”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.” – PSALMIT 146:3.

Luottamuksen väheneminen

3. Mitä todisteita on siitä, että luottamus on harvinaista meidän aikanamme?

³ Me tarvitsemme näinä pelottavina aikoina kipeästi toisia ihmisiä, joihin voimme luottaa; ihmisiä, jotka ovat uskollisia ja auttavat hädän hetkellä. Monet tuntevat kuitenkin pettyneensä niihin, joihin he ovat luottaneet. Muuan sanomalehti eräässä maassa julisti: ”Useimpiin julkisiin laitoksiin ei luoteta.” Vähiten luottamusta herättivät politiikan ja liike-elämän johtajat. Epäluottamus on lisääntynyt perheissäkin, ja osoituksena siitä ovat korkeat avioeroluvut. Joissakin maissa tapahtuu yksi avioero joka kolmatta, tai jopa joka toista, solmittua avioliittoa kohti. Eräässä maassa 70 prosenttia kaikista uusista avioliitoista päättyy avioeroon kymmenen vuoden kuluessa! Niinpä luottamus on yhä harvinaisempaa. Epäluottamus on noussut sen tilalle. Ei ole enää epätavallista kuulla sanottavan: ”En luota enää kehenkään.”

4. Millainen pelko jäytää monia nuoria?

⁴ Epäluottamus on niin kovin yleistä, koska tämä on koko ihmiskunnan historian pelottavinta aikaa. Tällä vuosisadalla on nähty kaksi maailmansotaa ja kymmeniä muita sotia, jotka ovat surmanneet noin 100 miljoonaa ihmistä. Nyt ydinaseet uhkaavat tuhota kaiken elämän maan päältä. Tämä jäytää jo aivan nuorienkin luottamusta. Muuan lääkärilehti kertoi: ”Ydinroihun uhka säikyttää yhä useampia lapsia, jopa aivan pikku taaperoita.” Eräs kanadalainen sanomalehti kirjoitti, että monet nuoret tuntevat nykyään ”kyynisyyttä, surua, katkeruutta ja avuttomuutta”. Muuan nuori sanoi: ”Emme tunne aikuisväestön suojelevan meitä millään tavoin. Meistä taitaa kasvaa kaikkien aikojen kyynisin sukupolvi.”

5. Miltä saattaisi viattomimmista ja avuttomimmista ihmisen aluista tuntua, jos he pystyisivät puhumaan?

⁵ Entä mitä sanottavaa olisi eräällä toisella ryhmällä – jos se vain pystyisi puhumaan – siitä, ettei se tunne saavansa osakseen aikuisten suojelua? Tarkoitamme niitä, jotka surmataan abortilla ennen syntymää. Erään arvion mukaan joka vuosi koko maailmassa tehdään noin 55 miljoonaa aborttia. Millaisen petoksen uhreiksi joutuvatkaan kaikkein viattomimmat ja avuttomimmat ihmiset!

6. Miten rikollisuus on lisännyt epäluottamusta meidän aikanamme?

⁶ Epäluottamusta on pahentanut toisenlainen nykyaikana kasvava pelko: rikoksen uhriksi joutumisen pelko. Moni menettelee nykyään niin kuin eräs nainen, joka sanoi nukkuvansa revolveri tyynynsä alla. Muuan toinen pelokas nainen sanoi: ”Se harmittaa minua. – – Isoäitini ei koskaan lukinnut oviaan.” Niinpä erään puertoricolaisen sanomalehden pääkirjoituksessa julistettiin: ”Vankeja olemme me”, niin, omien kotiemme ristikoiden ja lukkojen takana. Nämä pelot ovat hyvin aiheellisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joka kolmas nainen joutuu todennäköisesti elämänsä aikana pahoinpitelyn kohteeksi. Yhdysvaltain lääkintöhallituksen pääjohtaja huomautti, että ”joka vuosi noin neljä miljoonaa amerikkalaista joutuu vakavan väkivallanteon – murhan, raiskauksen, vaimon pieksemisen, lapsen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn – uhriksi”. Tällaiset rikokset ovat yleisiä monissa maissa, ja ne jäytävät ihmisten keskinäistä luottamusta.

7. Miksi huono taloudellinen tilanne on edistänyt epäluottamusta?

⁷ Kehitysmaiden asukkaista valtaosa elää köyhyydessä. Ani harva luottaa siihen, että joku vapauttaisi heidät tuosta köyhyydestä. Erään sellaisen köyhän maan presidentti sanoi, että yhdessä tuon maan provinssissa kuolee jokaisesta tuhannesta syntyneestä lapsesta aina 270 ennen kuin heidän ensimmäinen elinvuotensa täyttyy! Vain yhdessä sadasta talosta on vesijohto. Erään toisen maan hallitus sanoo, että 60 prosenttia tuon maan lapsista elää puutteessa, ja seitsemän miljoonaa hylättyä lasta ”kasvaa luku- ja kirjoitustaidottomina ja vieraantuneina hylkiöinä, joita ei pystytä työllistämään”. Yhdysvalloissa arvioidaan kodittomia nuoria olevan 500 000, mutta jotkut sanovat todellisen luvun olevan paljon suurempi. Miten paljon tällaiset nuoret voivat luottaa vanhempiinsa, yhteiskuntaan, lakiin ja järjestykseen tai johtajien lupauksiin?

