Miksi jotkin ovat ilkeitä ja toiset lempeitä

Viime kuukausina on Yhdysvalloissa kirjoitettu pit bull -terriereistä lehtien etusivuilla. Monet pelkäävät näitä koiria, koska he tietävät niiden hyökkäävän ihmisten kimppuun, raatelevan ja jopa tappavan heitä. Ovatko ne luonnostaan ilkeitä, vai tekevätkö ilkeät omistajat niistä ilkeitä? Onko koirien ilkeys tai lempeys niiden jalostuksen vai kasvatuksen tulos? Ehkä niiden laita on samoin kuin ihmistenkin: nämä molemmat seikat yhdessä saavat aikaan sen, että ne ovat sellaisia kuin ovat.

KERTOMUS kuulostaa pit bull -terrierejä vastaan esitetyltä armottomalta syyteryöpyltä. Kaliforniassa naapurin pit bull -terrieri kävi kiinni kaksivuotiaaseen James Sotoon ja puri häntä kasvoihin ja niskaan, niin että hän kuoli. Floridassa pit bull -terrieri hiipi nukkuvan vauvan sänkyyn ja tappoi sen. Georgiassa kolme pit bull -terrieriä surmasi nelivuotiaan pojan, kun hän käveli naapurin ruohokentän poikki. Oklahomassa vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tyttö taaperteli lähellä ketjuun kytkettyä pit bull -terrieriä – perheen lemmikkiä – ja kuoli pahoihin kaulaan purtuihin haavoihin. Michiganissa vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisen Kyle Corullon kimppuun hyökkäsi pit bull -terrieri hänen leikkiessään isoäitinsä talon takapihalla. Karkotettuaan lapsen äidin koira raahasi pojan tyhjälle tontille ja ravisteli hänet kuoliaaksi. Kaliforniassa marihuanasatoa vartioiva pit bull -terrieri pahoinpiteli kaksi- ja puolivuotiaan pojan kuoliaaksi. Harlemissa perheen lemmikkieläin murskasi kaksi kuukautta vanhan pikkuvauvan pään. Ilman varoitusta lemmikkinä pidetty pit bull -terrieri karkasi pikkutytön, Melissa Larabeen, kimppuun ja tappoi hänet yhdellä puraisulla kaulaan.

Uhrien joukossa on myös aikuisia. Kansasissa erään 67-vuotiaan apuhoitajan kimppuun hyökkäsivät koirat hänen omassa pihassaan, pahoinpitelivät häntä ja repivät hänen päänahkansa irti. Nämä kaksi pit bull -terrieriä oli valmennettu hyökkäämään jokaisen sellaisen kimppuun, jolla on ase, ja hänellä oli ollut kädessään rullalle kääritty sanomalehti. Hän kuoli sairaalassa. Ohiossa kaksi pit bull -terrieriä tappoi 67-vuotiaan eläkkeellä olevan lääkärin 25 minuuttia kestäneen hyökkäyksen aikana. Rochesterissa New Yorkin osavaltiossa pit bull -terrieri hyökkäsi erään työttömän miehen kimppuun hänen katsellessaan ilotulitusta. Mies kuoli sairaalassa.

Yhdysvaltain hengenpelastusseuran mukaan pit bull -terrierit tappoivat 21 kaikista 29:stä koiran surmaamasta ihmisestä – se vastaa 72:ta prosenttia. Pit bull -terrierejä on vain yksi prosentti koko maan koirista. Randall Lockwood, joka on Yhdysvaltain hengenpelastusseuran ilkeisiin koiriin erikoistunut asiantuntija, sanoo: ”Nämä eläimet voivat olla koiramaailman krokotiileja. Niillä on synkkä ja verinen historia.”

