Vertauskuvallinen työpäivä päättyy lopulta Jeesuksen kuolemaan, ja tulee aika maksaa työntekijöille. Noudatetaan epätavallista maksutapaa: viimeisille maksetaan ensimmäiseksi. Tätä selitetäänkin: ”Illan tultua viinitarhan omistaja sanoi valtuutetulleen: ’Kutsu työntekijät ja maksa heille heidän palkkansa viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.’ Kun yhdennentoista tunnin miehet tulivat, he saivat kukin denaarin. Niinpä kun ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat maksuksi kukin denaarin. Saatuaan sen he rupesivat nurisemaan talonisäntää vastaan ja sanoivat: ’Nämä viimeiset tekivät työtä yhden tunnin; kuitenkin sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän taakan ja polttavan helteen!’ Mutta hän sanoi yhdelle heistä vastaukseksi: ’Ystävä, en minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani denaarista? Ota, mikä on sinun, ja mene. Minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman kuin sinullekin. Eikö minun ole lupa tehdä omillani mitä tahdon? Vai onko silmäsi paha, koska minä olen hyvä?’” Lopuksi Jeesus toisti jo aiemmin mainitun ydinkohdan sanoessaan: ”Täten viimeiset tulevat olemaan ensimmäisiä ja ensimmäiset viimeisiä.”

Denaari annettiin, ei Jeesuksen kuoleman yhteydessä, vaan helluntaina vuonna 33, kun Kristus, ”valtuutettu”, vuodatti pyhää henkeä opetuslapsilleen. Nämä Jeesuksen opetuslapset olivat kuin ”viimeiset” eli yhdennentoista tunnin työntekijät. Denaari ei edustanut pyhän hengen lahjaa itsessään. Denaari oli sellaista, mitä opetuslapset saattoivat käyttää täällä maan päällä. Se oli jotakin, joka merkitsi heille elämää, ikuista elämää. Se oli etu olla hengellinen israelilainen, voideltu saarnaamaan Jumalan valtakuntaa.

Onko tuo ensimmäisellä vuosisadalla sattunut täyttymys ainoa täyttymys, joka Jeesuksen kuvauksella on? Ei, tällä 1900-luvulla kristikunnan papit ovat olleet asemansa ja vastuittensa takia ”ensimmäisiä”, jotka on palkattu työskentelemään Jumalan kuvaannolliseen viinitarhaan. He pitivät vihkiytyneitä Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran yhteydessä toimivia saarnaajia ”viimeisinä” saamaan mitään oikeutettua tehtävää Jumalan palveluksessa. Mutta itse asiassa juuri nämä papiston halveksimat ihmiset saivat denaarin – kunnian palvella Jumalan taivaallisen valtakunnan voideltuina lähettiläinä. Matteus 19:30–20:16.