Miten lujittaa aviositeitä
”ONKO miehen lupa erota vaimostaan millä perusteella tahansa?” kysyivät fariseukset, jotka yrittivät saada suuren Opettajan, Jeesuksen Kristuksen, ansaan. Hän vastasi heille viittaamalla ensimmäiseen ihmisten avioliittoon ja asetti tästä asiasta mittapuun: ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.”
Fariseukset väittivät, että Mooses teki järjestelyt avioeroa varten määräämällä kirjoittamaan ”erokirjan”. Jeesus vastasi heille: ”Teidän kovasydämisyytenne huomioon ottaen Mooses salli teidän erota vaimostanne, mutta niin ei ole ollut alusta asti. Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matteus 19:3–9.)
Avioliiton oli alun perin määrä olla kestävä side. Kuolemakaan ei olisi erottanut ensimmäistä avioparia, sillä heidät luotiin täydellisiksi ihmisiksi, joiden edessä oli ikuinen elämä. He tekivät kuitenkin syntiä. Heidän syntinsä turmeli ihmisten avioliiton. Vihollinen kuolema alkoi erottaa aviopareja toisistaan. Jumalan silmissä kuolema päättää avioliiton, kuten Raamatussa sanotaan: ”Vaimo on sidottu koko sen ajan, jonka hänen miehensä on elossa. Mutta jos hänen miehensä sattuisi nukahtamaan kuolemaan, niin hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa.” (1. Korinttolaisille 7:39.) Tämä eroaa jyrkästi sellaisista uskonnollisista käsityksistä kuin on esimerkiksi sati, jonka mukaan aviomiehen kuoltua hänen vaimonsa suostutellaan tai pakotetaan polttamaan itsensä kuoliaaksi siinä uskossa, että avioside jatkuu jossakin tuonpuoleisessa elämässä.
Mooseksen lakiin perustuva järjestely
Siihen mennessä kun Mooseksen laki annettiin, aviosuhteet olivat rappeutuneet siihen pisteeseen, että israelilaisten kovasydämisyyden huomioon ottaen Jehova mahdollisti avioeron ottamisen (5. Mooseksen kirja 24:1). Jumalan tarkoitus ei ollut, että israelilaiset käyttäisivät väärin tätä lakia erotakseen vaimostaan vähäpätöisistä syistä, mikä käy ilmi hänen käskystään rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään (3. Mooseksen kirja 19:18). Pelkästään erokirjan kirjoittamisella oli avioeroja ehkäisevä vaikutus, koska erokirjan kirjoittamisprosessiin kuului muun muassa se, että avioeroa haluavan miehen täytyi neuvotella asianmukaisesti valtuutettujen miesten kanssa, jotka pyrkivät saamaan aikaan sovinnon. Jumala ei tosiaankaan antanut tätä lakia suodakseen kaikki oikeudet erota vaimosta ”millä perusteella tahansa” (Matteus 19:3).
Ajan myötä israelilaiset jättivät kuitenkin huomioon ottamatta lain hengen ja hyödynsivät tätä ehtoa saadakseen avioeron millä perusteella tahansa mielijohteittensa mukaan. 400-luvulla eaa. he kohtelivat nuoruutensa vaimoa petollisesti ottamalla avioeron vaimostaan kaikenlaisilla perusteilla. Jehova sanoi heille tiukasti, että hän vihasi avioeron ottamista (Malakia 2:14–16, UM). Juuri tätä taustaa vasten Jeesus tuomitsi avioeron ottamisen, vaikka se oli yleinen tapa israelilaisten keskuudessa hänen aikanaan.
Ainoa avioeron laillinen peruste
Jeesus mainitsi kuitenkin yhden laillisen avioeron perusteen: haureuden (Matteus 5:31, 32; 19:8, 9). ”Haureudeksi” tässä käännetty sana sisältää kaikenlaiset luvattomat sukupuolisuhteet, joita harjoitetaan Raamatun mukaisen avioliiton ulkopuolella, olkoonpa kumppani sitten samaa tai vastakkaista sukupuolta tai eläin.
Jeesus ei silti suositellut avioeron ottamista uskottomasta puolisosta. Syyttömän osapuolen tulee punnita seurauksia ja ratkaista, haluaako hän avioeron. Vaimot, jotka harkitsevat avioeron ottamista tällä raamatullisella perusteella, haluavat ehkä ottaa huomioon myös sen, mitä Jumala sanoi langettaessaan tuomion ensimmäiselle naiselle tämän synnin vuoksi. Kuolemantuomion julistamisen lisäksi Jumala sanoi nimenomaan Eevalle: ”Mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.” (1. Mooseksen kirja 3:16.) C. F. Keilin ja F. Delitzschin Vanhan testamentin selityksessä (Commentary on the Old Testament) tämän ”halun” sanotaan olevan ”sairautta lähentelevä himo”. On selvää, ettei tämä halu ole kaikilla vaimoilla näin voimakas, mutta kun viaton vaimo harkitsee avioeroa, hänen olisi viisasta ottaa huomioon ne tunneperäiset tarpeet, jotka naiset ovat perineet Eevalta. Oltuaan avioliiton ulkopuolisissa sukupuolisuhteissa syyllinen puoliso voi tartuttaa viattomaan puolisoon sukupuolitauteja, muun muassa aidsin, ja siksi jotkut ovat kuitenkin päättäneet turvautua avioeroon Jeesuksen mainitsemalla perusteella.