Sen jälkeen kun härkä- ja karhutappelut julistettiin laittomaksi Englannissa vuonna 1835, Staffordshiren hiilikaivostyöläiset jalostivat koiriaan koiratappeluita varten. Nykyisten pit bull -terrierien sukujuuret ulottuvat tuohon aikaan.a

Pit bull -terriereillä on matala, lihaksikas ruumis ja teräksenlujat leuat, joiden purentavoima voi olla jopa 800 kilopondia, joten ne ovat todella pelottavia ”tappokoneita”. Ne hyökkäävät usein hiljaa ja aiheetta ja tarrautuvat leuoillaan uhriinsa kuin ruuvipuristin ja ravistelevat ja repivät sitä kuin hait. Uhrit ovat monesti olleet perheenjäseniä. Eräs kolmen pit bull -terrierin innokas omistaja tosin ylistää niitä sanoen niiden olevan ’uskollisia ja suurenmoisia lemmikkejä varsinkin lapsiperheille’. Yksi hänen uskollisista lemmikeistään kuitenkin tarrautui hampaillaan hänen käsivarteensa ja passitti hänet kolmeksi päiväksi sairaalaan.

Viime vuonna yhdysvaltalaiset näkivät koko maan kattavassa televisiouutislähetyksessä, miten losangelesilainen eläintenvalvontaviranomainen Florence Crowell joutui kauhean hyökkäyksen kohteeksi. Benjamin-niminen pit bull -terrieri syöksyi erään talon oveen asennetun hyttysverkon läpi hänen kimppuunsa, murskasi hänen toisen kätensä ja vahingoitti pahoin toista. Eläintä hakattiin, mutta se hyökkäsi uudelleen ja puri naista vasenpaan rintaan. Hän oli mennyt taloon ottamaan selvää koiran aikaisemmasta hyökkäyksestä. Crowell joutui olemaan sairaalassa viisi päivää. Benjaminin kuva, jota säilytetään Los Angelesin eläimiä koskevia säädöksiä laativassa virastossa (Los Angeles Department of Animal Regulation), on nähtävänä sivulla 23. Benjaminin omistajaa vastaan nostettiin syyte kuolettavalla aseella tehdystä pahoinpitelystä.

Niiden ihmisten lukumäärä, jotka ovat loukkaantuneet pit bull -terrierien hyökkäyksissä, on noussut vain muutamana viime vuonna tuhansiin. Tämän vuoksi niiden omistajat ovat sysänneet satoja pit bull -terrierejä kaduille tai jättäneet niitä koiratarhoihin tapettaviksi. Monet omistajat eivät enää tunteneet oloaan turvalliseksi, ja toiset eivät halunneet ottaa sitä riskiä, että he joutuisivat syytteeseen koiransa käytöksen vuoksi. Jotkin vakuutusyhtiöt kieltäytyvät nykyään vakuuttamasta pit bull -terrierejä, dobermanneja tai saksanpaimenkoiria.

Vaikka Randall Lockwood kutsui pit bull -terrierejä ”koiramaailman krokotiileiksi”, hän sanoi myös: ”Traagista tässä on se, etteivät kaikki nämä koirat ole vaarallisia. Ei jokainen pit bull -terrieri ole kuin pieni aikapommi joka voi räjähtää milloin tahansa.” Eikä varsinkaan vanhoissa Our Gang -komedioissa esiintyneiden lapsinäyttelijöiden koiraystävä ole sellainen! Se oli Pete-niminen pit bull -terrieri, jonka toista silmää ympäröi musta rengas.

Houstonissa Texasissa asuva Sara Nugent on tyypillinen pit bull -terrierien puolestapuhuja. Hän on jalostanut ja kasvattanut niitä 22 vuotta. ”Ongelma ei olekaan koirissa vaan omistajissa”, hän sanoi. Hän huomauttaa kuitenkin, että ”tuota koirarotua on vaikeampi kasvattaa kuin joitain muita, eikä se sovi kaikille”. United Kennel Clubissa työskentelevä Andy Johnson sanoo: ”Jos pit bull -terrierejä kasvattaa niin kuin niitä pitäisi, saa yhden miellyttävimmistä kotieläimistä, mitä vain voi kuvitella.” Roy Carlberg, Yhdysvaltain Kennelliiton johtava sihteeri, on varovaisempi. Hän sanoo, että ’jotkin pit bull -terrierit ovat aivan rauhallisia, kun taas toiset eivät pysty hallitsemaan väkivaltaista luonnettaan ja suurta voimaansa’.

