15. luku
Miksi välittää muista ihmisistä?
1. a) Mikä on saanut monet ihmiset katsomaan vain omaa etuaan olematta kovinkaan huolissaan muista? b) Mitä siitä on seurannut?
EPÄITSEKÄS kiinnostus toisia kohtaan on nykyään harvinaista. Vaikka kaikilla on syntyessään kyky rakastaa, niin kun toiset etsivät epäoikeudenmukaisesti omaa etuaan tai kun jonkun omat yritykset osoittaa rakkautta ymmärretään väärin, hän saattaa tulla siihen tulokseen, että on parasta katsoa vain omaa etuaan. Nähdessään joidenkuiden, jotka käyttävät lähimmäistään hyödykseen, menestyvän aineellisesti toiset saattavat ajatella sen olevan tie menestykseen. Seurauksena on, että useimmilla ihmisillä on epäluottamuksen henki ja hyvin vähän, jos lainkaan, todellisia ystäviä. Mistä tämä onneton asiaintila johtuu?
2. a) Miten Raamattu paljastaa ongelman ytimen? b) Mitä Jumalan tunteminen merkitsee?
2 Rakkaus puuttuu, sellainen rakkaus, joka ilmenee aidossa kiinnostuksessa toisten pysyvää hyvinvointia kohtaan. Miksi se puuttuu? Raamattu menee ongelman ytimeen sanoessaan: ”Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus.” (1. Johannes 4:8) Monet omaa etuaan tavoittelevat ihmiset tosin sanovat uskovansa Jumalaan ja käyvät jopa kirkossa. Totuus kuitenkin on, että he eivät todellisuudessa tunne Jumalaa. Jumalan tunteminen merkitsee sitä, että on hyvin perehtynyt hänen persoonallisuuteensa, tunnustaa hänen valtansa ja sitten toimii sopusoinnussa sen kanssa, mitä tietää hänestä. (Jeremia 22:16; Tiitukselle 1:16) Jotta siis todella nauttisimme elämästä, mikä on mahdollista vain, kun ilmaisemme rakkautta ja saamme sitä osaksemme, meidän täytyy oppia tuntemaan Jumala hyvin ja soveltaa oppimaamme käytäntöön.
3. Miten Jumala on osoittanut suuren rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan?
3 ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään”, kirjoitti apostoli Johannes. ”Rakkaus on tässä, ei siinä, että me olemme [ensin] rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä. Rakkaat, jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” (1. Johannes 4:9–11) Jumala ei antanut ihmiskunnan rakkaudettoman käytöksen tukahduttaa omaa rakkauttaan. Roomalaiskirjeen 5:8 sanookin: ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.”
4. Mitä se saa sinut itsesi tuntemaan Jumalaa kohtaan?
4 Kuinka monia ihmisiä rakastat niin paljon, että antaisit elämäsi heidän puolestaan – ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tehneet mitään hyväksesi? Jos olet isä tai äiti, kenen puolesta olisit halukas antamaan lapsesi kuolla? Sellaista rakkautta Jumala osoitti meitä kohtaan. (Johannes 3:16) Mitä sen tietäminen saa sinut tuntemaan Jumalaa kohtaan? Jos todella arvostamme sitä, mitä hän on tehnyt, niin havaitsemme, ettei hänen käskyjensä totteleminen ole raskasta. – 1. Johannes 5:3.
5. a) Mikä on se ”uusi käsky”, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen? b) Miten antaumuksemme Jumalaa kohtaan hallitsijana liittyy siihen? c) Mitä tämän ”uuden käskyn” totteleminen siis edellyttää?
