Jeesus viedään ensin Hannaan, sitten Kaifaan luo

Jeesus viedään Hannaan luo sidottuna kuin rikollinen. Hannas oli ylimmäinen pappi silloin kun nuori Jeesus hämmästytti opettajia temppelissä (Luukas 2:42, 47). Hannaan jälkeen ylimmäisenä pappina toimivat jotkut hänen pojistaan, ja nyt virkaa hoitaa hänen vävynsä Kaifas.

Sillä aikaa kun Hannas kuulustelee Jeesusta, Kaifas ehtii kutsua koolle sanhedrinin. Tuossa tuomioistuimessa on 71 jäsentä, joihin kuuluvat ylimmäinen pappi ja tässä virassa aiemmin toimineet.

Hannas kyselee Jeesukselta ”hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan”. Jeesus sanoo vain: ”Minä olen puhunut maailmalle julkisesti. Minä opetin aina synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä sanonut mitään salassa. Miksi kyselet minulta? Kysele niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen heille puhunut.” (Johannes 18:19–21.)

Lähellä seisova virkailija läimäyttää Jeesusta kasvoihin ja sanoo tylysti: ”Tuolla tavallako sinä vastaat ylipapille?” Jeesus tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, ja vastaa: ”Jos sanoin jotain väärin, todista se, mutta jos se, mitä sanoin, oli oikein, miksi lyöt minua?” (Johannes 18:22, 23.) Tämän jälkeen Hannas käskee viedä Jeesuksen vävynsä Kaifaan luo.

Nyt koko sanhedrin – ylimmäinen pappi, kansan vanhimmat ja kirjanoppineet – on koolla Kaifaan kodissa. Tällainen pesah-yönä pidetty oikeudenkäynti on laiton, mutta mikään ei estä heitä toteuttamasta pahoja aikeitaan.

Tältä joukolta on turha odottaa oikeudenmukaista kohtelua. Sen jälkeen kun Jeesus herätti kuolleista Lasaruksen, sanhedrin päätti, että Jeesuksesta on päästävä eroon (Johannes 11:47–53). Lisäksi vain muutama päivä sitten uskonnolliset johtajat neuvottelivat siitä, miten saada Jeesus kiinni ja tappaa hänet (Matteus 26:3, 4). Jeesus on käytännössä saanut kuolemantuomion jo ennen oikeudenkäynnin alkamista!

Sen lisäksi että oikeudenkäynti on laiton, ylipapit ja muut sanhedrinin jäsenet yrittävät löytää ihmisiä, jotka esittäisivät tekaistuja todisteita Jeesusta vastaan. He löytävätkin monia, mutta näiden lausunnot eivät ole yhtäpitäviä. Lopulta tulee kaksi todistajaa, jotka väittävät: ”Me kuulimme hänen sanovan: ’Minä hajotan tämän ihmiskäsin tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, jota ei ole tehty ihmiskäsin.’” (Markus 14:58.) Heidänkin lausuntonsa ovat kuitenkin keskenään ristiriitaiset.

Kaifas kysyy Jeesukselta: ”Etkö vastaa mitään? Etkö kuule, mitä nämä miehet todistavat sinua vastaan?” (Markus 14:60.) Jeesus ei yritä kumota vääriä syytöksiä, joita keskenään erimieliset todistajat esittävät. Niinpä Kaifas päättää vaihtaa taktiikkaa.

Se että joku väittää olevansa Jumalan Poika, on juutalaisille punainen vaate, ja Kaifas tietää tämän. Aiemmin kun Jeesus kutsui Jumalaa isäkseen, juutalaiset halusivat tappaa hänet, koska heidän mielestään hän ”teki siten itsestään Jumalan vertaisen” (Johannes 5:17, 18; 10:31–39). Tietoisena tästä Kaifas tivaa Jeesukselta ovelasti: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!” (Matteus 26:63.) Jeesus on jo aiemmin myöntänyt olevansa Jumalan Poika (Johannes 3:18; 5:25; 11:4). Jollei hän myönnä sitä nyt, ihmiset voisivat ajatella, että hän kieltää olevansa Jumalan Poika ja Kristus. Siksi Jeesus sanoo: ”Olen, ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien mukana.” (Markus 14:62.)

Kaifas repäisee teatraalisesti vaatteensa ja huudahtaa: ”Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Nyt olette kuulleet jumalanpilkan! Mitä mieltä olette?” Sanhedrin julistaa epäoikeudenmukaisen tuomionsa: ”Hän ansaitsee kuoleman.” (Matteus 26:65, 66.)

Sitten he alkavat pilkata Jeesusta ja lyödä häntä nyrkeillä. Toiset läimäyttävät häntä kasvoihin ja sylkevät hänen päälleen. Sen jälkeen he peittävät hänen kasvonsa, lyövät häntä ja sanovat ivallisesti: ”Profetoi! Kuka sinua löi?” (Luukas 22:64.) Näin karkeasti kohdellaan Jumalan Poikaa laittomassa yöllisessä oikeudenkäynnissä!