Säilytä luottamuksesi lujana loppuun saakka

KUVITTELE pienkone lentämässä vaikeissa sääoloissa. Lentäjä ei enää kykene erottamaan maamerkkejä. Paksut pilvet ympäröivät häntä. Hän ei näe tuulilasiaan edemmäs, mutta silti hän on varma, että hän pystyy saapumaan perille turvallisesti. Miksi hän on niin luottavainen?

Hänellä on tarkat mittarit, joiden avulla hän voi lentää pilvien läpi ja laskeutua pimeässä. Pitkin matkaa ja erityisesti lähellä lentokenttää radiomajakat opastavat häntä elektronisesti, ja hänellä on radioyhteys maan pinnalla olevaan lennonjohtoon.

Vastaavasti me voimme kohdata tulevaisuuden luottavaisina, vaikka maailman olosuhteet synkkenevät päivä päivältä. Matkamme tämän jumalattoman järjestelmän läpi on voinut kestää kauemmin kuin jotkut odottivat, mutta voimme luottaa siihen, että olemme oikeassa kurssissa ja aikataulussa. Miksi voimme olla niin varmoja? Koska meillä on opas, jonka avulla voimme nähdä sellaista, mitä ihmissilmä ei havaitse.

Jumalan sana on ’valo tiellemme’, ja se on ”luotettava, se tekee kokemattomasta viisaan” (Psalmit 19:7; 119:105). Kuin radiomajakat, jotka osoittavat lentäjälle lentoreitin, Raamattu kertoo tulevaisuuden tapahtumia täsmällisesti ja antaa meille selkeät ohjeet, niin että pääsemme varmasti määränpäähämme turvallisesti. Jotta kuitenkin voisimme hyötyä jumalallisesta opastuksesta, meidän on luotettava siihen.

Heprealaiskirjeessään Paavali kehotti juutalaiskristittyjä ’pitämään otteensa siihen luottamukseen, joka heillä alussa oli, lujana loppuun saakka’ (Heprealaisille 3:14). Luottamus voi horjua, jos siihen ei ’pidetä’ otetta. Siksi herääkin kysymys: miten voimme säilyttää luottamuksemme Jehovaan lujana loppuun saakka?

Ilmaise uskoa

Ennen kuin lentäjä voi lentää sokkona eli täysin mittareidensa ja lennonvalvonnan varassa, hänen takanaan täytyy olla riittävästi valmennusta ja useita lentotunteja. Samoin kristityn täytyy jatkuvasti ilmaista uskoa, jotta hän voisi säilyttää luottamuksensa Jehovan ohjaukseen, varsinkin silloin kun olosuhteet ovat vaikeat. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Koska meillä on sama uskon henki kuin se, mistä on kirjoitettu: ’Minä uskoin, siksi puhuin’, niin mekin uskomme ja siksi puhumme.” (2. Korinttilaisille 4:13.) Kun siis kerromme Jumalan hyvästä uutisesta, me ilmaisemme uskomme ja lujitamme sitä.

Magdalena, joka vietti neljä vuotta keskitysleirissä toisen maailmansodan aikana, selittää, kuinka arvokasta saarnaamistoiminta on: ”Äitini opetti minulle, että lujan uskon säilyttämiseksi on välttämätöntä olla kiinnostunut toisten hengellisestä hyvinvoinnista. Muistan erään tapauksen, joka havainnollistaa tunteitamme. Vapauduttuamme Ravensbrückin keskitysleiristä saavuimme äidin kanssa kotiin eräänä perjantaina. Kahden päivän päästä, sunnuntaina, lähdimme veljien mukana saarnaamaan talosta taloon. Uskon lujasti, että jos keskitymme auttamaan toisia luottamaan Jumalan lupauksiin, nuo samat lupaukset tulevat todellisemmiksi itsellemme.” (Vrt. Apostolien teot 5:42.)

