Jehova pitää arvossa kokosieluista palvelustasi
”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille.” (KOLOSSALAISILLE 3:23)
1, 2. a) Mikä on suurin etu, mikä meidän on mahdollista saada? b) Miksi emme ehkä joskus pysty tekemään kaikkea, mitä haluaisimme tehdä palvellessamme Jumalaa?
JEHOVAN palveleminen on suurin etu, mikä meidän on mahdollista saada. Hyvin aiheellisesti tämä lehti on pitkään kannustanut kristittyjä osallistumaan innokkaasti sananpalvelukseen, jopa palvelemaan ”yhä täydemmin” silloin kun on mahdollista (1. Tessalonikalaisille 4:1). Emme pysty kuitenkaan aina tekemään kaikkea, mitä sydämessämme haluamme tehdä palvellessamme Jumalaa. ”Olosuhteeni ovat sellaiset, että joudun olemaan kokopäivätyössä”, selittää eräs naimaton sisar, joka kastettiin lähes 40 vuotta sitten. ”En työskentele hankkiakseni kalliita muotivaatteita tai päästäkseni lomallani huviristeilyille, vaan peittääkseni välttämättömät menoni, muun muassa terveydenhoito- ja hammaslääkärikulut. Minusta tuntuu siltä kuin antaisin Jehovalle vain sen, mitä jää tähteeksi.”
2 Rakkaudesta Jumalaa kohtaan me haluamme tehdä saarnaamistyössä niin paljon kuin voimme. Mutta usein elämän olosuhteet rajoittavat mahdollisuuksiamme. Muista raamatullisista velvollisuuksista, muun muassa perhevelvollisuuksista, huolehtiminen voi viedä paljon aikaamme ja energiaamme (1. Timoteukselle 5:4, 8). Näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, elämä on entistäkin haastavampaa (2. Timoteukselle 3:1). Se ettemme pysty tekemään kaikkea, mitä haluaisimme tehdä palveluksessa, voi jossain määrin painaa sydäntämme. Saatamme miettiä, onko Jumala tyytyväinen palvontaamme.
Kokosieluisen palveluksen kauneus
3. Mitä Jehova odottaa meiltä kaikilta?
3 Raamattu vakuuttaa psalmissa 103:14 lämpimästi, että Jehova ”tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua”. Hän ymmärtää rajoituksemme paremmin kuin kukaan muu. Hän ei vaadi enempää kuin voimme antaa. Mitä hän odottaa? Jotain sellaista, mitä jokainen voi elämäntilanteestaan riippumatta tarjota: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille.” (Kolossalaisille 3:23.) Jehova tosiaan odottaa, että me – me kaikki – palvelemme häntä kokosieluisesti.
4. Mitä se merkitsee, että palvelee Jehovaa kokosieluisesti?
4 Mitä se merkitsee, että palvelee Jehovaa kokosieluisesti? Sanalla ”kokosieluisesti” käännetty kreikkalainen sana merkitsee kirjaimellisesti ’sielusta’. ”Sielu” viittaa koko ihmiseen kaikkine fyysisine ja henkisine kykyineen. Kokosieluisesti palveleminen merkitsee siis sitä, että annamme itseämme, käytämme kaikkia kykyjämme ja suuntaamme energiamme mahdollisimman täydessä määrin Jumalan palvelukseen. Yksinkertaisesti sanottuna se merkitsee sitä, että teemme kaiken, minkä sielumme voi tehdä. (Markus 12:29, 30.)
5. Miten apostolien esimerkki osoittaa, että kaikkien ei tarvitse tehdä sananpalveluksessa yhtä paljon?
5 Merkitseekö kokosieluisuus sitä, että meidän kaikkien täytyy tehdä sananpalveluksessa yhtä paljon? Se voisi tuskin olla mahdollista, sillä eri sieluilla on erilaiset olosuhteet ja kyvyt. Ajatellaanpa Jeesuksen uskollisia apostoleja. He kaikki eivät pystyneet tekemään yhtä paljon. Esimerkiksi joistakuista apostoleista, vaikkapa Simon Kananeuksesta ja Jaakobista, Alfeuksen pojasta, tiedämme hyvin vähän. Kenties heidän toimintansa apostoleina oli melko rajallista. (Matteus 10:2–4.) Sitä vastoin Pietari pystyi ottamaan monia painavia vastuutehtäviä – Jeesus antoi hänelle jopa ”valtakunnan avaimet”! (Matteus 16:19.) Pietaria ei kuitenkaan korotettu muiden yläpuolelle. Kun Johannes sai Ilmestyskirjassa kerrotun näyn Uudesta Jerusalemista (noin v. 96), hän näki 12 peruskiveä ja niissä kirjoitettuina ”kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä” (Ilmestys 21:14).a Jehova arvosti kaikkien apostolien palvelusta, vaikka jotkut ilmeisesti pystyivät tekemään enemmän kuin toiset.
