Muinaisen Israelin viisas kuningas Salomo puhuu isän rakkaudellisin sanoin: ”Poikani, jos otat vastaan sanani ja talletat itsellesi minun käskyni, niin että tarkkaat korvallasi viisautta, jotta taivuttaisit sydämesi tarkkanäköisyyteen, jos lisäksi kutsut ymmärrystä ja korotat äänesi saadaksesi tarkkanäköisyyttä, jos etsit sitä jatkuvasti kuin hopeaa ja haet sitä herkeämättä kuin kätkettyjä aarteita, silloin tulet ymmärtämään Jehovan pelon ja löydät Jumalan tuntemuksen.” (Sananlaskut 2:1–5.)

Viisaus on kykyä käyttää Jumalan antamaa tietoa oikein. Ja miten erinomaisella tavalla Raamattu tarjoaakaan viisautta! Se sisältää viisaita sanoja – kuten Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjoihin muistiin merkityt sanat – ja meidän tulee tarkata niitä eli kiinnittää niihin huomiota. Raamatun sivuilla kerrotaan myös monia esimerkkejä, jotka osoittavat, mitä hyötyä jumalisten periaatteiden soveltamisesta on ja mitä vaaroja niiden sivuuttamiseen liittyy (Roomalaisille 15:4; 1. Korinttilaisille 10:11). Mietihän esimerkiksi kertomusta ahneesta Gehasista, profeetta Elisan palvelijasta (2. Kuninkaiden kirja 5:20–27). Eikö se opetakin meille, että on viisasta välttää ahneutta? Entä miten traagiset seuraukset olikaan siitä, että Jaakobin tytär Dina kävi näennäisesti harmittomilla vierailuilla Kanaanin ”maan tyttärien” luona? (1. Mooseksen kirja 34:1–31.) Emmekö huomaakin heti, että on typerää viettää aikaa huonossa seurassa? (Sananlaskut 13:20; 1. Korinttilaisille 15:33.)

Viisauden tarkkaaminen kulkee käsi kädessä tarkkanäköisyyden ja ymmärryksen hankkimisen kanssa. Tarkkanäköisellä ihmisellä on ”terävä huomio- t. päättelykyky” (Suomen kielen perussanakirja). Jumalinen tarkkanäköisyys on kykyä erottaa oikea väärästä ja sitten valita oikea toimintatapa. Kuinka voimme pysyä ’elämään vievällä tiellä’, jos emme ’taivuta sydäntämme’ tarkkanäköisyyteen eli hanki sitä innokkaasti? (Matteus 7:14; vrt. 5. Mooseksen kirja 30:19, 20.) Jumalan sanan tutkiminen ja soveltaminen antaa tarkkanäköisyyttä.