Apostolinen seuraanto
Määritelmä: Oppi, jonka mukaan 12 apostolilla on seuraajia, joille valta on Jumalan määräyksestä siirtynyt. Roomalaiskatolisessa kirkossa piispojen sanotaan olevan ryhmänä apostolien seuraajia ja paavin väitetään olevan Pietarin seuraaja. Rooman piispojen väitetään olevan Pietarin välittömiä seuraajia, omaksuvan hänen asemansa ja suorittavan hänen tehtäviään, ja Pietarin sanotaan saaneen Kristukselta koko kirkon johtoaseman. Ei raamatullinen opetus.
Oliko Pietari se ”kallio”, jolle kirkko rakennettiin?
Matt. 16:18, KR-38: ”Minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani [”kirkkoni”, KR-92], ja tuonelan portit eivät sitä voita.” (Huomaa tekstiyhteydestä [jakeet 13 ja 20], että keskustelussa on kysymys Jeesuksen henkilöllisyydestä.)
Kenen apostolit Pietari ja Paavali ymmärsivät olevan ”kallio”, ”kulmakivi”?
Apt. 4:8–11, KR-38: ”Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ’Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! – – Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on ”se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut”.’”
1. Piet. 2:4–8, KR-38: ”Tulkaa hänen [Herran Jeesuksen Kristuksen] tykönsä – – ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi – –. Sillä Raamatussa sanotaan: ’Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva’. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, ’on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi’ ja ’kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi’.”
Ef. 2:20, KR-92: ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.”
Millainen käsitys oli Augustinuksella (jota katolinen kirkko pitää pyhimyksenä)?
”Tänä samana pappeusaikanani kirjoitin myös kirjan Donatuksen kirjettä vastaan – –. Eräässä tämän kirjan kohdassa sanoin apostoli Pietarista: ’Kirkko rakennettiin hänelle ikään kuin kalliolle.’ – – Mutta tiedän myöhemmin hyvin usein selittäneeni Herran sanat: ’Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan Kirkkoni’ niin, että se tulisi ymmärtää rakennetun Hänelle, jonka Pietari tunnusti sanoessaan: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’, ja siten Pietari, joka sai nimensä tämän kallion mukaan, edusti tälle kalliolle rakennetun Kirkon olemusta ja on saanut ’taivaan valtakunnan avaimet’. Sillä Pietarille sanottiin: ’Sinä olet Pietari’, eikä: ’Sinä olet kallio.’ Mutta ’kallio oli Kristus’, jonka tunnustaessaan, kuten myös koko Kirkko tunnustaa, Simon nimitettiin Pietariksi.” (The Fathers of the Church—Saint Augustine, the Retractations, engl. käänt. Mary I. Bogan, Washington, D.C., 1968, I kirja, s. 90.)
Suhtautuivatko toiset apostolit Pietariin ikään kuin hänellä olisi ollut heidän keskuudessaan johtava asema?
Luuk. 22:24–26, KR-92: ”Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille: ’Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne.’” (Jos Pietari oli ”kallio”, niin olisiko herännyt mitään kysymystä siitä, ”ketä heistä olisi pidettävä suurimpana”?)
Koska seurakunnan pää, Jeesus Kristus, on elossa, niin tarvitseeko hän seuraajia?
Hepr. 7:23–25, KR-38: ”Ja noita toisia pappeja [Israelissa] on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä; mutta tällä [Jeesuksella Kristuksella] on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.”
Room. 6:9, KR-38: ”Tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole.”
Ef. 5:23, KR-38: ”Kristus on seurakunnan pää.”
Mitä olivat Pietarille uskotut ”avaimet”?
Matt. 16:19, KR-38: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”
Jeesus viittasi Ilmestyskirjassa vertauskuvalliseen avaimeen, jota hän itse käytti avatakseen etuja ja tilaisuuksia ihmisille
Ilm. 3:7, 8, KR-38: ”Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: – – minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea.”
Pietari käytti hänelle uskottuja ”avaimia” avatakseen (juutalaisille, samarialaisille ja pakanoille) tilaisuuden saada Jumalan henkeä silmämääränä heidän pääsemisensä taivaalliseen Valtakuntaan
Apt. 2:14–39, KR-38: ”Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: ’Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, – – Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.’ Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’”
Apt. 8:14–17, KR-38: ”Kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.” (Jae 20 osoittaa, että Pietari otti johdon tässä tilaisuudessa.)
