Heitä aina taakkasi Jehovalle
MONET ihmiset tuntevat nykyään lyyhistyvänsä taakkojen alle. Taloudelliset vaikeudet, ahdistavat perheongelmat, terveyspulmat, sorron ja tyrannian aiheuttama tuska ja kärsimys sekä lukemattomat muut ahdistuksen syyt roikkuvat heidän kaulassaan kuin myllynkivet. Näiden ulkonaisten paineiden lisäksi jotkut ovat masentuneita, koska he tuntevat olevansa arvottomia ja epäonnistuneita omien puutteidensa vuoksi. Monien tekee mieli antaa yksinkertaisesti periksi. Miten voi selviytyä, jos taakat tuntuvat sietämättömiltä?
Yhteen aikaan Israelin kuningas Daavid tunsi lähes sietämätöntä painetta. Psalmin 55 mukaan hän joutui epätoivon partaalle sen huolen vuoksi, jota hän tunsi vihollistensa aiheuttaman paineen ja heidän vihamielisyytensä takia. Hän tunsi sydämessään suurta tuskaa ja pelkoa. Hän saattoi vain huokailla murheissaan. (Psalmit 55:2, 5, 17.) Kaikesta ahdingostaan huolimatta hän löysi kuitenkin keinon selvitä siitä. Miten? Hän etsi tukea Jumalaltaan. Hän neuvoi toisia, jotka saattaisivat tuntea samoin kuin hän: ”Heitä taakkasi Jehovalle.” (Psalmit 55:22.)
Mitä hän tarkoitti sanoessaan: ”Heitä taakkasi Jehovalle”? Onko kyse vain siitä, että rukoilemme Jehovaa ja ilmaisemme hänelle huolemme? Vai voimmeko itse tehdä jotain tilanteen helpottamiseksi? Entä jos tunnemme itsemme liian arvottomiksi lähestymään Jehovaa? Voimme saada selville, mitä Daavid tarkoitti, kun tarkastelemme joitakin tapahtumia, jotka hänen on täytynyt muistaa elävästi kirjoittaessaan nuo sanat.
Toimi Jehovan voimassa
Muistatko, miten Goljat sai Israelin sotilaat pelkäämään sydämessään? Tämä lähes kolmimetrinen, jättiläismäinen mies kauhistutti heitä. (1. Samuelin kirja 17:4–11, 24.) Mutta Daavid ei pelännyt. Miksei? Koska hän ei yrittänyt selvitä Goljatista omassa voimassaan. Siitä lähtien kun hänet oli voideltu Israelin tulevaksi kuninkaaksi, hän oli antanut Jumalan hengen ohjata ja vahvistaa itseään kaikessa, mitä hän teki (1. Samuelin kirja 16:13). Siksi hän sanoi Goljatille: ”Minä tulen sinua vastaan armeijoiden Jehovan nimessä, Israelin taistelurivien Jumalan, jota sinä olet pilkannut. Tänä päivänä Jehova luovuttaa sinut minun käsiini.” (1. Samuelin kirja 17:45, 46.) Daavid oli taitava linkooja, mutta varmasti Jehovan pyhä henki ohjasi hänen Goljatia kohti linkoamaansa kiveä ja teki sen tappavammaksi (1. Samuelin kirja 17:48–51).
Daavid pystyi ottamaan tämän suunnattoman haasteen vastaan ja selviämään siitä voittoisana, koska hän luotti siihen, että Jumala tukisi ja vahvistaisi häntä. Hän oli kehittänyt hyvän, luottavan suhteen Jumalaan. Epäilemättä sitä voimisti se, miten Jehova oli pelastanut hänet aiemmin (1. Samuelin kirja 17:34–37). Daavidin tavoin sinä voit säilyttää lujan henkilökohtaisen suhteen Jehovaan ja luottaa täysin hänen kykyynsä ja haluunsa vahvistaa ja tukea sinua kaikissa olosuhteissa (Psalmit 34:7, 8).
