, niin että he eivät olisi koskaan ikävystyneitä ja heillä olisi aina arvokas tarkoitus täytettävänään. Tähän elämään kuuluisi se, että he rakastaisivat ja heitä rakastettaisiin aidosti, epäitsekkäästi, täydellisesti – paratiisissa! – 1. Mooseksen kirja 2:8; vrt. Luukas 23:42, 43.

2. a) Mitä varmaankin tapahtui, kun ensimmäinen ihminen tuli tajuihinsa? b) Milloin ensimmäinen ihminen luotiin, missä ja mihin aikaan vuodesta?

² Ymmärrät tämän, kun ajattelet vasta luotua Aadamia, joka ensimmäisen kerran tuli tajuihinsa, tarkasteli omaa ruumistaan ja kaikkea, mitä hän näki, kuuli ja tunsi ympärillään, kun hän ensimmäisen kerran tajusi, että hän oli elossa! Se tapahtui noin 6 000 vuotta sitten, vuonna 4026 eaa. Pyhässä Raamatussa esitetyn ajanlaskun mukaan. Se tapahtui alueella, joka nykyään tunnetaan Turkkina, eli nykyisen Aasian lounaisosassa, jossain Eufratin ja Tigriksen lähistöllä, maan pohjoisella pallonpuoliskolla. Silloin oli suunnilleen lokakuun 1. päivä, sillä useimmissa ihmiskunnan ensimmäisissä kalentereissa ajanlasku alkaa tuon päivän tienoilta.

3. a) Millaisena ensimmäinen ihminen sai elämän? b) Minkä nimen tuo ensimmäinen ihminen sai, ja mitä se merkitsi?

³ Ensimmäinen ihminen sai elämän täysikasvuisena, täysin kehittyneenä, täysin terveenä ja moraaliltaan täydellisenä. Nimi, jota hänestä Raamatussa käytetään toistuvasti, kiinnittää huomion aineksiin, joista hänet tehtiin. Hänen nimensä oli ’A·damʹa. Maasta eli maaperästä, josta hänet muodostettiin, käytettiin sanaa ’a·da·mahʹ. Hänen nimensä voitaisiin siis hyvinkin sanoa tarkoittavan ’maan ihmistä’. Siitä tuli tämän ensimmäisen ihmisen erisnimi – Aadam. Millainen tunne Aadamilla onkaan täytynyt olla, kun hän sai elämän ja tuli tietoiseksi, älylliseksi ihmiseksi!

4. Miten merkillinen ensimmäisen ihmisen eloon herääminen ei ollut, ja minkä jälkeläinen hän ei siis ollut?

⁴ Kun tämä ensimmäinen ihminen, Aadam, tuli eloon, heräsi älylliseen tietoisuuteen ja avasi silmänsä, hän ei levännyt millään karvaisella rinnalla, jonkin naarasapinan kaltaisen olennon pitkien, voimakkaiden käsien syleilyssä, eikä riippunut siinä kiinni katsoen sen silmiin ja sanoen sitä hellän kiintymyksen sekaisella äänellä äidikseen. Ensimmäinen ihminen, Aadam, ei herännyt eloon näin merkillisellä tavalla. Hän ei tuntenut olevansa millään tavoin apinan sukulainen, ei edes myöhemmin, kun hän näki ensimmäisen apinan. Hänen luomispäivänään mikään ei viitannut siihen, että hän olisi ollut apinan tai jonkin sen kaltaisen olennon jälkeläinen, poikanen alenevassa polvessa. Jäisikö ensimmäiselle ihmiselle Aadamille sitten arvoitukseksi, miten hän oli saanut elämän? Ei.