Luottamuksen säilyttäminen lujana loppuun saakka vaatii muunkinlaista hengellistä toimintaa. Henkilökohtainen tutkiminen on yksi erinomainen tapa lujittaa uskoa. Jos jäljittelemme beroialaisia ja tutkimme uutterasti Raamattua päivittäin, se auttaa meitä säilyttämään ”toivon täyden varmuuden loppuun saakka” (Heprealaisille 6:11; Apostolien teot 17:11). On totta, että henkilökohtainen tutkiminen vaatii aikaa ja päättäväisyyttä. Mahdollisesti juuri siksi Paavali varoitti heprealaisia vaarasta tulla sellaisissa toimissa ”veltoiksi” eli saamattomiksi (Heprealaisille 6:12).

Saamattomuus voi johtaa hirvittäviin seurauksiin monilla elämän alueilla. Salomo totesi, että ”kun kädet vaipuvat, talo vuotaa” (Saarnaaja 10:18). Jos kattoa ei ole pidetty kunnossa, sade alkaa vuotaa sen läpi ennemmin tai myöhemmin. Jos annamme käsiemme vaipua hengellisesti emmekä säilytä uskoamme, mieleemme saattaa hiipiä epäilyksiä. Toisaalta se, että mietiskelemme ja tutkimme säännöllisesti Jumalan sanaa, vahvistaa ja suojelee uskoamme (Psalmit 1:2, 3).

Kokemus rakentaa luottamusta

Lentäjä oppii tietenkin sekä kokemuksen että opiskelun kautta, että hänen mittarinsa ovat luotettavia. Meidänkin luottamuksemme Jehovaan kasvaa nähdessämme omassa elämässämme todisteita hänen rakkaudellisesta huolenpidostaan. Joosua sai kokea sen, ja hän muistutti toisia israelilaisia seuraavasti: ”Te tiedätte hyvin kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, ettei yksikään sana kaikista niistä hyvistä sanoista, jotka Jehova, teidän Jumalanne, on teille puhunut, ole pettänyt. Ne kaikki ovat käyneet teille toteen.” (Joosua 23:14.)

Josefina, naimisissa oleva sisar Filippiineiltä, sai kokea saman. Hän kertoo, millaista hänen elämänsä oli ennen kuin hän oppi totuuden: ”Mieheni joi rankasti, ja ollessaan humalassa hän tuli vihaiseksi ja löi minua. Onneton avioliittomme vaikutti poikaammekin. Mieheni ja minä kävimme molemmat töissä ja ansaitsimme melko mukavasti, mutta suurin osa palkastamme upposi uhkapeleihin. Miehelläni oli paljon ystäviä, mutta suurin osa heistä hakeutui hänen ystävikseen, jotta hän olisi maksanut heidän ryyppynsä, ja jotkut jopa yrittivät saada hänet juovuksiin vain nauraakseen häntä.

Asiat muuttuivat, kun opimme tuntemaan Jehovan ja suhtauduimme vakavasti hänen neuvoihinsa. Mieheni ei enää juo, olemme lopettaneet uhkapelien pelaamisen, ja meillä on tosi ystäviä, jotka rakastavat ja auttavat meitä. Avioliittomme on onnellinen, ja pojastamme on kasvamassa hieno nuorimies. Teemme vähemmän töitä, mutta meillä on enemmän rahaa. Kokemus on opettanut meille, että Jehova on kuin rakkaudellinen Isä, joka johtaa meitä aina oikeaan suuntaan.”

Saatuaan radioteitse ohjeita tai katsottuaan mittareita lentäjät tajuavat toisinaan, että heidän on korjattava kurssiaan. Meidänkin on vastaavasti ehkä muutettava suuntaa Jehovan ohjeiden mukaisesti. ”Mikäli menisitte oikealle tai mikäli menisitte vasemmalle, kuulevat sinun korvasi sanan takaasi sanovan: ’Tässä on tie. Kulkekaa sitä.’” (Jesaja 30:21.) Hänen Sanansa ja järjestönsä kautta meitä varoitetaan hengellisistä vaaroista. Yksi niistä liittyy seuraan.

