Nuoret kysyvät:

Onko väärin unelmoida?

Viimeisen muistikuvasi mukaan opettajasi puhui yksitoikkoisella äänellä jotakin algebran yhtälöistä, mutta nyt et ole enää luokkahuoneessa; olet ajatuksissasi ajelehtinut sille hiekkarannalle, jolla kävitte perheenä viime kesänä. Voit tuntea ihollasi kuuman hiekan ja lämpimän auringonpaisteen. Voit kuulla aaltojen vyöryvän rantaan, lasten leikkivän ja ... luokkatovereittesi kikattavan? Miellyttävä unelmasi on haihtunut, ja sen sijaan edessäsi seisoo ärsyyntynyt opettaja kädet lanteilla vaatimassa sinulta vastausta kysymykseen, jota et ollut kuullut.

UNELMOINTI on niin yleistä kaikenlaisten ihmisten, niin nuorten kuin vanhojenkin, keskuudessa, että muuan tunnettu tutkija kutsui sitä ”yhdeksi ihmiselämän keskeiseksi piirteeksi”. Jotkut uskovat, että jopa kolmasosa valveillaoloajastamme voi kulua unelmoimisen eri muotoihin. Tiedemiehet eivät ole aivan varmoja siitä, miten ja miksi tällaisia nopeasti ohikiitäviä ajatuksia syntyy, eivätkä he ole aivan yksimielisiä siitäkään, mitä unelmointi on. Eräässä sanakirjassa määritellään ”unelmaa” vastaava englantilainen sana ”daydream” ”miellyttäväksi, haavekuvamaiseksi – – mielikuvituksen luomukseksi”. Monet tutkijat määrittelevät sen kuitenkin laajasti sisältävän käytännöllisesti katsoen kaikenlaiset valveunet tai tahattomat ajatukset, olivatpa ne sitten miellyttäviä tai epämiellyttäviä. Tässä kirjoituksessa puhumme unelmoimisesta hyvin laajassa merkityksessä, niin että siihen sisältyvät sekä mielikuvituksen lyhyet ja tahattomat että sen tarkoitukselliset retket.

Kaikki valveunet eivät siis ole tavattoman värikkäitä mielikuvituksen tuotteita. Monet ovat vain miellyttäviä matkoja omaan menneisyyteen. Parents-aikakauslehden eräässä kirjoituksessa tri James Comer kertoo, millaista on hänen unelmoimisensa. Esimerkiksi ajaessaan kotiin vaikean työpäivän jälkeen hän saattaa muistella teini-ikäisenä heittämäänsä voittokoria leikkikentällä pelatussa koripallo-ottelussa. ”Ehkä se on vain vähämerkityksinen tapaus, mutta silti se saa minut tuntemaan oloni hyväksi”, hän huomauttaa. Jotkut unelmoivat suunnitellakseen tulevaisuuttaan. ”Unelmoin paljon siitä, että minusta tulisi kansainvälisesti tunnettu muusikko”, muistelee muuan mies, josta tulikin kuuluisa jazzmuusikko ja säveltäjä.

Useimmat valveunet tuntuvat kuitenkin keskittyvän tavanomaisiin päivittäisiin tapahtumiin: koulunkäyntiin, yhdessäoloon toisten kanssa ja läksyihin. Toisinaan ihmiset saattavat tietoisesti vaipua tällaisiin kuvitelmiin saadakseen vaihtelua koulutunnin ikävystyttävyyteen tai kotiaskareitten yksitoikkoisuuteen. Toiset valveunet taas syntyvät itsestään. Jokin sana, ääni tai kuva muistuttaa heitä yhtäkkiä jostakin ajankohtaisesta huolenaiheesta, aikaisemmasta ilonaiheesta tai tulevaisuuden urotyöstä, ja niin heidän mielensä alkaa harhailla. Raamatussa sanotaan: ”Sillä paljosta työstä tulee unia.” (Saarnaaja 5:2.) Joku, joka on pääasiassa kiinnostunut henkilökohtaisista eduista ja kunnianhimoisista pyrkimyksistä, saattaa tosiaankin unelmoida jatkuvasti rahasta ja tavarasta.

Niin miellyttäviä kuin valveunet voivat ollakin, ne voivat haitata keskittymistäsi kristillisissä kokouksissa, koulussa tai työpaikalla. Jotkin haavekuvat voivat olla jopa sopimattomia – tai vahingollisia. Onko unelmoiminen siis tapa, josta sinun pitäisi päästä eroon?

