He tekivät Jehovan tahdon

Daniel palveli Jehovaa alinomaa

HISTORIAN kulku muuttuu harvoin yhdessä yössä. Näin tapahtui kuitenkin vuonna 539 eaa., kun meedialaiset ja persialaiset kukistivat Babylonian maailmanvallan vain muutamassa tunnissa. Jehovan profeetta Daniel oli tuolloin asunut juutalaisena pakkosiirtolaisena Babylonissa lähes 80 vuotta. Daniel, joka oli todennäköisesti yli 90-vuotias, oli kohtaamaisillaan tilanteen, joka oli yksi suurimmista koetuksista hänen nuhteettomuudelleen Jumalan edessä.

Babylonin kukistumisen jälkeen Danielin asiat näyttivät olevan aluksi hyvin. Uusi kuningas oli meedialainen Dareios, 62-vuotias mies, joka suhtautui Danieliin suosiollisesti. Dareioksen ensimmäisiä toimia kuninkaana oli 120 satraapin nimittäminen ja kolmen miehen korottaminen korkeiksi virkamiehiksi.a Daniel oli yksi noista kolmesta suositusta miehestä. Dareios huomasi Danielin poikkeukselliset kyvyt ja aikoi jopa nimittää hänet pääministeriksi! Juuri silloin tapahtui kuitenkin jotain, mikä muutti yllättäen kuninkaan suunnitelmia.

Vilpillinen suunnitelma

Danielin työtovereina toimivat korkeat virkamiehet menivät suuri joukko satraappeja mukanaan esittämään kuninkaalle juonikasta ajatusta. He anoivat Dareiokselta vahvistusta laille, joka määräisi: ”Jokainen, joka kolmenkymmenen päivän aikana esittää anomuksen muulle jumalalle tai ihmiselle kuin sinulle, oi kuningas, tulee heittää leijonakuoppaan.” (Daniel 6:7.) Dareioksesta on saattanut näyttää siltä, että nämä miehet olivat vakuuttamassa uskollisuuttaan hänelle. Hän on voinut myös järkeillä lain auttavan häntä, ulkomaalaista, lujittamaan asemaansa valtakunnan päänä.

Korkeat virkamiehet ja satraapit eivät kuitenkaan ehdottaneet tätä julistusta kuninkaan takia. He yrittivät ”löytää jotakin tekosyytä Danielia vastaan valtakunnan suhteen, mutta he eivät kyenneet löytämään mitään tekosyytä tai turmelusta, koska hän oli luotettava eikä hänessä havaittu mitään laiminlyöntiä tai turmelusta”. Niinpä nämä vilpilliset miehet järkeilivät: ”Me emme löydä tästä Danielista mitään tekosyytä, paitsi jos meidän on löydettävä se häntä vastaan hänen Jumalansa laista.” (Daniel 6:4, 5.) Koska he tiesivät, että Daniel rukoili Jehovaa päivittäin, he pyrkivät tekemään siitä kuolemantuomioon johtavan rikoksen.

Korkeat virkamiehet ja satraapit hautoivat vihamielisyyttä Danielia kohtaan ehkä siksi, että hän ”kunnostautui toistuvasti verrattuna – – [heihin], koska hänessä oli poikkeuksellinen henki, ja kuningas aikoi korottaa hänet koko valtakunnan johtoon” (Daniel 6:3). Danielin rehellisyys oli saattanut ikävästi hillitä turmelusta ja lahjontaa. Olipa miten tahansa, nämä miehet taivuttivat kuninkaan allekirjoittamaan julistuksen, josta tuli siten osa ”meedialaisten ja persialaisten kumoamatonta lakia” (Daniel 6:8, 9).

Daniel pysyy vakaana

Lakkasiko Daniel rukoilemasta Jehovaa kuultuaan uudesta säädöksestä? Ei suinkaan! Hän rukoili Jumalaa kolmesti päivässä polvistuen talonsa kattohuoneessa ”niin kuin hän oli tehnyt säännöllisesti tätä ennen” (Daniel 6:10). Danielin rukoillessa hänen vihollisensa ”tunkeutuivat sisään ja löysivät Danielin esittämästä anomusta ja anomasta suosiota Jumalansa edessä” (Daniel 6:11). Kun he kertoivat siitä kuningas Dareiokselle, häntä ahdisti se, että hänen allekirjoittamansa laki koskisi myös Danielia. ”Auringonlaskuun asti hän jatkuvasti ponnisteli vapauttaakseen hänet”, sanotaan kertomuksessa. Mutta ei edes kuningas voinut kumota säätämäänsä lakia. Daniel vietiin siksi leijonakuoppaan, joka oli ilmeisesti syvä tai maanalainen paikka. ”Sinun Jumalasi, jota alinomaa palvelet, hän sinut pelastaa”, kuningas vakuutti Danielille. (Daniel 6:12–16.)

Vietettyään unettoman yön paastoten Dareios kiirehti kuopalle. Daniel oli hengissä ja vahingoittumaton! Kuningas ryhtyi toimiin heti. Rangaistukseksi hän heitätti Danielin viholliset perheineen leijonakuoppaan. Lisäksi Dareios kuulutti kautta valtakunnan, että ”valtakuntani jokaisella valta-alueella on ihmisten vavistava ja pelättävä Danielin Jumalan edessä”. (Daniel 6:17–27.)

Opetus meille

Daniel oli erinomainen uskollisuuden esimerkki. Jopa kuningas, joka ei palvonut Jehovaa, huomasi Danielin palvelevan Häntä ”alinomaa” (Daniel 6:16, 20). Sanaksi ”alinomaa” käännetty arameankielinen juurisana merkitsee pohjimmiltaan ’kiertää kehää’. Se viittaa jatkuvuuteen. Miten hyvin se kuvaileekaan Danielin murtumatonta nuhteettomuutta Jehovan edessä!

Daniel kehitti alinomaisen kestävyyden mallin jo kauan ennen kuin hänet heitettiin leijonakuoppaan. Ollessaan nuorena vankina Babylonissa hän pidättyi ruoasta ja juomasta, jotka Mooseksen laki kielsi tai jotka olivat pakanallisten rituaalien saastuttamia (Daniel 1:8). Myöhemmin hän julisti rohkeasti Jumalan sanomaa Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille (Daniel 4:19–25). Vain joitakin tunteja ennen Babylonin kukistumista Daniel julisti pelottomasti Jumalan tuomion kuningas Belsassarille (Daniel 5:22–28). Niinpä kun Daniel joutui leijonakuoppaan, hän jatkoi sitä uskollista menettelytapaa, jonka hän oli omaksunut.

Sinäkin voit palvella Jehovaa alinomaa kestävänä. Oletko nuori? Kehitä nyt alinomaisen kestävyyden malli hylkäämällä tämän maailman huono seura ja turmeltunut käytös. Jos olet palvellut Jumalaa jo jonkin aikaa, osoita edelleen uskollista kestävyyttä. Älä luovuta, sillä jokainen kohtaamamme koettelemus antaa meille tilaisuuden osoittaa Jehovalle, että olemme päättäneet palvella häntä alinomaa kestävinä. (Filippiläisille 4:11–13.)

[Alaviite]