Muinaisen Israelin viisas kuningas Salomo puhuu isän rakkaudellisin sanoin: ”Poikani, jos otat vastaan sanani ja talletat itsellesi minun käskyni, niin että tarkkaat korvallasi viisautta, jotta taivuttaisit sydämesi tarkkanäköisyyteen, jos lisäksi kutsut ymmärrystä ja korotat äänesi saadaksesi tarkkanäköisyyttä, jos etsit sitä jatkuvasti kuin hopeaa ja haet sitä herkeämättä kuin kätkettyjä aarteita, silloin tulet ymmärtämään Jehovan pelon ja löydät Jumalan tuntemuksen.” (Sananlaskut 2:1–5.)

Huomaatko, kenen kannettavaksi vastuu hankkia viisautta jää? Näissä jakeissa on kolme kertaa sana ”jos”, ja siihen liitetty ajatus on aina sinä-muodossa. Viisauden ja sen palvelijoiden, tarkkanäköisyyden ja ymmärryksen, hankkiminen on selvästikin itse kunkin omalla vastuulla. Ensin meidän täytyy kuitenkin ’ottaa vastaan’ ja ’tallettaa’ muistiimme Raamattuun kirjoitettuja viisaita sanoja. Tämä edellyttää sitä, että tutkimme Raamattua.

Sana ”jos” yhdistetään Sananlaskujen toisen luvun alkuosassa toistuvasti sellaisiin ilmauksiin kuin ”otat vastaan”, ”talletat”, ”kutsut”, ”etsit – – jatkuvasti” ja ”haet – – herkeämättä”. Miksi kirjoittaja käyttää tällaisia toinen toistaan voimakkaampia ilmauksia? Eräässä hakuteoksessa sanotaan, että hän korostaa tässä ”uutteruuden välttämättömyyttä viisauden tavoittelussa”. Meidän täytyy siis uutterasti tavoitella viisautta ja siihen liittyviä ominaisuuksia, tarkkanäköisyyttä ja ymmärrystä.