Samuel McClain, eläinsuojeluyhdistyksen entinen tutkija Philadelphiasta, vahvistaa Nugentin kannan siitä, että syy on omistajissa: ”On tulossa uudenlainen pit bull -terrierityyppi: villi, vihainen, hillitön. Jo niiden nimistä voi päätellä paljon: Homicide (Murhaaja), Switchblade (Stiletti), Crazy Pete (Hullu-Pete). Nykyään jalostetaan niin sanottuja hulluja koiria parittamalla nuori naaras sen isän kanssa ja nuori koiras sen emän kanssa.” Koiran on turmellut umpisiitoksen lisäksi sen saama kasvatus. Philadelphian 3000 pit bull -terrieristä 60:tä prosenttia käytetään koiratappeluissa. Joistakin niistä kasvatetaan jo pentuina ilkeitä antamalla niille kissanpoikasia tai pikkukoiria rikki revittäviksi.

Koiratappelut ovat laittomia kaikissa 50 osavaltiossa ja törkeä rikos 36 osavaltiossa, mutta ’koiratappelun voi löytää minä tahansa viikonloppuna mistä tahansa näistä 50 osavaltiosta’, sanoo Eric Sakach Sacramentossa Kaliforniassa toimivasta hengenpelastusseurasta.

Pit bull -terriereistä on tullut katupunkkareiden mielikoiria. Epävarmuutensa vuoksi he tarvitsevat tällaista ilkeäksi kasvattamaansa eläintä vahvistamaan miehisyyttään. Tällainen vihainen peto on kuin heidän itsensä jatke ja antaa ymmärtää, että ”meidän kanssamme ei pelleillä!” Chicagon ja Philadelphian teini-ikäiset uhkailevat häijyillä pit bull -terriereillään samalla tavalla kuin stiletillä tai aseella. Huumeitten katukauppiaat pitävät näissä ja muissa suurissa kaupungeissa tällaisia koiria mukanaan ja kutsuvat niitä sellaisilla nimillä kuin Murder (Murha), Hitler ja Scarface (Arpinaama). Niiden teräksisiin kaulapantoihin on kätketty kokaiinia sekä päivän tuotto. Moottoripyöräjengien jäsenet ovat kätkeneet huumeitaan pit bull -terriereittensä koirankoppien alle.

On tehty rikoksia käyttäen pit bull -terrierejä aseena. Kun muuan mies New Jerseyssä käski pit bull -terrierinsä hyökätä poliisin kimppuun, hänet tuomittiin syylliseksi kuolettavan aseen hallussapidosta. Kun Shabu Cooper -niminen ryöstäjä määräsi pit bull -terrierinsä hyökkäämään ohi kulkevan poliisin kimppuun, häntä syytettiin tappavan aseen käyttämisestä. Erästä michiganilaista miestä syytettiin päällekarkaamisesta kuolettavan aseen kanssa, kun hänen pit bull -terrierinsä hyökkäsi erään 12-vuotiaan tytön kimppuun.

Useat kunnat ovat kieltäneet lailla pit bull -terrierien pitämisen. Tuollaiset jotakin tiettyä koirarotua koskevat määräykset eivät ole kuitenkaan olleet oikeudessa päteviä. ”Vihaisia koiria” koskevat lait tuntuvat olevan käyttökelpoisempia. ”Vihaisia koiria koskevia tehokkaita lakeja on tarpeellista säätää”, sanoo Sherl Blair, joka toimii Tuftsin yliopiston eläintieteen laitoksella. Onhan totta, ettei pit bull -terrieri ole ainoa vihainen koira, joka hyökkää ihmisten kimppuun. Syyllisiksi on luettu myös saksanpaimenkoiria, dobermanneja, rottweilereita, akita inuja sekä kiinanpystykorvia. Toisaalta tuhannet oikein jalostetut ja kasvatetut pit bull -terrierit ovat viattomia.

Eräässä Wall Street Journal -lehden kirjoituksessa sanottiin: ”Vastuuntuntoisissa perheissä pit bull -terriereistä voi todellakin tulla hyviä lemmikkejä. Niiden leikkisyys voidaan herättää aivan yhtä helposti kuin minkä tahansa muun koirarodun leikkisyys. Niistä lähtee vain vähän karvoja ja niitä on helppo hoitaa. Ja on sanomattakin selvää, että pit bull -terriereistä tulee hyviä vahtikoiria.”