Tee voitavasi ongelman ratkaisemiseksi
Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei koskaan tulisi hetkiä, jolloin ihminen tuntee syvää tuskaa, ahdistusta tai jopa pelkoa, kuten psalmi 55 selvästi osoittaa. Esimerkiksi muutama vuosi sen jälkeen kun Daavid oli pelottomasti osoittanut tällä tavoin luottamuksensa Jehovaan, hän joutui suuren pelon valtaan vihollistensa edessä. Hän menetti kuningas Saulin suosion ja joutui pakenemaan henkensä edestä. Kuvittelehan, millaista tunnekuohua sen on täytynyt aiheuttaa Daavidissa ja millaisia kysymyksiä hänen mielessään on varmasti herännyt Jehovan tarkoituksen toteutumisesta. Olihan hänet voideltu Israelin tulevaksi kuninkaaksi, mutta täällä hänen vain oli elettävä pakolaisena erämaassa kuin takaa-ajettu villieläin. Kun hän yritti löytää pakopaikan Goljatin kotikaupungista Gatista, hänet tunnistettiin. Mihin se johti? Kertomuksen mukaan hän ”alkoi kovasti pelätä”. (1. Samuelin kirja 21:10–12.)
Hän ei kuitenkaan antanut pelkonsa ja syvän huolensa estää häntä etsimästä Jehovan apua. Psalmissa 34 (joka on kirjoitettu näiden tapahtumien seurauksena) Daavid sanoi: ”Minä kysyin Jehovalta, ja hän vastasi minulle ja vapautti minut kaikista peloistani. Tämä ahdistettu kutsui, ja Jehova itse kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.” (Psalmit 34:4, 6.)
Jehova tietenkin tuki häntä. Huomaa kuitenkin, ettei Daavid pelkästään istunut kädet ristissä odottamassa, että Jehova pelastaa hänet. Hän tajusi, että hänen on tehtävä kaikki voitavansa niissä oloissa, jotta hän pääsisi tuosta vaikeasta tilanteesta. Hän uskoi vapautuksensa Jehovan käsiin, mutta ryhtyi itse toimiin näytellen mielenvikaista, niin ettei Gatin kuningas tappanut häntä (1. Samuelin kirja 21:14–22:1). Meidänkin on tehtävä kaikki voitavamme selvitäksemme taakoistamme, sen sijaan että vain odottaisimme Jehovan vapauttavan meidät (Jaakobin kirje 1:5, 6; 2:26).
Älä lisää taakkojasi
Myöhemmin elämässään Daavid sai erään toisen opetuksen – tuskallisen opetuksen. Mitä hän oppi? Sen, että toisinaan me lisäämme itse omia taakkojamme. Sen jälkeen kun Daavid oli voittanut filistealaiset ja päättänyt siirtää liiton arkun Jerusalemiin, hän teki virheen. Tuo historiallinen kertomus kuuluu: ”Sitten Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousivat ja menivät Baale-Juudaan tuomaan sieltä tosi Jumalan arkkua – –. He kuljettivat kuitenkin tosi Jumalan arkun uusilla vankkureilla – – ja Ussa ja Ahjo, Abinadabin pojat, ohjasivat uusia vankkureita.” (2. Samuelin kirja 6:2, 3.)
Arkun kuljettaminen vankkureilla rikkoi kaikkia Jehovan sitä koskevia määräyksiä. Oli ilmoitettu selvästi, että ainoiden valtuutettujen kantajien, kehatilaisten leeviläisten, tuli kantaa arkkua olkapäillään tankojen avulla, jotka oli pujotettu arkkuun varta vasten kiinnitettyjen renkaiden läpi. (2. Mooseksen kirja 25:13, 14; 4. Mooseksen kirja 4:15, 19; 7:7–9.) Näiden ohjeiden laiminlyönti johti onnettomuuteen. Kun vankkureita vetävät naudat olivat vähällä keikauttaa ne kumoon, Ussa, joka todennäköisesti oli leeviläinen muttei missään tapauksessa pappi, kurotti kättään kohti arkkua pitääkseen sen paikoillaan, ja Jehova surmasi hänet hänen osoittamansa epäkunnioituksen vuoksi (2. Samuelin kirja 6:6, 7).