6. Mitä tapahtuu Jeesuksen kylväjäkuvauksessa ”hyvään maahan” kylvetylle siemenelle, ja mitä kysymyksiä herää?
6 Vastaavasti Jehova ei vaadi, että me kaikki saarnaamme yhtä paljon. Jeesus osoitti tämän kylväjäkuvauksessa, jossa saarnaamistyötä verrattiin siemenien kylvämiseen. Siemenet putosivat erilaisiin maaperiin, jotka kuvasivat sanoman kuulijoiden erilaisia sydämentiloja. Jeesus selitti: ”Mutta hyvään maahan kylvetty on se, joka kuulee sanan ja tajuaa merkityksen, joka todella kantaa hedelmää ja tuottaa, tämä sata-, tuo kuusikymmen-, tuo kolmikymmenkertaisesti.” (Matteus 13:3–8, 18–23.) Mitä tämä hedelmä on, ja miksi sitä tuotetaan eri määriä?
7. Mitä on kylvetyn siemenen hedelmä, ja miksi sitä tuotetaan vaihtelevia määriä?
7 Koska siemen, jota kylvetään, on ”valtakunnan sana”, hedelmän kantaminen viittaa sanan levittämiseen, siitä toisille puhumiseen (Matteus 13:19). Tuotetun hedelmän määrä vaihtelee – kolmikymmenkertaisesta satakertaiseen – koska kyvyt ja elämän olosuhteet ovat erilaisia. Joku, jolla on hyvä terveys ja fyysistä kestokykyä, voi ehkä käyttää saarnaamiseen enemmän aikaa kuin joku toinen, jonka voimia krooninen sairaus tai iän karttuminen verottavat. Nuori naimaton ihminen, jolla ei ole perhevelvollisuuksia, pystyy ehkä tekemään enemmän kuin joku, jonka täytyy käydä kokopäivätyössä elättääkseen perheensä. (Vrt. Sananlaskut 20:29.)
8. Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka antavat parasta, mitä heidän sielunsa voi antaa?
8 Onko kokosieluinen ihminen, joka tuottaa kolmikymmenkertaisesti, Jumalan silmissä vähemmän antaumuksellinen kuin se, joka tuottaa satakertaisesti? Ei missään tapauksessa! Hedelmän määrä voi vaihdella, mutta Jehova on tyytyväinen palvelukseemme niin kauan kuin se on parasta, mitä sielumme voi antaa. Muista, että hedelmän eri määrät lähtevät kaikki sydämestä, joka on ”hyvää maata”. ”Hyväksi” käännetty kreikkalainen sana (ka·losʹ) kuvaa jotakin, joka on ’kaunista’ ja joka ’ilahduttaa sydäntä ja tuottaa mielihyvää silmille’. On todella lohdullista tietää, että kun teemme parhaamme, sydämemme on kaunis Jumalan silmissä!
Ei keskinäistä vertailua
9, 10. a) Millaiseen kielteiseen pohdiskeluun sydämemme voi saattaa meidät? b) Miten 1. Korinttilaiskirjeen 12:14–26:ssa oleva kuvaus osoittaa, että Jehova ei vertaa toimintaamme toisten toimintaan?
9 Epätäydellinen sydämemme voi kuitenkin arvioida asioita toisin. Se voi verrata palvelustamme toisten palvelukseen. Se voi pohdiskella: Toiset tekevät palveluksessa paljon enemmän kuin minä. Miten Jehova voi mitenkään olla tyytyväinen minun palvelukseeni? (Vrt. 1. Johanneksen kirje 3:19, 20.)
10 Jehovan ajatukset ja tiet ovat paljon korkeammat kuin meidän (Jesaja 55:9). Syvempää ymmärrystä siitä, miten Jehova suhtautuu ponnisteluihimme yksilöinä, saamme 1. Korinttilaiskirjeen 12:14–26:sta. Seurakuntaa verrataan siinä ruumiiseen, jossa on monta jäsentä: silmät, kädet, jalat, korvat ja niin edelleen. Ajattelehan hetkinen kirjaimellista ruumista. Olisi todella naurettavaa verrata silmiäsi ja käsiäsi tai jalkojasi ja korviasi keskenään! Kullakin jäsenellä on eri tehtävä, mutta silti kaikki jäsenet ovat hyödyllisiä ja niitä arvostetaan. Samaten Jehova pitää arvossa kokosieluista palvelustasi, tekevätpä muut enemmän tai vähemmän. (Galatalaisille 6:4.)