Apt. 10:24–48, KR-92: ”Sitä seuraavana päivänä hän tuli Kesareaan. Cornelius [ympärileikkaamaton pakana] – – odotti tulijoita. – – Pietari rupesi puhumaan – – Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.”
Odottiko taivas Pietarin päätösten tekoa ja noudattiko se sitten hänen johtoaan?
Apt. 2:4, 14, KR-38: ”He tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. – – Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa [sen jälkeen kun Kristus, seurakunnan pää, oli vaikuttanut heihin pyhän hengen välityksellä], korotti äänensä ja puhui heille.” (Ks. jae 33.)
Apt. 10:19, 20, KR-92: ”Henki sanoi hänelle [Pietarille]: ’Kolme miestä kysyy sinua. Mene alas ja lähde epäröimättä heidän mukaansa [pakana Corneliuksen kotiin]. Minä olen lähettänyt heidät.’”
Vrt. Matt. 18:18, 19.
Onko Pietari tuomari, joka ratkaisee, kuka on arvollinen pääsemään Valtakuntaan?
2. Tim. 4:1, KR-38: ”Kristus Jeesus – – on tuomitseva eläviä ja kuolleita.”
2. Tim. 4:8, KR-38: ”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra [Jeesus Kristus], vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.”
Oliko Pietari Roomassa?
Pyhässä Raamatussa viitataan Roomaan yhdeksässä jakeessa; yksikään niistä ei sano, että Pietari oli siellä. 1. Pietarin kirjeen 5:13 osoittaa, että hän oli Babylonissa. Oliko tämä salainen viittaus Roomaan? Hänen Babylonissa olonsa oli sopusoinnussa sen kanssa, että hänen tehtäväkseen annettiin saarnata juutalaisille (kuten Galatalaiskirjeen 2:9 osoittaa), sillä muinaisessa Babylonissa ja sen ympäristöseuduilla oli suuri juutalaisväestö. Puhuessaan Babylonian Talmudin valmistamisesta Encyclopaedia Judaica (Jerusalem 1971, 15. osa, palsta 755) mainitsee ajanlaskumme ajalta juutalaisuuden ”suuret oppilaitokset Babylonissa”.
Jatkuuko seuraajien sarja katkeamattomana Pietarista nykyajan paaveihin?
Jesuiitta John McKenzie kirjoitti ollessaan teologian professorina Notre Damessa: ”Kirkon vallan periytymisen koko ketjulle ei ole historiallisia todisteita.” (The Roman Catholic Church, New York 1969, s. 4.)
New Catholic Encyclopedia myöntää: ”– – todisteiden niukkuus jättää piispanviran varhaisen kehityksen suurelta osin hämärän peittoon – –.” (1967, I osa, s. 696.)
Jumalan antamaa virkamääräystä koskevilla väitteillä ei ole mitään merkitystä, jos niitä esittävät eivät tottele Jumalaa ja Kristusta
Matt. 7:21–23, KR-38: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’”
Ks. myös Jer. 7:9–15.
Ovatko apostolien väitetyt seuraajat noudattaneet Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa opetuksia ja menettelytapoja?
A Catholic Dictionary sanoo: ”Rooman kirkko on apostolinen, koska sen oppina on kerran apostoleille paljastettu usko, jota se varjelee ja selittää lisäämättä siihen mitään tai ottamatta siitä mitään pois.” (W. E. Addis ja T. Arnold, Lontoo 1957, s. 176.) Ovatko tosiasiat yhtäpitäviä tämän kanssa?
Jumalan persoona
”Kolminaisuus on sana, jota käytetään merkitsemään kristinuskon keskeistä oppia.” (The Catholic Encyclopedia, 1912, XV osa, s. 47.)
”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa – –. Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta.” (The New Encyclopædia Britannica, 1976, Micropædia, X osa, s. 126.)