Perheongelmien siemenet kylvetään
Ihmisten kovasydämisyys on saanut alkunsa synnistä, jonka ensimmäinen ihmispari teki Jumalaa vastaan (Roomalaisille 5:12). Perheriidan siemenet kylvettiin, kun ensimmäinen ihmispari teki syntiä taivaallista Isäänsä vastaan. Kuinka niin? Kun käärme houkutteli ensimmäistä naista, Eevaa, syömään kielletystä puusta, hän meni suoraa päätä syömään hedelmää. Vasta sen jälkeen, kun hän oli tehnyt tämän merkittävän päätöksen, hän kertoi miehelleen, mitä käärme oli sanonut hänelle. (1. Mooseksen kirja 3:6.) Hän oli tosiaan toiminut neuvottelematta miehensä kanssa. Tässä on monien perheiden nykyään kohtaamien ongelmien perusmalli: luottamuksellisen viestinnän puute.
Kun Aadam ja Eeva kohtasivat myöhemmin syntinsä seuraukset, he molemmat turvautuivat samaan menetelmään, jota monet pariskunnat käyttävät nykyään ollessaan vaikeuksissa, nimittäin toisten syyttämiseen. Ensimmäinen ihminen Aadam syytti teostaan sekä vaimoaan että Jehovaa sanomalla: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Nainen sanoi vuorostaan: ”Käärme petti minut, ja minä söin.” (1. Mooseksen kirja 3:12, 13.)
Jehovan tuomionjulistus Aadamille ja Eevalle ennusti vielä erään heidän eteensä nousevien ongelmien aiheuttajan. Jehova sanoi Eevalle tämän suhteesta mieheensä: ”Hän on sinua vallitseva.” Monet nykyajan miehet, kuten ensimmäisessä kirjoituksessa mainittu Isao, vallitsevat vaimoaan armottomalla tavalla välittämättä hänen tunteistaan. Silti monet vaimot haluavat edelleen osakseen miehensä huomion. Kun tätä halua ei tyydytetä, vaimot voivat vaatia itselleen huomiota käyttäytymällä itsekkäästi. Koska monet aviomiehet ovat määräileviä ja monet vaimot huomionkipeitä, itsekkyys saa vallan ja rauha katoaa. Artikkelissaan ”Miten eritellä nykyajan avioeroja” Shunsuke Serizawa sanoi: ”Jos jättäisimme huomioon ottamatta ongelman ytimen, sen että ihminen tavoittelee usein omaa etuaan, olisikin yllättäen mahdotonta eritellä nykyajan avioeroja.”
Jehova on kuitenkin antanut ohjausta Sanassaan, niin että tottelevaiset avioparit voivat epätäydellisyydestään huolimatta olla jokseenkin onnellisia avioliitossaan. Isao noudatti Jumalan ohjausta ja nauttii nykyään onnellisesta perhe-elämästä. Katsotaanpa, miten Raamatun periaatteet auttavat ihmisiä lujittamaan aviosidettä.
Puhukaa asioista
Viestinnän puute, taipumus syyttää toisia ja itsekkäät asenteet johtavat monissa avioliitoissa siihen, että miehen ja vaimon on vaikea ymmärtää toistensa tunteita. ”Koska läheisyys vaatii tunteiden jakamista, sen ehtona on täydellinen luottamus. Ja luottamus on nykyään vähissä”, sanoo tutkija Caryl S. Avery. Se että puhutaan yhä uudelleen syvimmistä tunteista, rakentaa tällaista luottamusta. Tämä vaatii vilpitöntä viestintää miehen ja vaimon välillä.
Sananlaskuissa käytetään kuvausta, jonka tarkoitus on kannustaa jakamaan sisimmät ajatukset toisen kanssa, kun siinä sanotaan: ”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen [”tarkkanäköinen”, UM] mies ne ammentaa esiin.” (Sananlaskut 20:5.) Aviopuolisoitten täytyy olla tarkkanäköisiä ja ammentaa esiin syvällä heidän puolisonsa sydämessä olevat ajatukset. Kuvittelehan, että puolisosi on ärsyyntynyt. Sen sijaan, että reagoisit sanomalla: ”Minullakin on ollut raskas päivä”, mikset kysyisi ystävällisesti: ”Oliko sinulla raskas päivä? Mitä on sattunut?” Puolisosi kuunteleminen voi vaatia aikaa ja ponnisteluja, mutta ajan käyttäminen tällä tavalla on usein miellyttävämpää, tyydyttävämpää ja vie vähemmän aikaa kuin se, että jätät puolisosi huomioon ottamatta ja joudut kohtaamaan voimakkaan tunnepurkauksen myöhemmin.