11, 12. a) Miksi joistakuista voi tuntua, että he ovat ”heikompia” tai ”vähemmän kunniallisia”? b) Miten Jehova suhtautuu palvelukseemme?
11 Huonon terveyden, ikääntymisen tai muiden seikkojen aiheuttamien rajoitusten vuoksi jotkut meistä voivat toisinaan tuntea, että olemme ”heikompia” tai ”vähemmän kunniallisia”. Mutta Jehova ei ajattele niin. Raamatussa kerrotaan: ”Ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät heikommilta, ovat välttämättömiä, ja ne, – – joiden ajattelemme olevan vähemmän kunniallisia, me ympäröimme runsaammalla kunnialla – –. Jumala on kuitenkin pannut ruumiin kokoon ja suonut runsaammin kunniaa sille ruumiinosalle, jolla oli puutetta.” (1. Korinttilaisille 12:22–24.) Jokainen yksilö voi siis olla kallis Jehovalle. Hän pitää arvossa rajoitustemme puitteissa tekemäämme palvelusta. Eikö sydämesi saakin sinut haluamaan tehdä kaikki voitavasi palvellessasi näin ymmärtäväistä ja rakastavaa Jumalaa?
12 Jehovalle ei siis ole tärkeää se, että teet yhtä paljon kuin joku muu, vaan se, että teet mitä sinä – sielusi – voit henkilökohtaisesti tehdä. Se että Jehova arvostaa henkilökohtaisia ponnistelujamme, kävi hyvin koskettavasti ilmi siitä, miten Jeesus suhtautui kahteen hyvin erilaiseen naiseen maallisen elämänsä viimeisinä päivinä.
Arvostavan naisen ”hyvin kallis” lahja
13. a) Millaisessa tilanteessa Maria pani hyvänhajuista öljyä Jeesuksen päähän ja jalkoihin? b) Mikä oli Marian öljyn aineellinen arvo?
13 Perjantai-iltana 8. nisankuuta Jeesus saapui Betaniaan, pieneen kylään, joka sijaitsi Öljyvuoren itärinteellä, noin 3 kilometrin päässä Jerusalemista. Jeesuksella oli tässä kylässä rakkaita ystäviä: Maria, Martta ja heidän veljensä Lasarus. Jeesus oli ollut vieraana heidän kodissaan, kenties usein. Mutta lauantai-iltana Jeesus ja hänen ystävänsä söivät illallista Simonin kodissa; tämä oli entinen spitaalinen, jonka Jeesus mahdollisesti oli parantanut. Jeesuksen ollessa pitkällään pöydän ääressä Maria osoitti nöyrällä eleellä syvän rakkautensa tätä miestä kohtaan, joka oli herättänyt hänen veljensä kuolleista. Hän mursi auki pullon, jossa oli hyvänhajuista öljyä, ”hyvin kallista”. Kallista totisesti! Sen arvo oli 300 denaaria, mikä vastasi suunnilleen vuoden palkkaa. Hän vuodatti tätä tuoksuvaa öljyä Jeesuksen päähän ja hänen jalkoihinsa. Hän jopa pyyhki hänen jalkansa kuiviksi hiuksillaan. (Markus 14:3; Luukas 10:38–42; Johannes 11:38–44; 12:1–3.)
14. a) Miten opetuslapset suhtautuivat Marian eleeseen? b) Miten Jeesus puolusti Mariaa?
14 Opetuslapset olivat närkästyneitä! ’Miksi tällainen haaskaus?’ he kysyivät. Juudas, jonka vaikuttimena oli halu varastaa mutta joka kätki sen hyväntekeväisyyttä koskevan ajatuksen peittoon, sanoi: ”Minkä vuoksi tätä hyvänhajuista öljyä ei myyty kolmestasadasta denaarista ja annettu köyhille?” Maria pysyi vaiti. Jeesus sanoi kuitenkin opetuslapsille: ”Antakaa hänen olla. Miksi yritätte aiheuttaa hänelle ikävyyksiä? Hän teki minulle hyvän [sanan ka·losʹ muoto] teon. – – Hän teki minkä voi; hän ryhtyi etukäteen panemaan hyvänhajuista öljyä ruumiilleni hautaamista silmällä pitäen. Totisesti minä sanon teille: missä hyvää uutista saarnataankin kaikessa maailmassa, myös se, mitä tämä nainen teki, on kerrottava hänen muistokseen.” Miten Jeesuksen sanoista huokuvan lämmön onkaan täytynyt tyynnyttää Marian sydäntä! (Markus 14:4–9; Johannes 12:4–8.)