”Raamatunselittäjät ja Raamatun teologit, sekä jatkuvasti lisääntyvä joukko roomalaiskatolilaisia, tunnustavat, ettei kenenkään pitäisi puhua kolminaisuudesta Uudessa testamentissa ilman merkittäviä varauksia. Myös dogmihistorioitsijat ja systemaattiset teologit ovat esittäneet hyvin vastaavanlaisen tunnustuksen, jonka mukaan sellainen, joka puhuu varauksettomasta kolminaisuudesta, on siirtynyt alkukristillisyyden ajalta sanokaamme 300-luvun viimeiselle neljännekselle.” (New Catholic Encyclopedia, 1967, XIV osa, s. 295.)
Pappien selibaatti
Paavi Paavali VI esitti kiertokirjeessään Sacerdotalis Caelibatus (Pappien selibaatti, 1967) selibaatin vaatimukseksi papeille, mutta hän myönsi, että ”Uusi testamentti, joka sisältää Kristuksen ja apostoleiden opetukset – – ei vaadi avoimesti selibaattia pyhiltä palvelijoilta – –. Itse Jeesus ei asettanut sitä vaatimukseksi valitessaan niitä kahtatoista, eivätkä apostolitkaan vaatineet sitä niiltä, jotka johtivat ensimmäisiä kristillisiä yhteisöjä.” (The Papal Encyclicals 1958–1981, Falls Church, Virginia, USA, 1981, s. 204.)
1. Kor. 9:5, KR-38: ”Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?” (”Keefas” on Pietarille annettu arameankielinen nimi; ks. Joh. 1:42. Ks. myös Mark. 1:29–31, jossa viitataan Simonin eli Pietarin anoppiin.)
1. Tim. 3:2, KR-38: ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan [”piispan”, Dy] olla – – yhden vaimon mies [”vain kerran avioliiton solminut”, UTN].”
Ennen kristillistä aikaa buddhalaisuus vaati pappejaan ja munkkejaan elämään selibaatissa (Henry C. Lea, History of Sacerdotal Celibacy in the Christian Church, Lontoo 1932, neljäs, tarkistettu painos, s. 6). Sitäkin aikaisemmin vaadittiin Babylonian korkea-arvoisimpia pappeja elämään selibaatissa, kuten A. Hislopin kirja The Two Babylons (New York 1943, s. 219) kertoo.
1. Tim. 4:1–3, KR-38: ”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja – – kieltävät menemästä naimisiin.”
Maailmasta erossa pysyminen
Puhuessaan Yhdistyneille kansakunnille vuonna 1965 paavi Paavali VI sanoi: ”Maailman kansat pitävät Yhdistyneitä kansakuntia sovinnon ja rauhan viimeisenä toivona; rohkenemme ilmaista täällä paitsi omasta myös niiden puolesta kunnioituksemme ja toiveikkuutemme.” (The Pope’s Visit, New York 1965, Time-Lifen erikoisraportti, s. 26.)
Joh. 15:19, KR-38: ”[Jeesus Kristus sanoi:] Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.”
Jaak. 4:4, KR-38: ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan?”
Sota-aseisiin turvautuminen
Katolinen historioitsija E. I. Watkin kirjoittaa: ”Me emme voi väärän mielenylennyksen tai epärehellisen uskollisuuden takia kieltää tai jättää huomioon ottamatta sitä historiallista tosiseikkaa, niin tuskallista kuin se onkin tunnustaa, että piispat ovat johdonmukaisesti kannattaneet kaikkia maansa hallituksen käymiä sotia. En tosiaankaan tiedä yhtään ainoaa tapausta, jossa maan papisto olisi tuominnut sodan epäoikeudenmukaiseksi – –. Olkoon virallinen teoria mikä tahansa, käytännössä katoliset piispat ovat sodan aikana noudattaneet periaatetta ’minun maani on aina oikeassa’.” (Morals and Missiles, toim. Charles S. Thompson, Lontoo 1959, s. 57, 58.)
Matt. 26:52, KR-38: ”Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.’”
1. Joh. 3:10–12, KR-38: ”Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. – – meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä.”
Ovatko ne, jotka väittävät olevansa apostolien seuraajia, edellä olevan valossa tosiaan opettaneet ja noudattaneet sitä, mitä Kristus ja hänen apostolinsa opettivat ja tekivät?