Varma perintö

”JOS saat postissa ’kuolinpesien selvittäjältä’ ilmoituksen, jonka mukaan sinua odottaa perintö, jota kukaan ei ole vaatinut itselleen, niin varo. Olet saattanut joutua ovelan huijarin uhriksi.”

Yhdysvaltain postilaitoksen toimintaa valvova virasto esitti verkkosivustollaan tällaisen varoituksen, koska tuhannet ihmiset olivat saaneet postitse ilmoituksen, jonka mukaan joku heidän sukulaisensa oli kuollut ja jättänyt heille perinnön. Monet olivat lähettäneet 30 dollaria tai enemmänkin maksuksi selvityksestä, josta piti käydä ilmi, missä perintö oli ja miten se voitaisiin saada. He kokivat karvaan pettymyksen. Kaikki vastanneet saivat saman selvityksen, ja sen mahdollisuus, että perintö päätyisi jollekulle heistä, oli lähes olematon.

Tällaiset juonet perustuvat siihen, että ihmiset haluavat luonnollisestikin saada perintöä. Raamatussa puhutaan kuitenkin myönteiseen sävyyn niistä, jotka jättävät perintöä: ”Hyvä jättää perinnön poikien pojille.” (Sananlaskut 13:22.) Itse Jeesus Kristus lausui vuorisaarnassaan nämä tunnetut ja rakastetut sanat: ”Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.” (Matteus 5:5, vuoden 1938 kirkkoraamattu.)

Jeesuksen sanat tuovat mieleen sen, mitä muinaisen Israelin kuningas Daavid kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa satoja vuosia aiemmin: ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” (Psalmit 37:11, KR-38.)

”Perivät maan” – kiinnostava odote! Mutta voimmeko olla varmoja, ettei kyseessä ole pelkkä ihmisten riistämiseksi punottu juoni? Kyllä voimme. Koska maa on osa Jehova Jumalan suurenmoista luomakuntaa, hänellä on sen Tekijänä ja Omistajana laillinen oikeus antaa se perinnöksi kenelle tahtoo. Jehova esitti kuningas Daavidin kautta rakkaalle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle seuraavan profeetallisen lupauksen: ”Pyydä minulta, että antaisin kansakunnat perinnöksesi ja maan ääret sinun omaisuudeksesi.” (Psalmit 2:8.) Tästä syystä apostoli Paavali sanoi Jeesuksesta, että Jumala ”asetti [hänet] kaiken perilliseksi” (Heprealaisille 1:2). Voimme siksi luottaa varauksetta siihen, että kun Jeesus sanoi, että hiljaiset eli lempeämieliset perivät maan, hän sanoi niin vilpittömin mielin ja hänellä on tarvittavat valtuudet täyttää lupauksensa (Matteus 28:18).

Miten tuo lupaus sitten toteutuu? Katsoimmepa minne tahansa, näyttää siltä, että aggressiiviset ja ylimieliset ihmiset ovat vallalla ja ottavat, mitä haluavat. Mikä on nöyrien osa? Lisäksi maata vaivaa vakava saasteongelma ja luonnonvaroja käytetään ahneesti ja lyhytnäköisesti. Onko maa pian edes perimisen arvoinen? Kannustamme sinua lukemaan seuraavan kirjoituksen saadaksesi vastaukset näihin ja muihin tärkeisiin kysymyksiin.

”Nöyrät perivät maan” – miten?

”EHKÄ sinullekin ovat tutut ne Jeesuksen sydäntälämmittävät sanat, että hiljaiset perivät maan. Mutta kun otetaan huomioon, mitä ihmiset tekevät toisilleen ja maapallolle, niin mitä ajattelet, mitä perittävää tällaisille nöyrille ihmisille jää?” (Matteus 5:5; Psalmit 37:11; vuoden 1938 kirkkoraamattu.)

Jehovan todistaja nimeltä Myriam käytti tätä kysymystä raamatullisen keskustelun aloittamiseen. Mies, jolle hän puhui, vastasi, että jos Jeesus kerran antoi tällaisen lupauksen, maan täytyy olla perimisen arvoinen eikä tuhottu, asuinkelvoton raunio.