5. Mitä Aadam tiesi varmasti puistomaisesta puutarhastaan ja itsestään?

⁵ Häntä on ymmärrettävästikin saattanut askarruttaa, miten kaikki hänen näkemänsä kauneus oli ilmaantunut. Hän oli puistomaisessa puutarhassa, paratiisissa, jota hän ei ollut itse suunnitellut, tehnyt eikä järjestänyt. Mistä se oli tullut? Täydellisen älykkäänä, ajattelevana ihmisenä hän halusi tietää sen. Hänellä ei ollut mitään aiempaa kokemusta. Hän tiesi, ettei hän ollut tehnyt itseään eikä kehittynyt itsestään. Hän ei ollut omin avuin tullut sellaiseksi kuin hän oli. – Vrt. Psalmi 100:3; 139:14.

6. Miten Aadam todennäköisesti suhtautui siihen, että hän sai elää täydellisessä kodissa maan päällä?

⁶ Ensimmäinen ihminen Aadam on saattanut aluksi olla aivan liian innoissaan tästä ensimmäisestä kokemuksestaan – saada riemuiten nauttia elämästä täydellisessä kodissa maan päällä – ajatellakseen, mistä hän oli tullut ja minkä takia. Hän saattoi tuskin olla huudahtelematta ilosta. Hän huomasi, että hänen suustaan tuli sanoja. Hän kuuli itsensä puhuvan ihmisen kieltä esittäessään ajatuksia kaikesta ihastuttavasta, mitä hän näki ja kuuli. Kuinka hyvä olikaan olla elossa tässä paratiisipuutarhassa! Mutta sitä mukaa kuin hän ahmi tietoa siitä, miltä kaikki näytti, kuulosti, tuoksui ja tuntui, hän joutui ajattelemaan. Jos me olisimme olleet hänen sijassaan, koko tilanne olisi ollut arvoitus, jota emme olisi yksin pystyneet ratkaisemaan.

Ihmisen olemassaolo ei ollut arvoitus

7. Miksi Aadamia ei kauan askarruttanut se, että hän oli elossa paratiisipuutarhassa?

⁷ Ensimmäinen ihminen Aadam ei ollut kauan ymmällään sen vuoksi, että hän oli paratiisipuutarhassa elossa ja yksin, vailla ketään itsensä kaltaista näkyvää olentoa. Hän kuuli äänen. Joku puhui. Ihminen ymmärsi sen. Mutta missä puhuja oli? Ihminen ei nähnyt ketään puhujaa. Ääni tuli näkymättömästä lähteestä, ja se puhui hänelle. Se oli ihmisen Tekijän, hänen Luojansa, ääni! Ja ihminen pystyi vastaamaan hänelle samanlaisella puheella. Hän keskusteli Jumalan, Luojan, kanssa. Ihminen ei tarvinnut mitään nykyajan tekniikan avulla valmistettua radiovastaanotinta kuullakseen Jumalan äänen. Jumala keskusteli hänen kanssaan suoraan, sillä hän oli luonut ihmisen.

8, 9. a) Mihin kysymyksiin Aadam saattoi saada vastaukset, ja millaista isällistä huolenpitoa ja kiinnostusta häntä kohtaan osoitettiin? b) Minkä vastauksen Aadam sai taivaalliselta Isältään?

⁸ Nyt ihminen tiesi, ettei hän ollut yksin, ja varmaankin se sai hänet tuntemaan olonsa mukavammaksi. Hänen mielensä oli tulvillaan kysymyksiä. Hän saattoi esittää niitä sille Näkymättömälle, joka puhui hänen kanssaan. Kuka teki hänet ja tämän mielihyvän puutarhan? Miksi hänet oli laitettu sinne, ja mitä hänen pitäisi tehdä elämällään? Oliko elämällä jokin tarkoitus? Tätä ensimmäistä ihmistä, Aadamia, kohtaan osoitettiin isällistä huolenpitoa ja kiinnostusta, sillä hänen kysymyksiinsä annettiin vastaus, joka tyydytti hänen tiedonhaluista mieltään. Millaista mielihyvää ihmisen Tekijän, hänen Elämänantajansa, hänen taivaallisen Isänsä, onkaan täytynyt tuntea kuullessaan, kuinka hän alkoi puhua ja lausui ensimmäiset sanansa! Millaista iloa tuolle taivaalliselle Isälle tuottikaan se, että hän sai kuulla poikansa puhuvan hänen kanssaan! Ensimmäinen kysymys oli luonnollisesti: ”Mistä minä tulin?” Taivaallinen Isä vastasi mielellään tähän kysymykseen ja tunnusti tällä tavoin, että tämä ensimmäinen ihminen oli Hänen poikansa. Hän oli ”Jumalan poika”. (Luukas 3:38) Jehova piti itseään tämän ensimmäisen ihmisen, Aadamin, Isänä. Seuraavassa on sen vastauksen ydin, jonka Aadam sai taivaalliselle Isälleen esittämäänsä kysymykseen ja jonka hän kertoi jälkeläisilleen:

⁹ ”Silloin Herra Jumala [”Jehova Jumala”, UM] teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan.” – 1. Mooseksen kirja 2:7–10.b

10, 11. a) Mitkä asiat Aadam epäilemättä oivalsi, mutta mihin muihin kysymyksiin hänen täytyi saada vastaukset? b) Mitä vastauksia taivaallinen Isä antoi Aadamille?

¹⁰ Aadamin terävä, nuori mieli omaksui innokkaasti tätä tyydyttävää tietoa. Hän tiesi nyt, että hän ei ollut tullut siitä näkymättömästä tilasta, josta käsin hänen Tekijänsä ja Muodostajansa puhui. Hänet oli sen sijaan tehty siitä maasta, jossa hän eli, ja hän oli siis maallinen. Hänen Elämänantajansa ja Isänsä oli Jehova Jumala. Hän oli ”elävä sielu”. Koska hän oli saanut elämänsä Jehova Jumalalta, hän oli ”Jumalan poika”. Hänen ympärillään Eedenin puutarhassa kasvavat puut tuottivat hedelmiä, jotka olivat hyvää ravintoa ja joita hän saattoi syödä pysyäkseen elossa elävänä sieluna. Miksi hänen sitten piti pysyä elossa ja miksi hänet oli pantu maan päälle tähän Eedenin puutarhaan? Hän oli täysikasvuinen älyllinen ihminen, jolla oli fyysisiä kykyjä, ja hän ansaitsi saada vastauksen. Miten hän voisi muutoin täyttää elämänsä tarkoituksen ja miellyttää siten Tekijäänsä ja Isäänsä tekemällä Jumalan tahdon? Vastaukset näihin aiheellisiin kysymyksiin annettiin seuraavasti:

¹¹ ”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.’” – 1. Mooseksen kirja 2:15–17.

12. Mistä Aadam varmasti kiitti Luojaansa, ja miten ihminen saattoi siis kirkastaa Jumalaa?

¹² Aadamin on täytynyt kiittää Luojaansa siitä, että hän sai hyödyllistä tekemistä tässä kauniissa Eedenin puutarhassa. Nyt hän tiesi Luojansa tahdon, ja hän saattoi tehdä jotakin maan päällä Hänen puolestaan. Hänen harteillaan oli nyt vastuu viljellä Eedenin puutarhaa ja pitää siitä huolta, mutta sen tekeminen olisi miellyttävää. Tällä tavoin hän saattaisi pitää Eedenin puutarhan sellaisessa kunnossa, että se tuottaisi kunniaa ja ylistystä Tekijälleen, Jehova Jumalalle. Aina kun Aadamin tuli työnsä jälkeen nälkä, hän saattoi syödä kylläkseen puutarhan puista. Näin hän saattoi palauttaa voimansa ja jatkaa onnellista elämäänsä loputtomasti. – Vrt. Saarnaaja 3:10–13.