Tämä maininta vahtikoirista herättää kysymyksen niiden mielessä, jotka harkitsevat koiran hankkimista perheen suojelijaksi. Millainen sen tulisi olla? Haastattelimme erästä ammattimaista koirienkouluttajaa ja kysyimme häneltä ehdotuksia.

Millaista koiraa suosittelisitte perheen suojelijaksi?

”Haluan ensiksi sanoa, että tässä vaiheessa monien ihmisten mieleen tulee koulutettu vartiokoira. Sellaisia koiria on vaarallista pitää kotona. Ne on valmennettu epäluuloisiksi ja hyvin valppaiksi. Ne ovat kuin kotona säilytettävä ase, joka johtaa useammin murhenäytelmään kuin suojeluun. Tällaiset koirat ovat monesti vammauttaneet tai jopa tappaneet naapuriston lapsia ja toisinaan jopa oman perheen jäseniä. Ja jos koirasi on valmennettu hyökkäämään ja se on purrut jotakuta, olet vakavissa vaikeuksissa. Jos joudut oikeuteen, sinua voidaan pitää tästä vastuullisena. Tuomaristo suhtautuu hyvin kielteisesti koiriin, jotka on valmennettu puremaan. On erittäin epäviisasta pitää kotona valmennettua vartiokoiraa.

”Jos perhe on päättänyt hankkia koiran suojelemaan sitä, niin sen on paljon parempi harkita sellaisen vahtikoiran hankkimista, joka vain varoittaa vaarasta ja antaa hälytyksen. Paras koira tähän tarkoitukseen on suurikokoinen, sillä on syvä-ääninen haukunta, joka kuulostaa raivokkaalta ja pelottaa tunkeilijat pois, mutta sitä ei ole kuitenkaan valmennettu puremaan. Tällainen koira on hyvä pelote, mutta se ei ole kuitenkaan vaaraksi perheelle tai naapureille.”

Onko tärkeää ottaa huomioon koiran luonne?

”Luonne täytyy ottaa huomioon. Jopa samanrotuisten koirien luonne voi vaihdella suuresti. Opaskoirina käytettävien saksanpaimenkoirien luonnetta jalostetaan. Opaskoirien tulee olla lempeitä, varovaisia koiria, joita voidaan viedä erilaisten ihmisten keskuuteen. Vartiokoiraksi koulutettavan saksanpaimenkoiran luonteen täytyy olla aivan erilainen: epäluuloinen, rohkea, aggressiivinen. Vahtikoiran tulisi olla jotakin siltä väliltä – rohkea mutta ei liian kiivas, levollinen ja vakaa muttei ujo.

”Mielestäni on myös parempi hankkia koira pentuna, onpa se sitten koiras tai naaras – jälkimmäiset tosin ovat helpommin hallittavissa. Anna koiran kasvaa perheen keskuudessa. Silloin se oppii tajuamaan, että perhe kuuluu sille. Tämä on sen perhe, ja kasvaessaan se tulee hyvin suojelushaluiseksi. On myös tärkeää opettaa koiralle tottelevaisuutta. Opeta sille ainakin seuraavat peruskomennot: ’Paikalla! Istu! Seuraa! Tänne!’ ja: ’Maata!’ Aloita, kun se on vielä nuori, noin kahdeksan viikon ikäinen. Siinä iässä se tottelee helposti sinua ja on täysin riippuvainen sinusta ja innokas saamaan hyväksymyksesi ja kiitoksesi.”

Entä oikaisu tarvittaessa?

”Oikaisun ja palkitsemisen yhdistelmä on tehokkaampi kuin pelkkä oikaisu. Koiraa kiitetään hyvästä käytöksestä, ja samalla sitä oikaistaan huonosta käytöksestä. Kun puhun oikaisusta, en tarkoita lyömistä. Tarkoitan esimerkiksi seuraavanlaista sanallista nuhtelua: ’Ei! Paha koira!’ Koira vaistoaa paheksumisesi äänensävystäsi. Vahvista hyvää käytöstä palkitsemalla se – ei makupaloin vaan kiittäen hyväksyvin taputuksin. Tämä tehoaa paremmin kuin toruminen. Äläkä käytä koiran nimeä toruessasi sitä – rankaiset sen käytöstä etkä koiraa itseään.”

