Todellinen uusi maailma odottaa löytämistään

”NIMI on epävarma asia, eikä siihen voi luottaa!” Tämä yksinkertainen havainto on pitänyt paikkansa Kolumbuksen tapauksessa.

Etunimensä Kristoffer mukaisesti Kolumbus tosiaan yritti toimia jonkinlaisena ”Kristuksen lähettiläänä”. Olihan Espanjan hallitsijapari lähettänyt hänet ”palvelemaan Jumalaa ja levittämään katolista uskoa”. Mutta opetettuaan joitakin ymmärtämättömiä alkuasukkaita tekemään ristinmerkin ja laulamaan Ave Mariaa hän keskittyi aineelliseen: kullan etsimiseen ja vaikeasti määritettävän meritien löytämiseen Intiaan.

Jotkut katolilaiset ovat sanoneet, että Kolumbuksesta täytyisi kaikesta huolimatta tehdä ”pyhimys”, koska hän oli huomattavassa määrin laajentamassa kristikunnan aluetta. Hänen löytöretkiään seuranneet ”joukkokäännyttämiset” eivät kuitenkaan tehneet todellista Jeesusta Kristusta kovinkaan hyvin tunnetuksi Uudessa maailmassa asuville ihmisille. Tosi kristillisyyttä on aina levitetty rauhanomaisin keinoin, ei miekkalähetyksenä. Evankeliumin levittäminen väkivalloin on räikeästi ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. – Vrt. Matteus 10:14; 26:52.

Kolumbus (espanjaksi Colón) onnistui jonkin verran paremmin jäljittelemään sukunimeään, joka tarkoittaa ”kolonisoijaa”, siirtomaiden valloittajaa ja asuttajaa. Juuri hän perusti ensimmäiset kaksi eurooppalaista siirtokuntaa Uuteen maailmaan. Vaikka ne jäivätkin lyhytikäisiksi, uusia siirtokuntia perustettiin nopeasti. Pohjois- ja Etelä-Amerikan kolonisointi eteni, mutta siitä ei ollut iloa varsinkaan niille, jotka joutuivat siirtomaahallinnon alaisuuteen.

Dominikaanimunkki Bartolomé de las Casas, joka oli todistamassa ensimmäisten siirtokuntien perustamista Länsi-Intiaan, ilmoitti Filip II:lle, Espanjan kuninkaalle, vastustavansa sitä ’oikeuden irvikuvaa, jonka alaisuuteen nämä viattomat ihmiset alistetaan tuhoamalla heidät ja murskaamalla heidät ilman mitään perusteltua syytä tai vain sen ahneuden ja kunnianhimon vuoksi, joka saa tällaista pahuutta harjoittavat ihmiset liikkeelle’.

Vaikka törkeimmät väärinkäytökset myöhemmin korjattiinkin, toimintaperiaatteita leimasivat jatkuvasti itsekkäät vaikuttimet ja julmat menetelmät. Ei ihme, että sellaista hallintoa pidettiin vastenmielisenä. 1900-luvulla useimmat Pohjois- ja Etelä-Amerikan maat ovat karistaneet siirtomaavallan ikeen yltään.

Maanosien käännyttäminen kristinuskoon ja oikeudenmukaisen hallinnon asettaminen lukuisille heimoille, jotka kukin puhuvat vielä omaa kieltään, on kieltämättä vaikea tehtävä. Olisikin epäoikeudenmukaista syyttää yksin Kolumbusta kaikista niistä tämän valtaisan hankkeen epäonnistumisista, joille hän tietämättään antoi sysäyksen ylittäessään valtameren ja pannessaan alulle sen, mitä jotkut sanovat ”kahden maailman kohtaamiseksi”.

Kirkpatrick Sale huomauttaakin kirjassaan The Conquest of Paradise, että ”eurooppalaisilla oli kerran mahdollisuus löytää uusi ankkuripaikka uudesta maailmasta, jonka he hämärästi tajusivat olevan paratiisillinen maa”. On kuitenkin aivan eri asia löytää uusi maailma kuin luoda se. Yritykset uuden maailman rakentamiseksi olivat epäonnistuneet aikaisemminkin.

Muuan toinen merkittävä matka

Kaksituhatta vuotta ennen Kolumbuksen purjehdusta parisataatuhatta ihmistä lähti eräälle toiselle merkittävälle matkalle. Valtameren ylittämisen sijasta he mahdollisesti kulkivat autiomaan poikki. Heilläkin oli suuntana länsi, kotimaa Israel, jota suurin osa heistä ei ollut koskaan nähnyt. Heidän päämääränään oli perustaa uusi maailma heille itselleen ja lapsilleen.

Heidän matkansa Babylonian vankeudesta täytti erään ennustuksen. Kaksisataa vuotta aikaisemmin profeetta Jesaja oli ennustanut heidän paluunsa kotimaahan: ”Minä [Suvereeni Herra Jehova] luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” – Jesaja 65:13, 17.