Tämä oli totisesti optimistinen vastaus. Mutta onko näin myönteiseen näkemykseen aihetta? On kyllä, koska Raamattu tarjoaa vankkoja syitä uskoa, että tuo lupaus toteutuu. Sen toteutuminen liittyy läheisesti ihmisiä ja maata koskevaan Jumalan tarkoitukseen, ja Raamatussa vakuutetaan, että mitä Jumala on päättänyt, sen hän tekee (Jesaja 55:11). Mikä siis oli Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmisten suhteen, ja miten se käy toteen?

Jumalan ikuinen maata koskeva tarkoitus

Jehova Jumala loi maan tiettyä tarkoitusta varten. ”Näin on sanonut Jehova, taivaiden Luoja, Hän, tosi Jumala, maan Muodostaja ja sen Tekijä, Hän, joka lujasti perusti sen, joka ei luonut sitä turhaan, joka muodosti sen asuttavaksi: ’Minä olen Jehova, eikä ole ketään muuta.’” (Jesaja 45:18.) Maa luotiin siis erityisesti ihmisten asuttavaksi. Lisäksi Jumala tarkoitti maan ihmisten ikuiseksi kodiksi. ”Hän on perustanut maan sen pysyville paikoille; horjumatta se pysyy ajan hämärään asti eli ikuisesti.” (Psalmit 104:5; 119:90.)

Jumalan tarkoitus maan suhteen käy ilmi myös siitä tehtävästä, jonka hän antoi ensimmäisille ihmisille. Jehova sanoi Aadamille ja Eevalle: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Jumala uskoi maan Aadamin ja Eevan hoitoon, ja sen piti olla heidän ja heidän jälkeläistensä pysyvä koti. Psalmista julisti monta sataa vuotta myöhemmin: ”Jehovalle kuuluvat taivaat, mutta maan hän on antanut ihmisten pojille.” (Psalmit 115:16.)

Jotta tuo suurenmoinen odote olisi toteutunut, Aadamin ja Eevan sekä heidän jälkeläistensä olisi pitänyt hyväksyä Jehova Jumala, Luoja ja elämän Antaja, hallitsijakseen ja olla halukkaita tottelemaan häntä. Jehova ei jättänyt tästä tulkinnan varaa, kun hän antoi ihmisille seuraavan käskyn: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Voidakseen jatkaa elämäänsä Eedenin puutarhassa Aadamin ja Eevan olisi pitänyt noudattaa tuota yksinkertaista ja selvää käskyä. Se olisi ollut kiitollisuudenosoitus kaikesta siitä, mitä heidän taivaallinen Isänsä oli tehnyt heidän hyväkseen.

Kun Aadam ja Eeva rikkoivat tahallaan Jumalaa vastaan jättämällä hänen käskynsä huomiotta, he todellisuudessa käänsivät selkänsä hänelle, joka oli antanut heille kaiken, mitä heillä oli (1. Mooseksen kirja 3:6). Näin he menettivät kauniin paratiisikotinsa ja samalla riistivät sen jälkeläisiltään (Roomalaisille 5:12). Tekikö ensimmäisten ihmisten tottelemattomuus Jumalan maata koskevan tarkoituksen tyhjäksi?

Jumala ei ole muuttunut

Jumala julisti profeettansa Malakian kautta: ”Minä olen Jehova; minä en ole muuttunut.” (Malakia 3:6.) Kommentoidessaan tätä jaetta ranskalainen raamatunoppinut L. Fillion totesi, että kyseinen julistus liittyy läheisesti Jumalan lupausten toteutumiseen. Hän kirjoitti: ”Jehova olisi voinut hävittää kapinallisen kansansa, mutta koska hän on muuttumaton lupaustensa suhteen, hän on kaikesta huolimatta uskollinen niille lupauksille, jotka hän muinoin antoi.” Jumala ei unohda lupauksiaan, olipa hän antanut niitä yksilöille, kansoille tai koko ihmiskunnalle, vaan täyttää ne omana aikanaan. ”Hän on muistanut liittonsa aina ajan hämärään asti, antamansa käskyn tuhanteen sukupolveen.” (Psalmit 105:8.)

Mutta miten voimme olla varmoja siitä, ettei Jehova ole muuttanut maata koskevaa tarkoitustaan? Voimme olla siitä varmoja, koska Jumalan sanassa Raamatussa, joka on kirjoitettu hänen henkensä ohjauksessa, on kauttaaltaan mainintoja hänen tarkoituksestaan antaa maa tottelevaisille ihmisille (Psalmit 25:13; 37:9, 22, 29, 34). Lisäksi Raamatussa kuvaillaan, että Jehovan siunaamat asuvat turvassa – että he istuvat kukin oman ”viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla” ”kenenkään saattamatta heitä vapisemaan” (Miika 4:4; Hesekiel 34:28). Jehovan valitsemat ”totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä ja istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän”. He ovat rauhassa jopa kedon eläinten kanssa. (Jesaja 11:6–9; 65:21, 25.)

