Ulkonäkö voi pettää

”ULKONÄKÖÖN ei ole luottamista”, sanoi irlantilainen näytelmäkirjailija Richard Sheridan. Se pitää paikkansa sekä puista että ihmisistä.

Eräänä päivänä maaliskuun lopulla vuonna 33, ollessaan opetuslapsineen matkalla Betaniasta Jerusalemiin, Jeesus näki viikunapuun. Puu oli täydessä lehdessä, mutta kun sitä katsottiin lähemmin, kävi ilmi, ettei siinä kuitenkaan ollut hedelmiä. Siksi Jeesus sanoi sille: ”Älköön kukaan syökö hedelmää sinusta enää ikinä.” (Markus 11:12–14.)

Miksi Jeesus kirosi tuon puun, sillä Markus selittää, että ”ei ollut viikunoiden aika”? (Markus 11:13.) Kun viikunapuussa on lehdet, siinä on normaalisti myös varhaisviikunoita. Oli epätavallista, että viikunapuussa oli lehdet tuohon vuodenaikaan. Koska siinä kuitenkin oli lehtiä, Jeesus syystä odotti löytävänsä siitä viikunoita. (Katso oheista kuvaa.) Koska siinä oli vain lehtiä, se merkitsi sitä, että tuo puu olisi tuottamaton. Sen ulkonäkö oli pettävä. Koska hedelmäpuista kannettiin veroa, tuottamaton puu oli taloudelliseksi taakaksi ja oli syytä hakata poikki.

Jeesus käytti tuota hedelmää tuottamatonta viikunapuuta valaisemaan erästä uskoa koskevaa tärkeää opetusta. Seuraavana päivänä hänen opetuslapsensa hämmästyivät nähdessään viikunapuun jo kuihtuneen. Jeesus selitti: ”Olkoon teillä usko Jumalaan. – – Kaikki, mitä rukoilette ja pyydätte, uskokaa ikään kuin saaneenne, niin se tulee olemaan teillä” (Markus 11:22–24). Sen lisäksi, että tuo kuihtunut viikunapuu valaisi sitä, kuinka tarpeellista on rukoilla uskossa, se osoitti havainnollisesti, mitä tapahtuisi kansalle, jolla ei ole uskoa.

Joitakin kuukausia aikaisemmin Jeesus oli verranut juutalaista kansaa viikunapuuhun, joka ei kolmeen vuoteen ollut tuottanut hedelmää ja joka kaadettaisiin, jos se pysyisi tuottamattomana (Luukas 13:6–9). Kiroamalla viikunapuun vain neljä päivää ennen kuolemaansa Jeesus osoitti, että juutalainen kansa ei ollut tuottanut katumukseen sopivaa hedelmää ja oli siksi sovelias tuhottavaksi. Vaikka tuo kansa – kuten viikunapuukin – pintapuolisesti vaikutti terveeltä, sen lähempi tarkastelu osoitti kansan uskon puutteen, joka huipentui siihen, että se hylkäsi Messiaan. (Luukas 3:8, 9.)

Vuorisaarnassaan Jeesus varoitti ”vääristä profeetoista” ja sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Ei kai orjantappuroista kerätä viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Samoin jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta jokainen huono puu tuottaa pahaa hedelmää; hyvä puu ei voi kantaa pahaa hedelmää eikä huono puu tuottaa hyvää hedelmää. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Niinpä siis heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matteus 7:15–20.) Nämä Jeesuksen sanat sekä kirottua viikunapuuta koskeva kertomus osoittavat selvästi, että meidän täytyy olla hengellisesti valveilla, sillä myös uskonnollinen ulkokuori voi olla pettävä.