Onko se vahingollista mielenterveydellesi?

Menneinä aikoina mielenterveyden parissa työskentelevät hoitajat, lääkärit ja opettajat suhtautuivat unelmoimiseen halveksivasti. Sen vuoksi muuan psykoterapeutti sanoi eräälle nuorellemiehelle: ”Meidän täytyy auttaa sinua pääsemään eroon unelmoimisesta.” Tutkija tri Eric Klingerin mukaan tällainen neuvo perustui yleensä niin kutsutun psykoanalyysin isän, Sigmund Freudin, teorioihin. Freud piti unelmoimista lapsellisena ja neuroottisena toimintana. Niinpä eräässä psykologian oppikirjassa väitettiin: ”Unelmoiminen johtuu yleensä epäonnistumisesta tai siitä, ettei ihminen ole kiinnostunut nykyisistä olosuhteistaan, ja se on varmasti pakenemista todellisuudesta.” Kokonaiselle opettajien ja mielenterveyden hoitajien sukupolvelle opetettiin, että kaikenlaista unelmointia tuli hillitä. Väitettiin jopa sellaista, että ylenmääräinen unelmoiminen voisi johtaa skitsofrenian puhkeamiseen.

Freudilaiset teoriat ovat kuitenkin väistyneet runsaiden tutkimustulosten tieltä. Kirjassaan Daydreaming tri Eric Klinger kertoo tutkijoilla olevan muun muassa seuraavia käsityksiä:

Unelmointi on täysin normaalia toimintaa.

Unelmointia paljon harrastavat ihmiset ovat keskimäärin aivan yhtä hyvin sopeutuneita henkisesti kuin ne, jotka eivät unelmoi.

Unelmoiminen ei aiheuta aistiharhoja.

Unelmoiminen ei johda skitsofrenian puhkeamiseen. Skitsofreenikot eivät ole sen taipuvaisempia unelmoimiseen kuin muutkaan ihmiset.

Käytä mielikuvitustasi tuottoisasti

Ei siis ole yllättävää, ettei Raamattu missään kohden tuomitse mielikuvituksen käyttämistä terveellä tavalla. Mielemme kyky kuvitella asioita on todellisuudessa todiste siitä, että meidät on ”tehty ylen ihmeellisesti”, kuten psalmista asian ilmaisi (Psalmit 139:14). Tuottoisasti käytettynä tästä kyvystä voi olla paljon hyötyä. Kristityille sanotaan, että heidän ei tule pitää katsettaan ”näkyväisissä, vaan näkymättömissä” (2. Korinttolaisille 4:18). Tähän voisi sisältyä Jumalan vanhurskaan uuden maailman kuvitteleminen mielessään. Raamatussa esitetyt kuvaukset tästä tulevasta maailmanlaajuisesta paratiisista todella kiihottavat tässä suhteessa mielikuvitustamme! (Jesaja 35:5–7; 65:21–25; Ilmestys 21:3, 4.)

Mielikuvituksesi voi osoittautua hyödylliseksi silloinkin, kun sinun täytyy suoriutua jostakin vaikeasta tehtävästä. Esimerkiksi Jehovan todistajien keskuudessa oleville nuorille annetaan usein tehtäväksi pitää suullisia esityksiä teokraattisessa palveluskoulussa. Sen lisäksi, että opettelet esitystäsi ääneen, yritä lisäksi harjoitella sitä mielessäsi. Kuvittele mielessäsi, miten yleisö reagoi kuulemaansa ja sinun esitystapaasi. Tällä tavoin sinun on helpompi muuttaa esitystäsi tarpeen mukaan ja saat itseluottamusta.

Voit lisäksi harjoitella mielessäsi vaikeiden tilanteitten käsittelemistä. Ehkä huomaat, että jollakulla kristityllä on jotakin sinua vastaan, ja haluat selvittää asian (Matteus 5:23, 24). Sen sijaan että lähestyisit tuota veljeä tai sisarta kylmiltäsi, voisit käydä tapahtuman läpi mielessäsi ja harjoitella erilaisia tapoja lähestyä tuota ongelmaa. Tämä olisi sopusoinnussa seuraavan Raamatun periaatteen kanssa: ”Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata.” (Sananlaskut 15:28.)