5 Kuolemaansa edeltäneenä iltana Jeesus antoi opetuslapsilleen yhden noista käskyistä. Se oli osoittava heidät erilaisiksi kuin muu maailma. Hän sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne.” Jeesuksen käsky oli ”uusi” siinä mielessä, että hän käski heitä rakastamaan toisiaan, ei pelkästään niin kuin he rakastivat itseään, vaan ”niin kuin minä olen rakastanut teitä” – olemaan halukkaita antamaan elämänsä toistensa puolesta. (Johannes 13:34, 35; 1. Johannes 3:16) Tällainen rakkaus osoittaa antaumuksemme Jumalalle todistamalla valheeksi Saatanan väitteen, ettei yksikään ihminen tottele Jumalaa, jos hänen oma elämänsä joutuu vaaraan. (Job 2:1–10) Ilmeisesti tottelevaisuus tätä ”uutta käskyä” kohtaan edellyttää syvää kiinnostusta toisia ihmisiä kohtaan. – Jaakob 1:27; 2:15, 16; 1. Tessalonikalaisille 2:8.
6. Keitä muita kohtaan rakkautta tulee osoittaa, ja miksi?
6 Mutta Kristus kuoli ihmismaailman edestä eikä vain opetuslastensa edestä. Niinpä Raamattu kehottaa: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10) Tilaisuuksia ’hyvän tekemiseen kaikille’ avautuu joka päivä. Kun rakkautemme ei ole ahdasta, vaan avarasydämistä ja anteliasta, me jäljittelemme Jumalaa, ”koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille”. – Matteus 5:43–48.
Kunnioitus toisia ja heidän omaisuuttaan kohtaan
7. Mikä voi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme toisiin ja heidän omaisuuteensa?
7 Me elämme rakkaudettoman maailman keskellä. Ymmärrät ehkä, ettet ole aina ollut niin huomaavainen toisia kohtaan, kuin olisit voinut olla. Jotta ihminen voisi palvella Jumalaa, hänen täytyy kuitenkin ponnistella tunnollisesti ’uudistaakseen mielensä’. (Roomalaisille 12:1, 2) Hänen täytyy muuttaa asennettaan toisia ja heidän omaisuuttaan kohtaan.
8. a) Mikä ilmaisee laajalle levinnyttä piittaamattomuutta toisten omaisuutta kohtaan? b) Mikä Raamatun neuvo, jos sitä noudatetaan, estäisi ihmistä tekemästä sellaista?
8 Joillakin seuduilla ilmenee järkyttävää piittaamattomuutta toisten omaisuutta kohtaan. Pelkän jännityksen vuoksi nuoret tuhoavat sekä yksityistä että julkista omaisuutta. Tai he turmelevat tahallaan tavaroita, joiden hankkimiseksi toiset ovat työskennelleet kovasti. Jotkut saattavat ilmaista kauhistumisensa tällaisen vandalismin tähden, mutta he edistävät kuitenkin sitä heittämällä roskia puistoihin, kaduille tai julkisiin rakennuksiin. Ovatko tällaiset menettelytavat seuraavan Jeesuksen kehotuksen mukaisia: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille”? (Matteus 7:12) Sellainen rakkaudeton käytös osoittaa, ettei ihminen ole täysin sopusoinnussa Jumalan tarkoituksen kanssa tehdä tästä maasta paratiisi.
9. a) Miten varastaminen vaikuttaa kaikkien elämään? b) Miksi varastaminen on Jumalan silmissä väärin?
9 Monin paikoin on huoli elämästä ja omaisuudesta tehnyt ovien lukitsemisen, ikkunoiden telkeämisen ja vahtikoirien pitämisen yleiseksi. Liikkeet nostavat hintoja saadakseen hyvityksen siitä, mitä varastetaan. Varastamisella ei kuitenkaan ole mitään sijaa Jumalan uudessa järjestyksessä. Siksi kaikkien, jotka toivovat pääsevänsä sinne, täytyy oppia elämään nyt tavalla, joka edistää heidän lähimmäistensä turvallisuutta. Raamattu osoittaa sen olevan ”Jumalan lahja”, että ihminen ”nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa”. On siis väärin yrittää riistää häneltä hänen työnsä tulokset. (Saarnaaja 3:13; 5:18) Monet, jotka ovat menneisyydessä olleet epärehellisiä, ovat muuttuneet. He eivät ainoastaan ole varastamatta, vaan he ovat myös oppineet tuntemaan antamisen iloa. (Apostolien teot 20:35) Koska he haluavat miellyttää Jumalaa, he ovat suhtautuneet vakavasti siihen, mitä Efesolaiskirjeen 4:28:aan on kirjoitettu: ”Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää, jotta hänellä olisi jotakin annettavaa tarpeessa olevalle.”