Seura voi suistaa meidät pois kurssista

Pienkone voi helposti joutua pois kurssista, jos tarvittavia korjauksia ei tehdä. Samalla tavoin ulkopuoliset voimat syöksyvät nykyään alituisesti kristittyjä vastaan. Elämme maallistuneessa maailmassa, jossa monet pilkkaavat hengellisiä arvoja sekä pitävät rahaa ja nautintoja paljon tärkeämpinä. Paavali varoitti Timoteusta, että viimeisistä päivistä olisi ”vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Erityisen alttiita huonolle seuralle ovat teini-ikäiset nuoret, jotka kaipaavat toisten hyväksyntää ja suosiota (2. Timoteukselle 2:22).

Amanda, joka on 17-vuotias, selittää: ”Yhdessä vaiheessa luokkatoverini saivat uskoni heikkenemään jossain määrin. He hokivat jatkuvasti, että uskontoni oli rajoittava ja järjetön, ja se alkoi lannistaa minua. Vanhempani auttoivat minua kuitenkin ymmärtämään, että kristilliset suuntaviivat pikemmin suojelevat kuin rajoittavat. Nyt tajuan, että nämä periaatteet auttavat minua viettämään tyydyttävämpää elämää kuin entiset koulutoverini viettävät. Olen oppinut luottamaan niihin, jotka todella välittävät minusta – vanhempiini ja Jehovaan – ja olen nyt tienraivaaja.”

Kuulummepa mihin ikäryhmään tahansa, me tapaamme ihmisiä, jotka esittävät halventavia huomautuksia näkemyksistämme. He voivat vaikuttaa tietäviltä, mutta Jumalalle he ovat aineellisia, ei-hengellisiä ihmisiä (1. Korinttilaisille 2:14). Maailmallisesti viisaat skeptikot olivat Paavalin aikaan Korintissa vaikutusvaltainen ryhmä. Näiden filosofien opetukset saivat todennäköisesti jotkut korinttilaiskristityt menettämään uskonsa ylösnousemukseen (1. Korinttilaisille 15:12). ”Älkää eksykö”, varoitti apostoli Paavali. ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttilaisille 15:33.)

Toisaalta hyvä seura vahvistaa meitä hengellisesti. Kristillisessä seurakunnassa voimme olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka ilmaisevat uskoa elämässään. Norman, veli joka oppi totuuden vuonna 1939, on edelleen suureksi rohkaisuksi kaikille. Mikä on pitänyt hänen hengellisen näkemyksensä terävänä? ”Kokoukset ja läheiset ystävyyssuhteet uskollisiin veljiin ovat elintärkeitä”, hän vastaa. ”Tällainen seura on auttanut minua näkemään selvästi eron Jumalan ja Saatanan järjestön välillä.”

Rikkauden petollinen voima

Brian, kokenut lentäjä, selittää, että ”toisinaan lentäjän voi olla vaikea uskoa mittareihinsa – yksinkertaisesti siksi, että hänen vaistonsa sanovat toista. Kokeneiden sotilaslentäjien tiedetään lentäneen ylösalaisin sen takia, että maan päällä näkyneet valot olivat olleet aivan kuin tähtiä – vaikka heidän mittarinsa kertoivat heille toista.”

Samalla tavoin itsekkäät vaistomme saattavat johtaa meidät harhaan hengellisessä mielessä. Jeesus sanoi, että rikkaudessa on ”petollista voimaa”, ja Paavali varoitti, että ’rakkaus rahaan on johtanut monet pois uskosta’ (Markus 4:19; 1. Timoteukselle 6:10).

Aivan kuten petollisesti tuikkivat valot, kimaltelevat aineelliset tavoitteet voivat johtaa meidät väärään suuntaan. Sen sijaan että iloitsisimme sen ”odotuksesta, mitä toivotaan”, tämän häviämässä olevan maailman komeileva näyttäminen voi johtaa meidät harhateille (Heprealaisille 11:1; 1. Johanneksen kirje 2:16, 17). Jos olemme ”päättäneet” viettää ylellistä elämää, meille jää todennäköisesti vähän aikaa hengelliseen kasvuun (1. Timoteukselle 6:9; Matteus 6:24; Heprealaisille 13:5).