Saavuttaakseen luottamuksen kummankin täytyy olla rehellisiä ja pyrkiä ilmaisemaan tunteensa tavalla, jonka toinen voi ymmärtää. Jumalan sanassa kehotetaan: ”Puhukaa totta, – – koska olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä.” (Efesolaisille 4:25.) Toden puhuminen vaatii tarkkanäköisyyttä. Oletetaan vaimon ajattelevan, ettei häntä kuunnella. Ennen kuin hän puhuu, hänen tulisi harkita sananlaskua: ”Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen [”tarkkanäköinen”, UM] mies.” (Sananlaskut 17:27.) Sen sijaan, että vaimo moittisi miestään sanomalla: ”Sinä et koskaan kuuntele minua!”, olisi paljon parempi, jos hän ilmaisisi rauhallisesti tunteensa ennen kuin turhautuneisuus ja pettymys patoutuvat hänen sisällään. Ehkä hän voisi paljastaa tunteensa sanomalla tähän tapaan: ”Tiedän sinun olevan kiireinen, mutta olisin hyvin iloinen, jos voisin viettää hiukan enemmän aikaa kanssasi.”
Tosiaan ”hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu” (Sananlaskut 15:22). Vaimosi rakastaa sinua, mutta se ei merkitse sitä, että hän osaa lukea ajatuksesi. Sinun täytyy ilmaista ajatuksesi ja tunteesi hänelle tahdikkaasti. Tämä auttaa teitä kristittynä avioparina oikaisemaan rakkaudellisesti menettelytapaanne noudattaaksenne ”hengen ykseyttä rauhan yhdistävässä siteessä” (Efesolaisille 4:2, 3).
Ottakaamme esimerkiksi Kazuo, tohvelisankari, joka oli himopelaaja. Hän huomasi vajonneensa korviaan myöten velkoihin, joiden määrä kasvoi useisiin satoihintuhansiin markkoihin. Lainatessaan rahaa velkojen maksuun hän vajosi yhä syvemmälle velkojen suohon. Sitten hän alkoi tutkia Raamattua ja keräsi lopulta rohkeutta kertoakseen vaimolleen ongelmastaan. Hän valmistautui kohtaamaan vaimonsa syytökset. Hän koki kuitenkin yllätyksen, kun hänen vaimonsa, joka oli tutkinut Raamattua pitempään, vastasi rauhallisesti: ”Yritetään selvittää, miten voimme maksaa velat.”
Heti seuraavana päivänä he kävivät tapaamassa lainanantajiaan ja alkoivat maksaa velkojaan, ja he jopa myivät talonsa. Kesti melkein vuoden, ennen kuin he olivat selviytyneet veloista. Mikä oli muuttanut Kazuon vaimon Kimien? Tämä sanoo: ”Filippiläiskirjeen 4. luvun jakeet 6 ja 7 pitävät tosiaan paikkansa. ’Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.’” Hän lisää: ”Eräs ystävättäreni, joka oli hämmästynyt siitä, miten iloinen olin vaikeuksista huolimatta, alkoi tutkia Raamattua kanssani.” Kazuo ja hänen vaimonsa on sittemmin kastettu, ja he nauttivat nykyään onnellisesta perhe-elämästä.
Sen lisäksi, että ne aviomiehet ja vaimot, joiden kokemukset edellä kerroimme, osoittivat luottavansa toisiinsa puhumalla totta, he tekivät jotakin muutakin, joka auttaa aviopareja ratkaisemaan avio-ongelmiansa. He olivat viestintäyhteydessä avioliittojärjestelyn Alkuunpanijan, Jehova Jumalan, kanssa. Avioparien kohtaamista paineista ja vaikeuksista huolimatta hän siunaa heitä Jumalan rauhalla, joka ylittää kaiken ajatuksen, jos he soveltavat parhaan kykynsä mukaan hänen periaatteitaan ja jättävät loput hänen käsiinsä. Yhdessä rukoileminen on erityisen hyödyllistä. Aviomiehen tulisi ottaa johto sydämensä vuodattamisessa Jumalan eteen ja pyytää häneltä neuvoja ja ohjausta kaikkiin ongelmiin, joita hän vaimonsa kanssa kohtaa (Psalmit 62:9). Jehova Jumala kuulee varmasti sellaiset rukoukset.
Aviosidettä voidaan tosiaan vahvistaa. Vaikka olemme epätäydellisiä ja elämme levottomassa yhteiskunnassa, avioparit voivat jo nyt saada melkoisesti iloa suhteestaan. Saat lisää käytännön ehdotuksia ja jumalisia neuvoja Jehovan todistajien julkaisemasta kirjasta Tee perhe-elämäsi onnelliseksi. Lisäksi aviopareilla, jotka ponnistelevat vilpittömästi soveltaakseen Raamatun periaatteita, on toivo tulla yhdistetyiksi rakkaudessa pian tulevassa uudessa maailmassa, jonka Jumala luo.