10. a) Miten voimme puhetavallamme osoittaa huomaavaisuutta toisia kohtaan? b) Minkä avulla oppii osoittamaan rakkautta tällä tavalla?
10 Usein, varsinkin kun ihmisillä on pulmia, he eivät niinkään tarvitse aineellista apua vaan huomaavaisuutta. Mutta mitä tapahtuu, kun ihmisen erehdykset tulevat ilmi? Se saattaa synnyttää vihanpurkauksia, herjaavaa puhetta tai pisteliäitä huomautuksia. Nekään, jotka tunnustavat sen olevan väärin, eivät aina pysty hillitsemään kieltään. Miten voi voittaa sellaisen tavan? Rakkauden puute on sen pohjimmainen syy, ja se ilmaisee tarpeen oppia tuntemaan Jumala. Kun ihminen alkaa ymmärtää, missä määrin Jumala osoittaa armoa häntä kohtaan, niin hänestä ei ole läheskään niin vaikeaa antaa anteeksi toisille. Hän saattaa jopa alkaa nähdä tapoja auttaa rikkojaa tarjoamalla hänelle huomaavaista apua edistyminen silmämääränä. – Matteus 18:21–35; Efesolaisille 4:31–5:2.
11. Miksi puheemme ei tulisi olla herjaavaa silloinkaan, kun toiset ovat epäystävällisiä meille?
11 Toiset eivät tosin ehkä sovella näitä Jumalan sanan erinomaisia neuvoja ollessaan tekemisissä meidän kanssamme. Vilpittömistä vaikuttimistamme huolimatta saatamme toisinaan havaita olevamme heidän herjauksensa kohteena. Mitä silloin teemme? Raamattu neuvoo: ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” (Roomalaisille 12:17–21; 1. Pietari 2:21–23) Jatkuva ystävällisyytemme saattaa aikanaan pehmentää heidän asennettaan ja tuoda esiin heidän hyvät ominaisuutensa. Mikä tahansa heidän reaktionsa onkin, me osoitamme kannattavamme Jumalan rakkauteen perustuvaa hallitustapaa, kun ilmaisemme jatkuvasti ystävällisyyttä.
Kansallisen, yhteiskunnallisen ja rotuennakkoluulon voittaminen
12, 13. Miten Raamattu auttaa ihmistä luopumaan kansallisesta, yhteiskunnallisesta ja rotuennakkoluulostaan?
12 Ihmiseen, jolla on tosi rakkautta, ei vaikuta rotu, ihonväri, kansallisuus tai yhteiskunnallinen asema. Miksi ei? Koska hän ymmärtää sen Raamatun totuuden, että ”[Jumala] teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan”. (Apostolien teot 17:26) Kaikki ihmiset ovat sen tähden sukua keskenään. Mikään rotu ei ole luonnostaan toista ylempi.
13 Kenelläkään ei ole syytä kerskua syntyperänsä, rotunsa, ihonvärinsä, kansallisuutensa tai yhteiskunnallisen asemansa tähden. ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23) Jokainen on siksi riippuvainen Kristuksen lunastusuhrista. Ja Raamattu osoittaa, että ne, jotka varjellaan tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi, tulevat ”kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. – Ilmestys 7:9, 14–17.
14. Miksi huonot henkilökohtaiset kokemukset eivät ole pätevä peruste ennakkoluuloille johonkin rotuun tai kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä kohtaan?
