Kolmen kuukauden kuluttua Syyrian roomalainen käskynhaltija Cestius Gallus marssii etelään 30000 miehen kanssa kukistamaan juutalaisten kapinaa. Hänen armeijansa saapuu Jerusalemiin lehtimajanjuhlan aikaan ja tunkeutuu nopeasti sen esikaupunkialueille. Roomalaisten ylivoiman edessä selootit hakevat turvaa temppelialueelta. Roomalaiset sotilaat alkavat tuota pikaa kaivaa maata temppelin muurin alta. Juutalaiset ovat kauhuissaan. Saastuttavathan pakanasotilaat nyt heidän pyhintä paikkaansa! Mutta kaupungissa olevat kristityt muistavat Jeesuksen sanat: ”Kun näette autioittavan iljetyksen – – seisovan pyhässä paikassa – –, silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille.” (Matteus 24:15, 16.) Ilmaisisivatko he uskovansa Jeesuksen profeetallisiin sanoihin, ja toimisivatko he uskonsa mukaisesti? Tapahtumien kulku osoittaisi, että on kyse elämästä ja kuolemasta. Kuinka niin?

Äkkiä ilman näkyvää syytä Cestius Gallus vetää joukkonsa pois ja lähtee kohti rannikkoa selootit kannoillaan. Kaupungin ahdinko on odottamatta päättynyt! Kristityt osoittavat uskovansa Jeesuksen profeetalliseen varoitukseen ja pakenevat Jerusalemista Pellaan, Jordanin toisella puolella sijaitsevaan puolueettomaan vuoristokaupunkiin. He lähtevät pakoon juuri oikeaan aikaan. Selootit palaavat pian Jerusalemiin ja pakottavat sinne jääneet asukkaat mukaan kapinaansa.a Pellasta turvaa hakeneet kristityt taas jäävät odottelemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.