”Katso! Palvelijani, jonka olen valinnut, rakkaani, jonka olen hyväksynyt! Minä panen henkeni hänen päälleen, ja hän näyttää kansoille, mitä oikeus on. Hän ei riitele eikä huuda, eikä kukaan kuule hänen ääntään pääkaduilla. Hän ei muserra runneltua ruokoa eikä sammuta kytevää lampunsydäntä. Hän saa oikeuden toteutumaan. Hänen nimeensä kansat tosiaan panevat toivonsa.” (Matteus 12:18–21; Jesaja 42:1–4.)

Mitä merkitsee se, että ”hän ei riitele eikä huuda eikä kukaan kuule hänen ääntään pääkaduilla”? Parantaessaan ihmisiä Jeesus ei anna heidän – eikä demonien – kertoa, kuka hän on (Markus 3:12). Hän ei halua, että häntä mainostettaisiin kovaäänisesti kaduilla tai hänestä levitettäisiin innokkaasti perättömiä huhuja.