15. Miksi Marian teko kosketti Jeesusta syvästi, ja mitä tämä opettaa meille kokosieluisesta palveluksesta?
15 Marian teko kosketti Jeesusta syvästi. Hän katsoi, että Maria oli tehnyt ylistettävän teon. Tärkeää Jeesukselle ei ollut lahjan aineellinen arvo vaan se, että ”hän teki minkä voi”. Maria tarttui tilaisuuteen ja antoi sen, minkä hän pystyi antamaan. Toisissa käännöksissä nämä sanat on käännetty: ”Hän on tehnyt kaiken minkä voi” tai: ”Hän on tehnyt, mitä oli hänen vallassaan tehdä.” (An American Translation; The Jerusalem Bible.) Marian antaminen oli kokosieluista, koska hän antoi parhaansa. Juuri sitä kokosieluinen palvelus on.
Lesken ”kaksi pientä lanttia”
16. a) Miten Jeesus tuli panneeksi merkille köyhän lesken lahjoituksen? b) Minkä arvoisia lesken lantit olivat?
16 Muutamaa päivää myöhemmin, 11. nisankuuta, Jeesus vietti pitkän päivän temppelissä, jossa hänen arvovaltansa asetettiin kyseenalaiseksi ja jossa hän vastasi veroja, ylösnousemusta ja muita asioita koskeviin hankaliin kysymyksiin. Hän arvosteli kirjanoppineita ja fariseuksia muun muassa siitä, että nämä ”ahmivat leskien talot” (Markus 12:40). Sitten Jeesus istuutui, ilmeisesti naisten esipihalle, jossa oli juutalaisten perimätietojen mukaan 13 rahalipasta. Hän istui siellä jonkin aikaa ja tarkkaili huolellisesti, kun ihmiset pudottivat lahjoituksiaan. Tuli monia rikkaita, joista jotkut esiintyivät kenties omahyväisesti, jopa mahtailevasti (vrt. Matteus 6:2). Jeesuksen katse kiintyi erääseen naiseen. Tavallinen tarkkailija ei ehkä huomannut hänessä tai hänen lahjassaan mitään merkille pantavaa. Mutta Jeesus, joka pystyi näkemään toisten sydämeen, tiesi hänen olevan ”köyhä leski”. Hän tiesi myös täsmälleen naisen lahjan suuruuden: ”kaksi pientä lanttia, joilla on hyvin vähän arvoa”.b (Markus 12:41, 42.)
17. Millaiseksi Jeesus katsoi lesken lahjoituksen, ja mitä me näin ollen opimme Jumalalle antamisesta?
17 Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen, sillä hän halusi heidän näkevän omin silmin sen, mitä hän aikoi opettaa. Nainen ”pudotti enemmän kuin kaikki nuo, jotka pudottivat rahaa lippaisiin”, sanoi Jeesus. Hän katsoi, että leski lahjoitti enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Hän antoi ”kaiken, mitä hänellä oli” – vihonviimeiset kolikkonsa. Tehdessään näin hän jätti itsensä Jehovan huomaan. Tässä nostettiin Jumalalle antamisesta esimerkiksi ihminen, jonka lahja oli aineellisesti lähes arvoton. Jumalan silmissä se oli kuitenkin mittaamattoman kallisarvoinen! (Markus 12:43, 44; Jaakobin kirje 1:27.)
Mitä voimme oppia siitä, miten Jehova suhtautuu kokosieluiseen palvelukseen
18. Mitä Jeesuksen suhtautuminen näihin kahteen naiseen opettaa meille?
18 Se miten Jeesus suhtautui näihin kahteen naiseen, opettaa meille jotain sydäntä lämmittävää siitä, miten Jehova suhtautuu kokosieluiseen palvelukseen (Johannes 5:19). Jeesus ei verrannut leskeä ja Mariaa toisiinsa. Hän ei arvostanut lesken kahta lanttia vähemmän kuin Marian ”hyvin kallista” öljyä. Koska kumpikin nainen antoi parhaansa, heidän kummankin lahja oli Jumalan silmissä arvokas. Älä siis menetä toivoasi, jos tunnet itsesi arvottomaksi sen vuoksi, ettet pysty tekemään Jumalan palveluksessa kaikkea, mitä haluat tehdä. Jehova on tyytyväinen saadessaan parasta, mitä voit antaa. Muista, että Jehova ”näkee, millainen sydän on”, ja siksi hän on täysin perillä siitä, mitä sydämessäsi haluat (1. Samuelin kirja 16:7).