Koska Daavid oli kuningas, hän oli osittain vastuussa tapahtuneesta. Hänen reaktionsa osoittaa, etteivät nekään, joilla on hyvä suhde Jehovaan, reagoi koetteleviin tilanteisiin aina oikein. Aluksi Daavid suuttui. Sitten hän pelästyi. (2. Samuelin kirja 6:8, 9.) Hänen luottava suhteensa Jehovaan oli kovalla koetuksella. Tällä kertaa hän nähtävästi ei heittänyt taakkaansa Jehovalle, kun hän ei noudattanut Jehovan käskyjä. Voisimmeko me olla joskus vastaavassa tilanteessa? Syytämmekö joskus Jehovaa ongelmista, jotka ovat seurausta siitä, että laiminlyömme hänen ohjeitaan? (Sananlaskut 19:3.)
Syyllisyyden taakan kantaminen
Myöhemmin Daavid sai päälleen suunnattoman syyllisyyden taakan rikkomalla Jehovan moraalinormeja tuskallisin seurauksin. Tällä kertaa hän oli luopunut vastuustaan johtaa miehiään taistelussa. Hän jäi Jerusalemiin, kun he lähtivät taistelemaan. Se johti vakaviin vaikeuksiin. (2. Samuelin kirja 11:1.)
Kuningas Daavid näki kauniin Batseban peseytymässä. Daavid oli moraalittomissa suhteissa Batseban kanssa, ja tämä tuli raskaaksi. (2. Samuelin kirja 11:2–5.) Daavid yritti peittää väärintekonsa ja järjesti niin, että Batseban aviomies Uuria pääsi palaamaan Jerusalemiin taistelukentältä. Uuria kieltäytyi olemasta sukupuolisuhteissa vaimonsa kanssa samaan aikaan kun Israel kävi taistelua. (2. Samuelin kirja 11:6–11.) Daavid turvautui nyt pahaan ja kieroon juoneen peittääkseen syntinsä. Hän järjesti niin, että Uurian taistelutoverit jättäisivät Uurian suojattomaksi keskellä taistelua, jotta tämä kuolisi. Miten inhottava ja vakava synti! (2. Samuelin kirja 11:12–17.)
Aikanaan Daavid joutui luonnollisesti kiinni synnistään ja hänen syyllisyytensä paljastui (2. Samuelin kirja 12:7–12). Yritä kuvitella, kuinka voimakasta murhetta ja syyllisyyttä Daavidin on täytynyt tuntea, kun hänen intohimonsa hirvittävät seuraukset valkenivat hänelle. Hänen oma epäonnistumisen tunteensa on saattanut vallata hänet kokonaan, etenkin koska hän oli luultavasti tunteellinen ja herkkä ihminen. Hän on hyvinkin voinut tuntea itsensä tyystin arvottomaksi!
Daavid kuitenkin myönsi heti väärintekonsa ja tunnusti profeetta Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.” (2. Samuelin kirja 12:13.) Psalmissa 51 kerrotaan, miltä hänestä tuntui ja miten hän rukoili Jehova Jumalaa puhdistamaan hänet ja antamaan hänelle anteeksi. Hän rukoili: ”Pese minut perin pohjin erheestäni ja puhdista minut synnistäni. Sillä minä tiedän rikkomukseni, ja syntini on alati edessäni.” (Psalmit 51:2, 3.) Koska hän katui aidosti, hän kykeni rakentamaan uudelleen lujan, läheisen suhteen Jehovaan. Daavid ei jäänyt hautomaan tunnonvaivojaan ja arvottomuuden tunnettaan. Hän heitti taakkansa Jehovalle tunnustamalla nöyrästi syyllisyytensä, osoittamalla vilpitöntä katumusta ja rukoilemalla hartaasti Jehovalta anteeksiantoa. Hän pääsi takaisin Jumalan suosioon. (Psalmit 51:7–12, 15–19.)