Ikuisen elämän odote

13. Mikä odote ensimmäisellä ihmisellä oli ja miksi?

¹³ Loputtomasti? Se on varmasti ollut lähes uskomaton ajatus tuolle täydelliselle ihmiselle! Mutta miksipä ei? Hänen Luojallaan ei ollut minkäänlaista aikomusta tuhota tuota mestarillisesti suunniteltua Eedenin puutarhaa. Miksi hän hävittäisi oman työnsä, kun se kerran oli niin hyvä ja ilmaisi oivallisesti hänen taiteellista luovuuttaan? Olisi johdonmukaista, ettei hänen tarkoituksensa olisi hävittää sitä. (Jesaja 45:18) Ja koska tätä vertaansa vailla olevaa puutarhaa viljeltäisiin, se tarvitsisi täydellisen ihmisen, Aadamin, kaltaisen viljelijän ja huolenpitäjän. Jos tuo huolenpitäjä ei puolestaan koskaan söisi kielletystä ”hyvän- ja pahantiedon puusta”, hän ei koskaan kuolisi. Täydellinen ihminen voisi elää ikuisesti!

14. Miten Aadam voisi saada ikuisen elämän paratiisissa?

¹⁴ Aadamille tarjottiin ikuista elämää Eedenin paratiisillisessa puutarhassa! Hän voisi nauttia siitä ikuisesti, kunhan hän vain pysyisi täysin tottelevaisena Luojalleen eikä koskaan söisi hedelmää, jota ihmisen Luoja oli kieltänyt syömästä. Hänen tahtonsa oli, että täydellinen ihminen pysyisi tottelevaisena ja eläisi ikuisesti. ”Hyvän- ja pahantiedon puun” hedelmän kieltäminen ei aiheuttanut kuolemaa. Se oli vain koe, jolla mitattiin ihmisen täydellistä tottelevaisuutta Isäänsä kohtaan. Se soi ihmiselle tilaisuuden todistaa rakkautensa Jumalaa, Luojaansa kohtaan.

15. Miksi Aadam saattoi nähdä edessään valoisan tulevaisuuden ja odottaa hyvää Luojaltaan?

¹⁵ Täydellinen ihminen tunsi sydämessään tyydytystä siitä, että hän ei ollut vain tarkoitukseton sattuman oikku vaan että hänellä oli taivaallinen Isä, häntä oli valistettu niin että hän ymmärsi elämänsä tarkoituksen, ja hänen näköpiirissään oli ikuinen elämä paratiisissa, joten hän näki edessään valoisan tulevaisuuden. Hän söi ravitsevista puista ja karttoi ”hyvän- ja pahantiedon puuta”. Hän halusi nauttia Luojaltaan tulevasta hyvästä. Hänen työnsä ei ollut repivää vaan hyvää, Eedenin puutarhan viljelemistä, ja täydellinen ihminen teki työtä.

Ei tarvetta selittää asioita

16–18. Mitä niin sanottuja arvoituksia Aadam ei tuntenut tarvetta ratkaista ja miksi ei?

¹⁶ Päivä painui mailleen, kun päivän suuri valo, jonka ihminen saattoi erottaa sen liikkuessa taivaanlaen poikki, laski. Pimeys laskeutui, tuli yö ja hän näki kuun. Se ei saanut häntä pelon valtaan: se oli pienempi valo, joka hallitsi yötä. (1. Mooseksen kirja 1:14–18) Tulikärpäset lentelivät todennäköisesti puutarhassa tuikkien kylmää valoa kuin pienet lamput.

¹⁷ Kun saapui yö ja pimeys laskeutui hänen ylleen, hän tunsi kanssaan olevien eläinten tavoin tarvetta nukkua. Kun hän heräsi, hänellä alkoi jälleen olla nälkä, ja hän söi hyvällä ruokahalulla sallituista hedelmäpuista aterian, jota voitaisiin sanoa aamiaiseksi.

