’Suorasukaisesti vastaaminen’

VUORISAARNASSAAN Jeesus viittasi ”Lakiin ja Profeettoihin”. Raamatun heprealaisten kirjoitusten kolmas osa oli Kirjoitukset, joihin sisältyivät sellaiset runolliset kirjat kuin Psalmit ja Sananlaskut. (Matteus 7:12; Luukas 24:44) Nämäkin sisälsivät Jumalan viisautta.

Esimerkiksi Sananlaskuissa varoitettiin muinaisen Israelin tuomareita: ”Joka sanoo jumalattomalle: ’Sinä olet vanhurskas’, sen kansat kiroavat, kansalliset ryhmät tuomitsevat. Mutta häntä ojentavilla on miellyttävää, ja heille tulee hyvän siunaus. Huulia suutelee, joka vastaa suorasukaisesti.” – Sananlaskut 24:24–26, UM.

Jos tuomari myöntyisi ottamaan vastaan lahjuksia tai suosimaan sukulaisia ja julistaisi jumalattoman vanhurskaaksi, toiset huomaisivat hänen olevan kelvoton virkaansa. Jopa pakanoihin kuuluvat ”kansalliset ryhmät”, jotka kuulisivat tällaisesta oikeuden väärinkäytöstä, halveksisivat häntä. Toisaalta jos tuomari rohkeasti ojentaisi jumalatonta ja vastaisi käsiteltävänä olevaan asiaan suorasukaisesti, hän saisi osakseen ihmisten kunnioituksen ja rakkauden. Suurin osa ihmisistä toivottaisi hänelle ”hyvän siunausta”. Sananlasku lisääkin: ”Huulia suutelee, joka vastaa suorasukaisesti.”

Sellainen suudelma oli osoitus keskinäisestä kunnioituksesta – sekä neuvojan että niiden välillä, jotka kuulivat hänen suorasukaisen ojennuksensa. Ehkä jopa se, joka sai ojennusta, saattoi itsekin suhtautua siihen suotuisasti ja ilmaista kiintymystä tuomaria kohtaan. Sananlaskujen 28:23 sanoo: ”Joka toista nuhtelee, – – saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.” Ne, jotka palvelevat nykyään seurakunnan vanhimpina, eivät näin ollen saa antaa ystävyyden tai perhesuhteiden vääristää heidän tuomiotaan. Vanhimmat saavat osakseen seurakunnan kunnioituksen antamalla tarvittavia neuvoja suorasukaisesti.