Selviytyminen petoksesta
Nyt tulemme niihin tapahtumiin, jotka saivat Daavidin kirjoittamaan psalmin 55. Hän tunsi suurta henkistä painetta. ”Sydämeni on ankarassa tuskassa sisälläni”, hän kirjoitti, ”ja kuoleman kauhut ovat langenneet päälleni.” (Psalmit 55:4.) Mistä tuo paine johtui? Daavidin poika Absalom oli juonitellut anastaakseen kuninkuuden Daavidilta (2. Samuelin kirja 15:1–6). Siinä, että hänen oma poikansa petti hänet, oli jo kestämistä, mutta asiaa vielä pahensi se, että Daavidin luotetuin neuvonantaja Ahitofel liittyi Daavidin vastaiseen salaliittoon. Juuri Ahitofelia Daavid kuvailee psalmissa 55:12–14. Tämän salaliiton ja petoksen johdosta Daavidin oli paettava Jerusalemista (2. Samuelin kirja 15:13, 14). Sen on täytynyt tuottaa hänelle suurta tuskaa!
Hän ei silti antanut voimakkaan mielenliikutuksensa ja surunsa heikentää luottamustaan Jehovaan. Hän rukoili, että Jehova estäisi salaliittolaisten suunnitelmia toteutumasta (2. Samuelin kirja 15:30, 31). Jälleen huomaamme, ettei Daavid jäänyt vain passiivisesti odottamaan, että Jehova tekee kaiken työn. Heti tilaisuuden tullen hän teki voitavansa tehdäkseen häntä vastaan suunnatun salaliiton tyhjäksi. Hän lähetti erään toisen neuvonantajansa, Husain, takaisin Jerusalemiin muka liittymään salaliittoon, vaikka todellisuudessa tämä meni tekemään sen tyhjäksi (2. Samuelin kirja 15:32–34). Jehovan tuella suunnitelma toimi. Husai voitti riittävästi aikaa, jotta Daavid ehti järjestäytyä uudelleen ja organisoida puolustuksensa. (2. Samuelin kirja 17:14.)
Daavid arvosti varmasti läpi elämänsä Jehovan suojelevaa huolenpitoa sekä kärsivällisyyttä ja halukkuutta antaa anteeksi (Psalmit 34:18, 19; 51:17). Tätä taustaa vasten Daavid kannustaa meitä luottavaisesti etsimään ahdingon aikana Jehovalta apua ja ’heittämään kaiken huolemme Jehovalle’ (vrt. 1. Pietarin kirje 5:6, 7).
Rakenna ja säilytä luja, luottava suhde Jehovaan
Miten voimme saada samanlaisen suhteen Jehovaan kuin oli Daavidilla, jota tuo suhde tuki suurten koettelemusten ja ahdistusten hetkinä? Rakennamme sellaisen suhteen tutkimalla ahkerasti Jumalan sanaa, Raamattua. Annamme hänen opettaa meille lakejaan, periaatteitaan ja persoonallisuuttaan (Psalmit 19:7–11). Mietiskellessämme Jumalan sanaa kasvamme lähemmäs häntä ja opimme luottamaan häneen ehdottomasti (Psalmit 143:1–5). Tämä suhde syvenee ja lujittuu, kun olemme palvojatovereidemme seurassa saamassa lisää opetusta Jehovalta (Psalmit 122:1–4). Vahvistamme suhdettamme Jehovaan sydämestä lähtevillä rukouksilla (Psalmit 55:1).
On totta, että meidän tavoin Daavid oli alamaissa, kun hänen suhteensa Jehovaan ei ollut niin luja kuin sen olisi pitänyt olla. Sorto voi saada meidät ”toimimaan mieltä vailla” (Saarnaaja 7:7). Mutta Jehova näkee, mitä tapahtuu, ja hän tietää, mitä sydämessämme on (Saarnaaja 4:1; 5:8). Meidän on työskenneltävä kovasti pitääksemme suhteemme Jehovaan lujana. Täytyypä meidän sitten kantaa mitä tahansa taakkoja, voimme luottaa siihen, että Jehova vapauttaa meidät paineesta tai antaa meille voimaa kestää kohtaamamme tilanteet (Filippiläisille 4:6, 7, 13). Kaikki riippuu siitä, että pysymme lähellä Jehovaa. Kun Daavid toimi siten, hän oli ehdottoman varmassa turvassa.
Millaiset sitten olosuhteesi ovatkin, heitä siksi aina taakkasi Jehovalle, sanoo Daavid. Siten koemme, kuinka totta on seuraava lupaus: ”Hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” (Psalmit 55:22.)