19. Miksi meidän ei pitäisi arvostella sitä, mitä toiset tekevät palvellessaan Jumalaa?
19 Jehovan suhtautumisen kokosieluiseen palvelukseen pitäisi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme toisiimme ja kohtelemme toisiamme. Olisi hyvin rakkaudetonta arvostella toisten ponnisteluja tai verrata yhden ihmisen palvelusta toisen palvelukseen! Valitettavasti eräs kristitty kirjoitti: ”Toisinaan jotkut antavat ymmärtää, että joko olet tienraivaaja tai et ole mitään. Niidenkin meistä, jotka ponnistelevat jatkaakseen ’vain’ säännöllisinä Valtakunnan julistajina, täytyy saada tuntea olevansa arvostettuja.” Muistakaamme, että meitä ei ole valtuutettu päättämään, mitä jonkun toisen kristityn kokosieluiseen palvelukseen sisältyy (Roomalaisille 14:10–12). Jehova pitää arvossa miljoonista uskollisista Valtakunnan julistajista jokaisen kokosieluista palvelusta, ja niin tulee meidänkin pitää.
20. Mitä on yleensä parasta olettaa palvojatovereistamme?
20 Mutta entä jos jotkut näyttävät tekevän sananpalveluksessa vähemmän kuin he voisivat? Se että uskonveli tai -sisar vähentää toimintaansa, voi ilmaista huolehtivaisille vanhimmille, että tarvitaan apua tai rohkaisua. Samalla emme saa unohtaa, että joidenkuiden kokosieluinen palvelus voi muistuttaa pikemminkin lesken pieniä lantteja kuin Marian kallista öljyä. On yleensä parasta olettaa, että veljemme ja sisaremme rakastavat Jehovaa ja että tällainen rakkaus saa heidät tekemään niin paljon – ei niin vähän – kuin he voivat. Yksikään Jehovan tunnollinen palvelija ei varmastikaan päättäisi tehdä Jumalan palveluksessa vähemmän kuin hän voi! (1. Korinttilaisille 13:4, 7.)
21. Minkä antoisan elämänuran monet ovat valinneet, ja mitä kysymyksiä herää?
21 Monille Jumalan kansaan kuuluvista kokosieluinen palvelus on kuitenkin merkinnyt äärimmäisen antoisaa elämänuraa: tienraivauspalvelusta. Millaisia siunauksia he saavat? Entä ne meistä, jotka eivät ole vielä voineet toimia tienraivaajina – miten voimme osoittaa tienraivaushenkeä? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.
[Alaviitteet]
a Koska Mattias tuli apostoliksi Juudaksen tilalle, hänen nimensä – ei Paavalin – lienee näkynyt noissa 12 peruskivessä olevien nimien joukossa. Vaikka Paavali oli apostoli, hän ei ollut yksi niistä 12:sta.
b Lantit olivat kumpikin leptoneita, pienimpiä siihen aikaan liikkeellä olleita juutalaisia kolikoita. Kaksi leptonia oli samanarvoinen kuin 1/64 päivän palkasta. Matteuksen 10:29:n mukaan assarion-kolikolla (vastaa kahdeksaa leptonia) pystyi ostamaan kaksi varpusta, jotka olivat köyhien ruoakseen käyttämiä halvimpia lintuja. Tämä leski oli siis todella köyhä, sillä hänellä oli vain puolet rahasummasta, joka tarvittiin yhden varpusen ostamiseen, ja se tuskin riitti edes yhteen ateriaan.
Miten vastaisit?
◻ Mitä se merkitsee, että palvelee Jehovaa kokosieluisesti?
◻ Miten 1. Korinttilaiskirjeen 12:14–26:ssa oleva kuvaus osoittaa, että Jehova ei vertaa meitä toisiin?
◻ Mitä Jeesuksen sanat Marian kalliista öljystä ja lesken kahdesta pienestä lantista opettavat meille kokosieluisesta antamisesta?
◻ Miten Jehovan näkemyksen kokosieluisesta palveluksesta pitäisi vaikuttaa suhtautumiseemme toisiimme?
[Kuva s. 15]
Maria antoi parhaansa, kun hän vuodatti Jeesuksen ruumiille hyvänhajuista, ”hyvin kallista” öljyä
[Kuva s. 16]
Lesken lantit – aineellisesti lähes arvottomia, mutta Jehovan silmissä mittaamattoman kallisarvoisia