Viikunapuu ja usko

Jeesus lähtee Jerusalemista maanantai-iltapäivänä ja palaa Öljymäen itärinteellä sijaitsevaan Betaniaan. Hän yöpyy luultavasti ystäviensä Lasaruksen, Marian ja Martan luona.

Seuraavana aamuna, 11. nisankuuta, Jeesus on opetuslapsineen jälleen liikkeellä. Nyt he suuntaavat takaisin Jerusalemiin, missä Jeesus menee temppeliin viimeistä kertaa. Tämä on myös viimeinen päivä, jona hän näyttäytyy julkisesti ennen kuin hän viettää pesahia, panee alulle kuolemansa muistojuhlan vieton ja joutuu pidätetyksi ja teloitetuksi.

Matkalla Betaniasta Öljymäen yli Jerusalemiin Pietari huomaa puun, jonka Jeesus kirosi edellisaamuna. Pietari huudahtaa: ”Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka kirosit, on kuivunut.” (Markus 11:21.)

Miksi Jeesus aiheutti puun kuivumisen? Hän kertoo syyn: ”Minä vakuutan teille: jos teillä on uskoa ettekä epäile, pystytte paitsi tekemään, mitä minä tein viikunapuulle, myös sanomaan tälle vuorelle: ’Nouse ja heittäydy mereen’, ja se tapahtuu. Kaiken, mitä pyydätte rukouksessa, te saatte, jos teillä on uskoa.” (Matteus 21:21, 22.) Näin hän muistuttaa opetuslapsia siitä, että usko voi siirtää jopa vuoren (Matteus 17:20).

Aiheuttamalla puun kuivumisen Jeesus siis antaa havaintoesimerkin siitä, miten tärkeää on uskoa Jumalaan. Hän sanoo: ”Kaikki, mitä rukoilette ja pyydätte, uskokaa jo saaneenne, niin saatte sen.” (Markus 11:24.) Kaikkien Jeesuksen seuraajien on tärkeää muistaa tämä opetus. Erityisen ajankohtainen se on apostoleille, sillä heillä on edessään suuria koetuksia. Viikunapuun kuivuminen opettaa kuitenkin jotain myös uskon laadusta.

Viikunapuun tavoin Israelin kansa antaa itsestään valheellisen kuvan. Kansan ja Jumalan välillä on liitto, ja voi näyttää siltä, että kansa noudattaa Jumalan lakia. Israel on kuitenkin kokonaisuutena osoittanut, että siltä puuttuu uskoa, eikä se ole tuottanut hyvää hedelmää. Se on jopa hylännyt Jumalan oman Pojan! Niinpä aiheuttamalla hedelmättömän viikunapuun kuivumisen Jeesus osoittaa, millainen loppu tätä hedelmätöntä, uskotonta kansaa odottaa.

Jeesus ja opetuslapset saapuvat pian Jerusalemiin. Tuttuun tapaansa Jeesus menee temppeliin ja alkaa opettaa. Ylipapeilla ja kansan vanhimmilla on luultavasti mielessään se, mitä Jeesus teki päivää aiemmin rahanvaihtajille. Siksi he kysyvät häneltä haastavaan sävyyn: ”Millä valtuuksilla sinä teet näitä? Kuka on antanut sinulle nämä valtuudet tehdä näitä?” (Markus 11:28.)

Jeesus vastaa: ”Minä teen teille yhden kysymyksen. Vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä valtuuksilla minä näitä teen. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle.” Vastustajat ovat nyt selkä seinää vasten. Papit ja vanhimmat pohtivat keskenään, mitä vastata: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ Mutta uskallammeko sanoa: ’Ihmisistä’?” He järkeilevät näin, koska he pelkäävät kansaa, ”sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella ollut profeetta”. (Markus 11:29–32.)

Vastustajat eivät keksi hyvää vastausta. He sanovat vain: ”Emme tiedä.” Jeesus puolestaan vastaa: ”En minäkään sano teille, millä valtuuksilla minä näitä teen.” (Markus 11:33.)