Nyt palaamme tämän kirjoituksen alussa herätettyihin kysymyksiin. Koirien jalostaminen varmasti vaikuttaa niiden luonteeseen ja tekee niistä joko aggressiivisia tai lempeitä. Mutta ympäristölläkin on suuri vaikutus. Ystävällinen kohtelu pehmentää aggressiivisuutta ja vahvistaa lempeyttä. Ankara kohtelu lisää luonnollista aggressiivisuutta ja tuhoaa lempeän koiran itsetunnon. Samasta rodusta voidaan kasvattaa ja valmentaa koiria opastamaan sokeaa tai hyökkäämään tunkeilijan kimppuun. On siis kysymys koiran luonteen ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Koiran perusluonne on kuitenkin aina olemassa, ja joissakin olosuhteissa se saattaa nousta pintaan. Paineen alaisena aggressiivinen luonne saattaa riehahtaa odottamatta tai liian lempeä koira saattaa samassa tilanteessa antaa periksi, kun sen pitäisi suojella perhettään.

Lopuksi muutama sana koiratappeluiden hirveyksistä: Muuan koiratappeluiden intohimoinen kannattaja sanoi pit bull -terriereistään, että ”tappeleminen oli niiden henki ja elämä”. Hän tarkoitti tällä sitä, että niiden tappelemisen salliminen ei ollut julmaa vaan armollista. Hän väitti, että ne kuolevat onnellisina, tyytyväisinä ja tehden sitä, mihin ne on jalostettu ja valmennettu. Sopusoinnussa tämän omituisen mielipiteen kanssa eräs toinen laittomien koiratappeluiden sadistinen ja innokas kannattaja esitti seuraavan sairaan ajatuksen: ”Minun koirani kuolevat häntä heiluen.”

Ne kuolevat myös luut murskana, korvat riekaleina, liha revittyinä ja verta vuotavina. Koiratappelut kestävät tunnista kolmeen tuntiin. Koirat tappelevat kuolemaan asti. Randall Lockwood lisää tämän ironisen huomautuksen: ”Nykyään ei ole enää tavatonta, että koirat hyökkäävät taisteluringistään yleisön kimppuun. Jotkut tutkijamme ovat nähneet niin tapahtuvan.” San Diegon šeriffi Blackwood sanoo: ”Olemme nähneet koirien työntyvän etukäpälät murtuneina ringin keskelle tappelemaan.” Kuolevatko nämäkin koirat häntä heiluen?

Pit bull -terrierit ovat ilmiömäisen rohkeita ja voimakkaita. Miten inhottavaa ja surullista onkaan, että tällainen rohkeus ja voima pannaan niin julmaan ja sadistiseen käyttöön. Näin tekevät ilkeäksi kasvatettujen koirien vielä ilkeämmät isännät. Lopuksi Lockwood valittaa tätä ilkeyttä ja sen seurauksia: ”Koiratappelut ovat ihmisten ja koirien välisen erikoislaatuisen suhteen kieroutunein muoto. Ihmiset alistavat koirat uskomattomaan julmuuteen. Ja se on johtanut siihen, että nyt koirat tappavat ihmisiä.”

Tulee mieleen, ovatko pit bull -terrierit tehneet enemmän vahinkoa ihmisille kuin ihmiset pit bull -terriereille? Miten hyvin Raamatun Sananlaskujen 12:10:ssä olevat sanat sopivatkaan tähän: ”Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa [”kotieläimensä”, UM] kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.”

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 24]

”Nämä eläimet voivat olla koiramaailman krokotiileja”

[Kuvat s. 23]

Ilkeä Benjamin ....

[Lähdemerkintä]

City of Los Angeles, Department of Animal Regulation

.... ja lempeä Neha

[Kuvat s. 26]

Yllä: siperianhusky

Oikealla: akita inu

Äärimmäisenä oikealla: samojedi