Missä mielessä Jehova muistaa sinua?
”MUISTA minua, oi Jumalani.” Nehemia esitti tämän anomuksen Jumalalle useita kertoja. (Nehemia 5:19; 13:14, 31.) On aivan luonnollista, että ollessaan suurissa vaikeuksissa ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen tämän kaltaisin anomuksin.
Mitä ihmiset sitten tarkoittavat, kun he pyytävät Jumalaa muistamaan heitä? He toivovat selvästikin Jumalan tekevän enemmän kuin vain muistavan heidän nimensä. Epäilemättä heillä on sama toive kuin toisella niistä rikollisista, jotka teloitettiin Jeesuksen vierellä. Toisin kuin kohtalotoverinsa hän anoi: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi.” Hän ei halunnut Jeesuksen ainoastaan muistavan, kuka hän oli, vaan myös tekevän jotakin hänen hyväkseen: herättävän hänet kuolleista. (Luukas 23:42.)
Raamattu osoittaa kautta linjan, että Jumalan tapauksessa ”muistaminen” merkitsee myönteiseen toimintaan ryhtymistä. Esimerkiksi kun maa oli ollut tulvavesien peitossa 150 päivää, ”Jumala muisti Nooaa – – [ja] pani tuulen puhaltamaan yli maan, ja vedet alkoivat laskeutua” (1. Mooseksen kirja 8:1). Satoja vuosia myöhemmin filistealaisten sokaisema ja kahlitsema Simson rukoili: ”Jehova, muistathan minua ja vahvistathan minua vain tämän kerran.” Jehova muisti Simsonia antamalla tälle yli-inhimilliset voimat, niin että Simson saattoi kostaa Hänen vihollisilleen. (Tuomarit 16:28–30.) Nehemiaa Jehova taas muisti siunaamalla hänen ponnisteluaan, mikä johti siihen, että tosi palvonta ennallistettiin Jerusalemiin.
”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo”, kirjoitti apostoli Paavali (Roomalaisille 15:4). Jos muistamme Jehovaa siten, että pyrimme tekemään hänen tahtonsa, kuten hänen uskolliset palvelijansa tekivät menneisyydessä, voimme olla varmoja siitä, että Jehova muistaa meitä auttamalla meitä täyttämään jokapäiväiset tarpeemme, tukemalla meitä koettelemuksissamme ja pelastamalla meidät, kun hän panee täytäntöön jumalattomille langettamansa tuomion (Matteus 6:33; 2. Pietarin kirje 2:9).