¹⁸ Uusin voimin ja yön levon virkistämänä hän kiinnitti huomionsa päivän töihin. Tarkastellessaan kaikkia ympärillään näkyviä viherkasveja hän ei tuntenut tarvetta syventyä arvoitukseen, jota ihmiset tuhansia vuosia myöhemmin sanoisivat fotosynteesiksi, tuohon arvoitukselliseen toimintaan, jonka avulla kasvien lehtivihreä eli klorofylli sitoo auringon energiaa tuottaakseen ravintoa ihmisille ja eläimille ja sitoo samanaikaisesti hiilidioksidia, jota vapautuu ihmisten ja eläinten uloshengityksessä, ja vapauttaa happea näiden hengitettäväksi. Ihminen voisi pitää sitä arvoituksena, mutta Aadamilla ei ollut mitään tarvetta ratkaista sitä. Se oli ihmisen Luojan ihme. Hän ymmärsi sen ja pani sen toimimaan maan päällä olevien elollisten hyväksi. Ensimmäisen ihmisen täydelliselle älylle riitti siis se, että Jumala, Luoja, sai kasvit kasvamaan ja että Jumala oli antanut ihmisen tehtäväksi huolehtia niistä erilaisista kasveista, joita Eedenin puutarhassa kasvoi. – Ks. 1. Mooseksen kirja 1:12.

Yksin mutta ei onneton

19. Mitä Aadam ei tehnyt, vaikka hän tajusikin olevansa yksin, vailla kaltaistaan maan päällä?

¹⁹ Ihmisen taivaallinen Isä ei ollut vielä lopettanut hänen valmennustaan. Ihminen huolehti Eedenin puutarhasta, mutta maan päällä ei ollut ketään hänen kaltaistaan, joka olisi työskennellyt hänen kanssaan ja auttanut häntä. Hän oli oman lajinsa, ihmisrodun, edustajana yksin. Hän ei lähtenyt etsimään ketään kaltaistaan, jonka kanssa hän olisi voinut olla tekemisissä maan päällä. Hän ei pyytänyt Jumalalta, taivaalliselta Isältään, veljeä tai sisarta. Hänen yksinolonsa ihmisenä ei tehnyt häntä lopulta hulluksi ja riistänyt iloa hänen elämästään ja työnteostaan. Hän oli tekemisissä Jumalan kanssa. – Vrt. Psalmi 27:4.

20. a) Milloin Aadam sai eniten iloa ja mielihyvää? b) Miksi tämän elämäntavan jatkaminen ei olisi tiennyt näännyttävää kärsimystä Aadamille? c) Mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?

²⁰ Aadam tiesi, että hänen taivaallinen Isänsä tarkkaili häntä ja hänen työtään. Hänen ilonsa oli ylimmillään, kun hän miellytti Jumalaansa ja Luojaansa, jonka suurenmoisuus kävi ilmi kaikista kauniista luomistöistä ihmisen ympäristössä. (Vrt. Ilmestys 15:3.) Tämän elämäntavan jatkaminen ei olisi tiennyt näännyttävää kärsimystä eikä ikävystyttävää uurastusta tuolle täysin tasapainoiselle ihmiselle, joka pystyi keskustelemaan Jumalansa kanssa. Jumala oli myös antanut Aadamille mielenkiintoisen työn, kiehtovan työn, joka toisi tälle suurta tyydytystä ja mielihyvää. Seuraavassa kirjoituksessa kerrotaan lisää paratiisin siunauksista ja odotteista, joita Aadam sai rakkaudelliselta Luojaltaan.

[Alaviitteet]

”Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa; ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä. Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan. Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat.” – 1. Mooseksen kirja 2:11–14.

Miten vastaat?

◻ Miksi Aadamin ei tarvinnut kauan aprikoida olemassaoloaan?

◻ Minkä työn Jumala antoi Aadamille, ja miten tämä varmaankin suhtautui siihen?

◻ Mikä odote täydellisellä ihmisellä oli ja miksi?

◻ Miksi Aadam ei ottanut elämäntehtäväkseen erilaisten arvoitusten ratkaisemista?

◻ Miksi se, että Aadam oli yksin ihmisenä, ei riistänyt iloa hänen elämästään?

[Kuvan lähdemerkintä s. 10]

NASAN valokuva