KALDEA, KALDEALAINEN

Alun perin maa, joka sijaitsi Babylonian tulvalaakson eteläosassa, Tigriin ja Eufratin hedelmällisellä suistoalueella; tuon maan asukas. Saattaa olla, että nuo joet laskivat aikoinaan Persianlahteen erikseen ja että Eridun ja Urin kaupungit toimivat tuolloin satamina. Vuosien kuluessa jokiliete kenties kuitenkin täytti lahtea ja työnsi rantaviivaa kaakkoon, minkä jälkeen Tigris ja Eufrat saattoivat yhtyä ennen mereen laskemistaan. Alueen tärkein kaupunki oli muinoin Ur, Abrahamin kotikaupunki, josta hän ja hänen perheensä lähtivät Jumalan käskystä ennen vuotta 1943 eaa. (1Mo 11:28, 31; 15:7; Ne 9:7; Ap 7:2–4). Noin 300 vuotta myöhemmin Saatana Panettelija sai kaldealaiset rosvot aiheuttamaan suuria menetyksiä uskolliselle Jobille (Job 1:17).

Kaldealaisten vaikutuksen levitessä pohjoisemmaksi koko Babylonian aluetta ryhdyttiin nimittämään ”kaldealaisten maaksi”. Jesaja kertoi profetioissaan etukäteen kaldealaisten valtaannoususta ja heidän kukistumisestaan sen jälkeen. (Jes 13:19; 23:13; 47:1, 5; 48:14, 20.) Tämä valta-asema näkyi erityisen selvästi 600- ja 500-luvulla eaa., jolloin Nabopolassar, syntyperäinen kaldealainen, ja hänen seuraajansa, Nebukadnessar II, Evil-Merodak (Awil-Marduk), Neriglissar, Labaši-Marduk, Nabunaid ja Belsassar, hallitsivat kolmatta maailmanvaltaa, Babyloniaa (2Ku 24:1, 2; 2Ai 36:17; Esr 5:12; Jer 21:4, 9; 25:12; 32:4; 43:3; 50:1; Hes 1:3; Hab 1:6). Tuo hallitsijasuku sammui, kun ”kaldealainen kuningas Belsassar tapettiin” (Da 5:30). Meedialainen Dareios tehtiin ”kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi” (Da 9:1). (Ks. BABYLON nro 2.)

Kaldealaiset olivat jo ammoisista ajoista alkaen kuuluisia matematiikan ja tähtitieteen tuntemuksestaan. Danielin päivinä erästä ennustelijoiden koulukuntaa, jonka jäsenet katsoivat olevansa taitavia ns. ennustelutaidossa, nimitettiin kaldealaisiksi (Da 2:2, 5, 10; 4:7; 5:7, 11).