Nuori, naimisissa oleva mies nimeltä Patrick myönsi, että he uhrasivat vaimonsa kanssa hengelliset tavoitteet voidakseen nauttia paremmasta elintasosta. Hän selittää: ”Ne seurakunnan jäsenet, joilla oli isot autot ja ylelliset kodit, vaikuttivat meihin. Vaikkemme koskaan kadottaneet näkyvistämme Valtakunnan toivoa, meistä tuntui, että voisimme aivan hyvin tehdä elämämme samalla mukavaksi. Ajan mittaan kuitenkin tajusimme, että tosi onnellisuus tulee Jehovan palvelemisesta ja hengellisestä edistymisestä. Nyt elämämme on taas yksinkertaista. Käytämme vähemmän aikaa työntekoon, ja meistä on tullut vakituisia tienraivaajia.”

Usko riippuu vastaanottavasta sydämestä

Myös vastaanottavalla sydämellä on tärkeä osuus rakennettaessa luottamusta Jehovaan. On totta, että ”usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus [tai ”vakuuttava todiste”, engl. viitelaitoksen alaviite] todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä” (Heprealaisille 11:1). Mutta jollei meillä ole vastaanottavaa sydäntä, emme todennäköisesti tule vakuuttuneiksi (Sananlaskut 18:15; Matteus 5:6). Tämän vuoksi apostoli Paavali sanoi, että ”usko ei ole kaikkien omaisuutta” (2. Tessalonikalaisille 3:2).

Miten sitten voimme pitää sydämemme vastaanottavana kaikille saatavissa oleville vakuuttaville todisteille? Kehittämällä jumalisia ominaisuuksia, jotka rikastuttavat ja elävöittävät uskoa. Pietari kehottaa ’lisäämään uskoomme hyvettä, tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta’. (2. Pietarin kirje 1:5–7; Galatalaisille 5:22, 23.) Jos toisaalta vietämme itsekeskeistä elämää tai palvelemme Jehovaa vain muodollisesti, meidän ei ole järkevää olettaa, että uskomme kasvaisi.

Esra ”oli valmentanut sydämensä” lukemaan Jehovan sanaa ja panemaan sen käytäntöön (Esra 7:10). Myös Miikalla oli vastaanottava sydän. ”Minä puolestani tähyilen Jehovaa. Tahdon ilmaista odottavani pelastukseni Jumalaa. Jumalani kuulee minua.” (Miika 7:7.)

Magdalenakin, jota lainattiin aiemmin, odottaa kärsivällisesti Jehovaa (Habakuk 2:3). Hän sanoo: ”Meillä on jo hengellinen paratiisi. Seuraava vaihe, kirjaimellinen paratiisi, tulee riittävän pian. Sillä välin suureen joukkoon liittyy satojatuhansia ihmisiä. Minusta on sykähdyttävää nähdä niin monien kerääntyvän Jehovan järjestöön.”

Odota pelastuksemme Jumalaa

Luottamuksemme säilyttäminen lujana loppuun saakka vaatii sitä, että uskomme ja kuuntelemme tarkkaavaisesti Jehovalta ja hänen järjestöltään tulevaa ohjausta. Se on varmasti ponnistelun arvoista. Lentäjä tuntee syvää tyydytystä, kun hän pitkän, vaikean matkan jälkeen laskeutuu ja läpäisee lopulta paksun pilviverhon. Siellä hänen eteensä avautuu vihreä maa valmiina toivottamaan hänet tervetulleeksi. Lentokentän kiitorata on hänen alapuolellaan vastaanottamassa häntä.

Meitäkin odottaa jännittävä kokemus. Tämä synkkä, jumalaton maailma väistyy uuden vanhurskaan maan tieltä. Meitä odottaa jumalallinen tervetulotoivotus. Voimme päästä tuohon maahan, jos noudatamme psalmistan sanoja: ”Sinä olet toivoni, oi Suvereeni Herra Jehova, se johon olen pannut luottamukseni nuoruudestani asti. – – Sinusta on alati ylistykseni.” (Psalmit 71:5, 6.)