Raamattu tarjoaa toisenkinlaisen ennakkovälähdyksen Jumalan lupauksen täyttymyksestä. Israelin kansa nautti kuningas Salomon hallituskaudella rauhasta ja aineellisesta hyvinvoinnista. ”Juuda ja Israel asuivat turvassa kukin oman viiniköynnöksensä ja oman viikunapuunsa alla Danista Beersebaan asti kaikkina Salomon päivinä.” (1. Kuninkaiden kirja 4:25.) Raamatussa sanotaan, että Jeesus on ”enemmän kuin Salomo”, ja puhuessaan hänen hallituskaudestaan psalmista kirjoitti profeetallisesti: ”Hänen päivinään kukoistaa vanhurskas ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole.” Tuolloin ”maassa tulee olemaan yltäkylläisesti viljaa, vuorten huipulla on runsaus”. (Luukas 11:31; Psalmit 72:7, 16.)

Jehova Jumala pitää uskollisesti sanansa ja huolehtii siitä, että luvattu perintö on paitsi annettavissa myös saatettu alkuperäiseen loistoonsa. Jumalan sanassa kerrotaan Ilmestyksen 21:4:ssä, että luvatussa uudessa maailmassa Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet – – [ihmisten] silmistä, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole”. Meille on luvattu todellinen paratiisi! (Luukas 23:43.)

Miten päästä osalliseksi luvatusta perinnöstä

Maa muutetaan paratiisiksi taivaasta käsin toimivan hallituksen alaisuudessa. Tuon hallituksen eli Valtakunnan Kuninkaana on Jeesus Kristus. (Matteus 6:9, 10.) Ensin Valtakunta ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata”. (Ilmestys 11:18; Daniel 2:44.) Sitten Jeesus Kristus täyttää ”Rauhan Ruhtinaana” nämä profeetalliset sanat: ”Ruhtinasvallan runsaudella ja rauhalla ei ole loppua.” (Jesaja 9:6, 7.) Tämän Valtakunnan alaisuudessa miljoonat ihmiset, myös ne jotka herätetään kuolleista ylösnousemuksessa, saavat mahdollisuuden periä maan (Johannes 5:28, 29; Apostolien teot 24:15).

Ketkä voivat saada tämän suurenmoisen perinnön? Mietihän Jeesuksen sanoja: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” (Matteus 5:5.) Mitä merkitsee, että on lempeämielinen tai, kuten vuoden 1938 kirkkoraamattu sanoo, hiljainen? Sanakirjojen mukaan ”lempeys” on hyväntahtoisuutta, sävyisyyttä ja ystävällisyyttä. Tässä käytetty alkuperäinen kreikan sana merkitsee kuitenkin paljon enemmän. William Barclayn Uuden testamentin sanakirjassa todetaan, että se ”sisältää hellävaraisuutta, mutta tuon hellävaraisuuden takana on teräksenlujuutta” (New Testament Wordbook). Se liittyy nöyrään asenteeseen, jonka avulla ihminen voi kestää vääryyttä ilman suuttumuksen tunnetta tai kostonhalua. Tämä on sen ansiota, että hänellä on hyvä suhde Jumalaan, ja siitä tulee hänelle voimanlähde (Jesaja 12:2; Filippiläisille 4:13).

Tällainen nöyrä ihminen hyväksyy Jumalan normit kaikilla elämänsä alueilla eikä pidä itsepintaisesti kiinni omista tai toisten ihmisten näkemyksistä. Hän on myös halukas ottamaan vastaan opetusta Jehovalta. Psalmista Daavid kirjoitti: ”Hän [Jehova] johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.” (Psalmit 25:9, KR-38; Sananlaskut 3:5, 6.)

Tuletko sinä olemaan niiden ”nöyrien” joukossa, jotka perivät maan? Jos opettelet tuntemaan Jehovan ja hänen tahtonsa tutkimalla uutterasti hänen Sanaansa ja sovellat oppimaasi käytäntöön, voit odottaa periväsi paratiisimaan ja eläväsi siinä ikuisesti (Johannes 17:3).