8. a) Mikä uhkaa vauraiden kansojen ja maailmantalouden tasapainoa? b) Miten paljon voidaan luottaa siihen, että asiantuntijat voivat ratkaista taloudelliset ongelmat?

⁸ Talousongelmat vaivaavat rikkaimpiakin kansoja. Pankit tekivät Yhdysvalloissa äskettäin enemmän vararikkoja kuin kertaakaan aikaisemmin 1930-luvun suuren lamakauden jälkeen. Eräs taloustieteilijä kirjoitti: ”Nettotuloksena on nykyinen pankkijärjestelmä, joka on varmasti aivan yhtä hauras kuin se oli 1920-luvulla” juuri ennen romahdustaan. Eräs tarkkailija puhui maailmantalouden ”lähestyvästä myrskystä, joka voi olla tuhoisa”. Toinen tarkkailija sanoi: ”Hätäännys valtaa alaa, koska nämä kansainvälisen järjestelmän paineet eivät enää vain uhkaa; ne ovat jo vaikuttamassa.” Voimmeko luottaa siihen, että taloustieteilijät opastavat kansat ulos näistä vaikeuksista? Yksi heistä sanoi, että heidän ennusteensa ”ovat niin kauhistavia, että ne epäilemättä useimmiten vain lisäävät hämmennystä”.

Hukkaan heitetty optimismi

9. a) Mitä on tapahtunut sille optimismille, joka vallitsi vuosisadan vaihteessa? b) Miksi Jehovan todistajat eivät halunneet allekirjoittaa Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa vuonna 1945?

⁹ Miten suuresti kaikki tämä eroaakaan siitä optimismista, joka vallitsi maailman astuessa tälle vuosisadalle. Vuosikymmeniä oli ollut verrattain rauhallista, ja rauhan ja hyvinvoinnin otaksuttiin kohoavan uusiin huippuihin. Mutta vuonna 1914 ensimmäinen maailmansota murskasi tuon käsityksen. Kun oli käyty vielä hirvittävämpi toinen maailmansota, allekirjoitettiin vuonna 1945 Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja. Kansat panivat kirjalliseen muotoon haaveensa sodanjälkeisestä rauhallisesta, hyvinvoivasta ja oikeudenmukaisesta maailmasta. Eräs äskettäin julkaistu raportti sanoi: ”Lopullisen asiakirjan allekirjoitti 51 maata, jotka edustivat jokaista mannerta, rotua ja uskontoa.” Oli kuitenkin yksi uskonto, joka ei ollut edustettuna, eikä tahtonutkaan olla, nimittäin Jehovan todistajat. He tiesivät, ettei yksikään tämän maailman kansa tai niiden muodostama liitto, kuten Yhdistyneet kansakunnat, täyttäisi noita lupauksia rauhasta, hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisuudesta.

10. Millainen on todellinen tilanne nykyään verrattuna Yhdistyneiden kansakuntien unelmaan vuonna 1945?

¹⁰ Sama raportti sanoo: ’Neljäkymmentä vuotta myöhemmin näyttää sopivalta verrata todellisuutta ihanteisiin. Todisteet ovat hätkähdyttäviä. Todellisuudessa maailma on epäoikeudenmukaisempi ja turvattomampi, ja väkivalta kasvaa. Se väestönosa, jolla on puutetta elintarvikkeista, vedestä, asunnoista, terveydenhoidosta ja koulutuksesta, kasvaa jatkuvasti yhä suuremmaksi. Tämä ei kuulunut vuoden 1945 haaveeseen.’ Raportissa jatketaan: ’Neljäkymmentä vuotta sen jälkeen, kun kansat liittyivät yhteen sen varmistamiseksi, että kaikki ihmiset voisivat elää vapaina pelosta ja puutteesta, todellinen 1980-luvun maailma on musertavan köyhyyden maailma ainakin neljäsosalle ihmiskunnasta. Nälästä johtuvia kuolemantapauksia on keskimäärin 50 000 päivässä.’ Siitä huolimatta kansat käyttävät sodan hyväksi yli 400 miljoonaa markkaa joka tunti!

11. Miten luotettavia ovat ihmisten lupaukset paremmasta maailmasta?

¹¹ Kun historia on menneiden vuosisatojen tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta näin synkkä, voimmeko luottaa ihmisten lupauksiin ratkaista nämä ongelmat? Heidän lupauksensa ovat suunnilleen yhtä luotettavia kuin erään suuren valtamerialuksen kapteenin sanat. Hän sanoi: ”Käsittääkseni [suuri] alus ei voi missään tilanteessa upota. – – Nykyinen laivanrakennustaito ei anna siihen mahdollisuuksia.” Muuan hänen aluksensa miehistöön kuuluva sanoi eräälle matkustajalle: ”Itse Jumalakaan ei pystyisi upottamaan tätä laivaa.” Siitä huolimatta tuo laiva, Titanic, upposi vuonna 1912, ja 1 500 ihmistä kuoli. Yhdysvaltain opettajainliitto sanoi vuonna 1931, että valistuksen avulla ”rikollisuus lopetettaisiin lähes täysin ennen vuotta 1950”. Vuonna 1936 muuan englantilainen sanomalehtimies kirjoitti, että vuonna 1960 ”ruoka, vaatteet ja asunnot olisivat yhtä halpoja kuin ilma”. Etkö olekin samaa mieltä siitä, että nykyajan todellinen tilanne on ristiriidassa noiden lupausten kanssa?