14 Yrittäessään puolustella ennakkoluuloaan ihminen saattaa muistella huonoa kokemusta, joka hänellä on ollut jostakusta tiettyyn rotuun tai kansallisuuteen kuuluvasta. Mutta oliko jokainen tuohon rotuun tai kansallisuuteen kuuluva sekaantunut väärintekoon? Ja eivätkö omaan rotuumme tai kansallisuuteemme kuuluvatkin ole syyllistyneet aivan samoihin tekoihin? Jos toivomme saavamme elää Jumalan rauhaisassa uudessa järjestyksessä, meidän täytyy poistaa sydämestämme kaikki ylpeys, joka pyrkii vieroittamaan meidät toisista ihmisistä.
15. Jos jonkun rodusta tai kansallisuudesta esittämät mielipiteet kompastuttaisivat toisen uskovan, niin miten se vaikuttaisi hänen omaan asemaansa Jumalan ja Kristuksen edessä?
15 Se, mitä on sydämessämme, tulee ennen pitkää ulos suustamme. Kristus Jeesus sanoi: ”Sydämen kyllyydestä – – suu puhuu.” (Luukas 6:45) Entä jos ennakkoluuloa heijastavat huomautukset kompastuttaisivat jonkun, joka on osoittanut kiinnostusta Jehovan järjestöä kohtaan? Asia on niin vakava, että Jeesus varoitti: ”Joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sille olisi parempi, jos hänen kaulaansa olisi pantu myllynkivi, jollaista aasi vääntää, ja hänet olisi heitetty mereen.” – Markus 9:42.
16. Miten Jeesus viittasi puolueettomuuteen, jota meidän tulisi osoittaa toisia ihmisiä kohtaan?
16 Kristityillä on velvollisuus osoittaa rakkaudellista kiinnostusta toisia kohtaan heidän rotuunsa, kansallisuuteensa tai yhteiskunnalliseen asemaansa katsomatta. (Jaakob 2:1–9) Jeesus kehotti: ”Kun laitat pidot, kutsu – – köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.” (Luukas 14:13, 14) Kun ilmaisemme tällaista kiinnostusta osoittamalla välittävämme toisista ihmisistä, heijastamme taivaallisen Isämme rakkaudellisia ominaisuuksia.
Rakkaudellinen kiinnostus toisten ikuista hyvinvointia kohtaan
17. a) Mikä on arvokkainta, mitä voimme kertoa toisille? b) Miksi meidän tulisi tuntea halua tehdä niin?
17 Kiinnostuksemme toisiin ei pitäisi rajoittua heidän ruumiillisiin tarpeisiinsa. Rakkautemme ei olisi täydellistä myöskään siten, että me vain olisimme huomaavaisia kaikenlaisille ihmisille. Jotta ihmisten elämällä olisi tosi merkitys, he tarvitsevat tietoa Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan. Jeesus sanoi Isälleen esittämässään rukouksessa: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3) Jos olet lukenut tämän kirjan alusta alkaen, tiedät, miten voit saavuttaa tuon palkinnon. Olet itse nähnyt, mitä Raamattu ennustaa ”suuresta ahdistuksesta”, ja olet nähnyt kouriintuntuvat todisteet sen läheisyydestä. Tiedät, että Jumalan valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo. Mutta paneeko rakkautesi Jehovaan ja lähimmäisiisi sinut kertomaan tätä elintärkeää tietoa toisille?
18. a) Minkä työn Jeesus ennusti Matteuksen 24:14:ssä meidän ajallemme? b) Miten meidän tulee suhtautua siihen osallistumiseen?
18 Puhuessaan ”asiainjärjestelmän päättymisestä” Jeesus ennusti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:3, 14) Mikä etu onkaan edustaa kaikkeuden Suvereenia Hallitsijaa, itseään Jehovaa, osallistuessaan tämän ”todistuksen” antamiseen! Tilaisuus osallistua tähän erikoistyöhön on yhä avoinna, mutta ei enää kauan.
19. Miksi meidän ei tule sallia ajatuksen henkilökohtaisten lahjojen puuttumisesta estää meitä osallistumasta tähän työhön?