Onko joku loukannut sinua tai suututtanut sinut? Huomaa, millainen neuvo annetaan psalmissa 4:5 (UM): ”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä. Sanokaa sanottavanne sydämessänne vuoteellanne ja pysykää vaiti.” Tämä ei merkitse sitä, että sinun pitäisi loputtomasti kerrata mielessäsi ikäviä tilanteita, eikä sitä, että sinun tulisi hautoa mielessäsi nasevia letkautuksia, joilla voisit maksaa samalla mitalla takaisin. Jeesushan varoitti, että ”jokainen, joka pysyy veljeensä vihastuneena, on tilivelvollinen” samoin kuin se, ”joka puhuttelee veljeään sanomattoman ylenkatseellisella sanalla” (Matteus 5:22). Mutta kun pohdit mielessäsi vaihtoehtoja – joista yksi voi yksinkertaisesti olla anteeksi antaminen rikkojalle – sinun on ehkä helpompi selvittää asia tyynesti ja järkevästi.

Unelmoimisella voi lisäksi olla melko suuri merkitys ongelmien ratkaisemisessa. Tri Klinger sanoo: ”Kuvitelmat ovat itsessään tapa löytää luovia ratkaisuja ongelmiin. Ihmiset, jotka unelmoivat ja käyttävät luovaa mielikuvitusta, voivat joskus löytää sellaisia ratkaisuja, jotka eivät tulisi heidän mieleensä, jos he työskentelisivät noiden samojen ongelmien kimpussa tietoisesti.”

On olemassa todisteita jopa siitä, että unelmoiminen voi parantaa fyysistä suorituskykyä jonkin taidon oppimisessa. Esimerkiksi muuan hiihdon opettaja kehotti oppilaitaan muodostamaan mielessään kuvan edessä olevasta ladusta ja kuvittelemaan, miten selviytyä jokaisesta mutkasta ja notkosta. Tutkijat uskovat, että näin toimiminen aktivoi sitä aivojen osaa, joka valvoo lihaksia, ja valmistaa sitä toimintaan. Mikään ei tietenkään korvaa todellista harjoittelua, mutta henkinen harjoittelu voi auttaa sinua parantamaan kykyäsi soittaa jotakin instrumenttia tai kirjoittaa koneella. Tri James Comer toteaa: ”Lyhyesti sanottuna unelmoiminen ei ole ajan hukkaa vaan pikemminkin tarpeellinen pakotie, joka auttaa meitä toimimaan paremmin.”

Vaarat

Siitä huolimatta ”kaikella on oma aikansa taivaan alla” (Saarnaaja 3:1). Vaikka unelmoiminen voi olla aivan sopivaa silloin, kun rentoudut huoneessasi, niin on tilanteita, jolloin se on sopimatonta tai jopa vaarallista. Oletko ajamassa autoa? Silloin sinun täytyy olla tavallista valppaampi havaitsemaan vaarat. Entä jos kirjoitat juuri vastauksia koepaperiin tai kuuntelet raamatullista puhetta? Silloin tarvitset ”selvää ajattelukykyä” (2. Pietarin kirje 3:1).

Lisäksi meitä varoitetaan Raamatussa hautomasta tarpeettomasti kielteisiä ajatuksia. Ennen tärkeää koetta tai työhönottohaastattelua on luonnollista olla hieman huolissaan, mutta et saa mitään aikaan luomalla pelottavia mielikuvia tappiosta tai hylkäämisestä (vrt. Saarnaaja 11:4). ”Huoli painaa alas miehen mielen”, varoitetaan Sananlaskujen 12:25:ssä. Jeesus Kristus neuvoi kuulijoitaan sanoen: ”Älkää – – olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus.” (Matteus 6:34.)

Kiinnostavaa kyllä liiallinen tai sopimaton unelmoiminen voi aiheuttaa vielä muitakin vaaroja. Jotkut nuoret vaalivat esimerkiksi seksuaalisia haavekuvia. Toiset huomaavat unelmoimisen haittaavan heidän keskittymistään. Tämän sarjan seuraavassa kirjoituksessa esitetään joitakin ehdotuksia siitä, miten voit selviytyä tuollaisista ongelmista.

[Kuvat s. 24]

Mielessä harjoitteleminen voi parantaa itse suoritusta