² Sen jälkeen kun Johannes oli vaatimattomuutta ilmaisten myöntynyt tähän ja Jeesus nousi vedestä, ”taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan hengen tulevan kyyhkysen tavoin laskeutuen hänen päälleen”. Lisäksi ”kuului myös ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.’” (Matteus 3:16, 17; Markus 1:11) Mikä julistus se olikaan! Me kaikki iloitsemme voidessamme miellyttää jotakuta, jota kunnioitamme. (Apostolien teot 6:3–6; 16:1, 2; Filippiläisille 2:19–22; Matteus 25:21) Kuvittele sitten, miltä sinusta tuntuisi, jos kaikkivaltias Jumala julistaisi: ’Minä olen hyväksynyt sinut!’

Mitä hänen sanansa merkitsivät?

4. a) Mikä on Jumalan julistuksen sanaa ”hyväksynyt” vastaavan kreikkalaisen sanan merkitys? b) Miksi sen käyttö tässä tapauksessa on erityisen kiinnostavaa?

⁴ Evankeliumikertomukset käyttävät Jumalan sanoissa ”olen hyväksynyt [Jeesuksen]” kreikkalaista verbiä eu·do·keʹo. (Matteus 3:17; Markus 1:11; Luukas 3:22) Se merkitsee ”olla hyvin mielistynyt, suhtautua suosiollisesti, nauttia jostakin”, ja sen substantiivimuoto merkitsee ”hyvää tahtoa, mielisuosiota, suosiota, toivetta, halua”. Eu·do·keʹo ei rajoitu Jumalan hyväksyntään. Esimerkiksi Makedonian kristityt ’näkivät hyväksi’ antaa taloudellista apua muille. (Roomalaisille 10:1; 15:26; 2. Korinttolaisille 5:8; 1. Tessalonikalaisille 2:8; 3:1) Silti Jeesuksen saaman hyväksynnän ilmaisi Jumala, eivät ihmiset. Tätä sanaa käytetään Jeesuksen yhteydessä vasta hänen kasteensa jälkeen. (Matteus 17:5; 2. Pietari 1:17) On kiinnostavaa, että Luukkaan 2:52 käyttää eri sanaa – khaʹris – puhuessaan Jeesuksesta kastamattomana nuorukaisena, joka sai Jumalan ja ihmisten ”suosion”.