19 Ajatellessamme mahdollisuutta osallistua tähän ’todistuksen antamiseen kaikille kansoille’ meidän on hyvä ymmärtää, etteivät henkilökohtaiset kyvyt vaan Jumala saa sanoman tuottamaan tuloksia. (Apostolien teot 16:14; 1. Korinttolaisille 3:6) Jos sydämesi panee sinut toimimaan halukkaasti, Jehova voi käyttää sinua täyttämään tahtoaan. On niin kuin apostoli Paavali sanoi: ”Tällainen luottamus Jumalaan meillä on Kristuksen kautta. Emme ole kylläkään itsessämme riittävän päteviä katsomaan mitään itsestämme lähteväksi, vaan meidän riittävä pätevyytemme on lähtöisin Jumalasta.” – 2. Korinttolaisille 3:4–6.
20. a) Suhtautuuko jokainen suosiollisesti hyvään uutiseen? b) Mitä hyvää saadaan aikaan saarnaamalla ihmisille, jotka ovat välinpitämättömiä tai jopa vastustavat?
20 Meidän ei tule tietenkään odottaa, että jokainen suhtautuu suosiollisesti. Monet ovat välinpitämättömiä. Jotkut vastustavat. He voivat kuitenkin muuttua. Saulus Tarsolaisesta, joka oli kerran kristittyjen vainooja, tuli Jeesuksen innokas apostoli. (1. Timoteukselle 1:12, 13) Tietävätpä ihmiset sitä tai eivät, he tarvitsevat Valtakunnan sanomaa. Siksi meidän tulee olla kiinnostuneita heistä ja halukkaita kuluttamaan itseämme edistääksemme heidän pysyvää hyvinvointiaan. (1. Tessalonikalaisille 2:7, 8) Tulokset ovat silti hyvät, vaikka he eivät haluaisikaan Valtakunnan sanomaa. Todistus annetaan, Jehovan nimi kirkastetaan, ihmisten ’erottelu’ suoritetaan ja me osoitamme uskollisuutemme Jehovaa kohtaan. – Matteus 25:31–33.
Huolehtiminen siitä mitä tapahtuu omalle perheellesi
21. Mikä vastuu perheenpäällä on oman perheensä hengellisen hyvinvoinnin suhteen?
21 Ponnistelujesi toisten auttamiseksi hyötymään Jehovan rakkaudellisesta huolenpidosta tulisi suuntautua myös omaan perheeseesi. Esimerkiksi perheenpäällä on vastuu oman perheensä hengellisestä kasvusta. Tähän vaikuttaa suoranaisesti se, miten säännöllisesti hän kokoaa perheen keskustelemaan Jumalan sanasta. Ja kun isän perheensä puolesta esittämät rukoukset osoittavat syvää antaumusta ja kiitollisuutta, se voi muovata koko perheen asennetta.
22. Miksi isän on tärkeää antaa kuria lapsilleen, ja minkä tulisi olla hänen vaikuttimenaan?
22 Perheenpään vastuuseen sisältyy myös kurin antaminen. Kun ongelmia syntyy, saattaa näyttää helpommalta jättää ne huomiotta. Mutta jos kuria annetaan vain silloin kun isä ärsyyntyy tai jos pulmia käsitellään vasta kun niistä tulee vakavia, niin jotakin puuttuu. Sananlaskujen 13:24 sanoo: ’Isä, joka rakastaa lastaan, häntä ajoissa kurittaa.’ Rakastava isä antaa siis kuria johdonmukaisesti. Hän selittää lapsilleen asioita kärsivällisesti ja ottaa huomioon kunkin henkiset, tunneperäiset ja ruumiilliset rajoitukset. (Efesolaisille 6:4; Kolossalaisille 3:21) Jos olet isä, rakastatko tällä tavoin lapsiasi? Oletko halukas kantamaan tämän vastuun niin, että silmämääränäsi ei ole vain perheesi nykyinen vaan myös sen tuleva hyvinvointi? – Sananlaskut 23:13, 14; 29:17.