”Uudet taivaat ja uusi maa” olivat havainnollisia vertauskuvallisia ilmauksia, joilla tarkoitettiin uutta hallintoa ja uutta ihmisyhteiskuntaa. Ne olivat välttämättömiä, koska todelliseen uuteen maailmaan tarvitaan paljon enemmän kuin vain uutta aluetta asutettavaksi; se edellyttää, että hallitsijoilla ja hallittavilla on uusi, epäitsekäs henki.

Vain harvoilla niistä juutalaisista, jotka palasivat Babyloniasta, oli tällainen henki. Vaikka aluksi kaikki sujuikin hyvin, niin satakunta vuotta heidän paluunsa jälkeen heprealainen profeetta Malakia kuvaili murheellisena sitä, kuinka itsekkyys ja ahneus olivat päässeet vallalle tuossa maassa. (Malakia 2:14, 17; 3:5) Juutalaiset olivat tuhlanneet ainutlaatuisen tilaisuuden uuden maailman rakentamiseen.

Meitä odottaa yhä uusi maailma

Se että menneisyydessä ei ole onnistuttu rakentamaan uutta maailmaa, ei merkitse sitä, että sen etsintä on toivotonta. Ilmestyskirjassa apostoli Johannes toistaa Jesajan sanat ja kuvailee seuraavaa vaikuttavaa tapahtumaa: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet – –. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilmestys 21:1, 4.

Nämä sanat vakuuttavat meille, että Jumala itse on päättänyt asettaa uuden hallituksen koko maapallolle ja uuden ihmisyhteiskunnan, joka on halukas tottelemaan hänen hallintoaan. Siunaukset tulevat olemaan ylenpalttisen runsaita. Se tulee olemaan oikea uusi maailma.

Uusi maailma, jonka Jumala tulee saamaan aikaan, saattaa tuntua kaukaa haetulta. Toisaalta Kolumbuksenkin vakuuttelut siitä, että lännessä on mantereita, tuntuivat uskomattomilta monista hänen aikalaisistaan. Kuvaus Jumalan lupaamasta uudesta maailmasta saattaa myös kuulostaa mitä epätodennäköisimmältä. Mutta kuinka monet 1400-luvulla eläneet oppineetkaan olisivat osanneet kuvitella, että maapallolla on kuivaa maankamaraa kolmanneksen verran enemmän kuin siihen asti oli tiedetty?

Kolumbuksen ajan tieteellisen tiedon vähäisyys sai Uuden maailman löytymisen tuntumaan hyvin epätodennäköiseltä. Tietämättömyys Jumalan tarkoituksista ja hänen voimastaan voi myös horjuttaa luottamusta hänen lupaamiinsa uuteen taivaaseen ja uuteen maahan. Kaikkivaltias Jumala jatkaakin kuvaustaan sanoen: ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi. – – Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” – Ilmestys 21:5.

Koko ihmiskunta kaipaa epäilemättä jonkinlaista uutta maailmaa. Meksikolainen kirjailija Carlos Fuentes huomautti kerran: ”Utopia on jotakin, mikä on sekä mennyttä että tulevaa. Se on toisaalta muisto paremmasta maailmasta, joka kerran oli eikä ole enää. Toisaalta se on toivo siitä, että tämä parempi, oikeudenmukaisempi ja rauhaisampi maailma tulee jonakin päivänä.” Raamatun tutkijat luottavat siihen, että parempi maailma – ei mikään mielikuvituksellinen utopia – tulee olemaan totta, koska Jumala on luvannut sen ja koska Jumala voi saada sen aikaan. – Matteus 19:26.

Uusi maailma näköpiirissä

Kun Kolumbus yritti vakuutella miehistölleen, että he olivat lähestymässä maata, tarvittiin muutakin kuin vain uskoa. Hänellä oli oltava konkreettisia todisteita. Vehreät vesikasvit, maalla elävien lintujen suuri määrä ja sitten kukkiva oksa, joka ajelehti vedessä, saivat merimiesten luottamuksen amiraaliinsa palaamaan.

Nykyäänkin on näkyviä todisteita siitä, että olemme lähestymässä uutta maailmaa. Se että ihmiskunnan elossa säilyminen on ensi kertaa historiassa uhattuna, muistuttaa meitä siitä, että Jumalan kärsivällisyys ihmisen valtaa kohtaan on nopeasti loppumassa. Hän on jo kauan sitten luvannut ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. (Ilmestys 11:18) Ahneus ja itsekkyys ovat saaneet aikaan lukuisia ratkaisemattomia maailmanlaajuisia ongelmia, joita Raamattu eloisasti kuvaili etukäteen ja joiden se sanoi olevan kehitysvaiheita, jotka johtaisivat Jumalan pikaiseen väliintuloon.a

Kun Kolumbus ensi kerran astui Kuuban saarelle 500 vuotta sitten, hänen kerrotaan huudahtaneen: ”Haluaisin elää täällä ikuisesti!” Niistä, jotka saavat astua Jumalan uuteen maailmaan, tulee tuntumaan aivan samalta. Ja tällä kertaa tuo toive tulee täyttymään.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 13]

On eri asia löytää uusi maailma kuin luoda se