23. Miten äiti voi osaltaan edistää perheensä hengellistä hyvinvointia?
23 Vaimokin voi tehdä paljon perheen hyväksi. Kun hän on yhteistoiminnassa miehensä kanssa ja käyttää viisaasti aikaansa muovatakseen lastensa elämää jumalisella tavalla, niin se heijastuu tavallisesti lasten käytöksestä ja asenteesta. (Sananlaskut 29:15) Silloinkin, kun kodissa ei ole isää, saa huolellinen raamatullinen opetus yhdessä erinomaisen esimerkin kanssa aikaan hyviä tuloksia.
24. a) Jos uskovan aviopuoliso vastustaa häntä, mikä kiistakysymys uskovan tulee pitää mielessään? b) Miten hän näissä olosuhteissa osoittaisi rakkautta epäuskoista puolisoaan kohtaan?
24 Mutta entä jos kodissa oleva isä ei hyväksy Jumalan sanaa tai jopa vainoaa vaimoaan? Mitä tämän pitäisi tehdä? Jos hän rakastaa Jehovaa, hän ei varmasti käännä selkäänsä Hänelle. Saatana väitti, että ihmiset hylkäisivät Jumalan, jos he joutuisivat koettelemuksiin. Vaimo ei varmastikaan halua toimia Saatanan tahdon mukaan. (Job 2:1–5; Sananlaskut 27:11) Sen lisäksi Raamattu kehottaa häntä tavoittelemaan miehensä pysyvää hyvinvointia. Sen hylkääminen, minkä vaimo tietää totuudeksi, merkitsisi ikuisen elämän menetystä heille molemmille. Mutta jos vaimo pysyy lujana uskossaan, hän voi ehkä auttaa miestään pelastumaan. (1. Korinttolaisille 7:10–16; 1. Pietari 3:1, 2) Pitämällä jatkuvasti avioliittolupaustaan arvossa vaikeuksienkin kohdatessa vaimo osoittaa myös kunnioittavansa syvästi avioliiton Alkuunpanijaa, Jehova Jumalaa.
25. Miten isän tai äidin ratkaisu vaikuttaa lasten elämänmahdollisuuksiin?
25 Yksi painava syy, miksi uskovan isän tai äidin tulee pysyä uskollisena Jumalalle kohdatessaan vastustustakin, on lapset. Jumala vakuuttaa, että hänelle vihkiytyneitten palvelijoitten pienet lapset varjellaan tulevan ”suuren ahdistuksen” läpi. Vaikka vain toinen vanhemmista on Jehovan palvelija, Hän pitää sellaisia pieniä lapsia ”pyhinä”. (1. Korinttolaisille 7:14) Mutta entä jos uskova isä tai äiti ’pyytäisi vapautusta’ Jumalan tahdon tekemisestä? Silloin hän luopuisi paitsi omastaan myös pienten lastensa hyväksytystä asemasta Jumalan edessä. (Heprealaisille 12:25) Mikä murheellinen menetys se olisikaan!
26. Mitä meidän täytyy tehdä voidaksemme toimia itsemme ja toisten todelliseksi hyödyksi?
26 Miltä näkökannalta tahansa katselemmekin elämää, on siis ilmeistä, että meidän täytyy ottaa huomioon toiset itsemme ohella. Me saamme osaksemme rakkautta, jos otamme tavaksemme osoittaa rakkautta toisiin. (Luukas 6:38) Mutta jotta osoittaisimme aitoa rakkautta ja jottemme joutuisi lyhytnäköisen ihmisjärkeilyn harhauttamiksi, meidän täytyy tuntea Jehova ja nauttia hyvästä suhteesta häneen. Siihen liittyy kuitenkin valinta, joka meidän kunkin on tehtävä.
[Kuva s. 172]
Sellainen rakkaus, jota Jehovan palvelijoilta edellytetään, velvoittaa heidät osoittamaan aitoa kiinnostusta toisia kohtaan rotuun, kansallisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta