15. tutkielma
Kuulijoittesi sydämen tavoittaminen
1–4. Miksi me olemme evankeliuminpalvelijoina niin kiinnostuneita sydämestä?
1 Apostoli Paavali ei lakannut rukoilemasta Jehovaa niiden puolesta, joille hän oli saarnannut hyvää uutista, jotta ’heidän sydämensä silmät olisivat valaistut’. (Ef. 1:16–18, Um) Pane merkille, ettei hän puhunut tässä mielen vaan sydämen valaisemisesta. Mitä hän tarkoitti? Voidaksemme olla päteviä puhujia ja opettajia meidän tulee ymmärtää tämä asia.
2 Jehovan henki paljasti Paavalin kautta saman, minkä se oli puhunut suuren sydänten Tutkijan toisten uskollisten palvelijoiden kautta. (Sananl. 21:2) Esimerkiksi iäkäs kuningas Daavid antoi seuraavan terveen neuvon kuninkaalliselle perilliselleen: ”Poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aivoitukset. Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti.” (1. Aikak. 28:9) Sydämestä lähtevä aito palvonta ilahduttaa Luojaa.
3 Suurempi Daavid, Jeesus Kristus, esitti samankaltaisen viisaan neuvon opettaessaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.” (Mark. 12:28–30) Jumalan miellyttämisessä on kaikkein tärkeintä se, mitä on luomuksen sydämessä. Kun ymmärrämme tämän, niin Sananl. 4:23:ssa esitetty ajatus sanoo meille paljon enemmän: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.”
4 Jokaisen kuulijan sydämen tavoittaminen ja siihen vaikuttaminen on asia, josta kaikkien niiden täytyy olla kiinnostuneita, jotka saarnaavat ja opettavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Se kiinnostaa lapsiaan opettavia kristittyjä vanhempia ja jokaista evankeliuminpalvelijaa, joka johtaa raamatunkotitutkistelua hyvää uutista kuunteleville. Se on perusteellisen tarkastelun arvoinen asia veljille, jotka opettavat lavalta. Kaikissa näissä tapauksissa pyrimme painamaan totuuden kallisarvoisen sanoman toisten mieleen. Mutta meidän tulisi yrittää tehdä paljon enemmän. Me haluamme tavoittaa sydämet. Me haluamme taivuttaa toisia ’antamaan sydämensä suurelle taivaalliselle Isälle’. – Sananl. 23:26.
5, 6. Miksi meidän on pyrittävä tekemään enemmän kuin vain välittämään tietoa toisten ihmisten mieleen?
5 Mielen ja sydämen välisen eron ymmärtäminen. Pätevä hyvän uutisen opettaja voi välittää tietoa kuulijoiden mieleen. Pian oppilas tai kuulija pystyy itse toistamaan ja selittämään saamaansa opetusta. Hän on ymmärtänyt sen ja se on juurtunut hänen mieleensä. Mutta nyt heräävät kysymykset: Mitä hän aikoo tehdä sillä? Onko hän kiinnostunut ainoastaan tiedon hankkimisesta, vai saako tieto hänet toimimaan?
6 Tässä astuukin sydän kuvaan, sillä se yhdistetään Raamatussa vaikuttimiin. Jumalan tosi palvoja voi yhtyä henkeytetyn Raamatun kirjoittajan sanoihin: ”Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.” (Ps. 119:11) Joku voisi hankkia mieleensä erinomaista tietoa Jumalan päätöksistä ja ymmärtää monia Raamatun suurenmoisia periaatteita, ilman että ne olisivat kuitenkaan hänen sydämessään, niin että hän soveltaisi noita periaatteita ja tuota tietoa omaan elämäänsä. Monet ihmiset ovat kuulleet Jumalan sanan virvoittavista totuuksista, mutta kun tulee kysymys niiden soveltamisesta omaan elämäänsä tai saman tilaisuuden tarjoamisesta toisille, niin heillä ei olekaan sydäntä sellaista elämänpelastavaa toimintaa varten.
7, 8. Selitä ero mielen ja sydämen välillä.
7 Mielen täytyy välttämättä vastaanottaa ja sulattaa tietoa. Se on älyn tyyssija, tiedon käsittelykeskus. Se kokoaa tietoa ja tekee päättelyn ja logiikan avulla tietyt johtopäätökset. Ja Raamattu osoittaa, että se on jollakin hämmästyttävällä tavalla suoranaisessa yhteydessä sydämeen. Sydän näyttelee mitä tärkeintä osaa, sillä kiintymys ja vaikuttimet liittyvät siihen. Tapa, jolla sydän ohjaa jonkun elämänkulkua, käy ilmeiseksi havainnoitsijoille. He tulevat lopulta näkemään, millainen tuo henkilö on tosiaan sisimmässään. Mutta Jehova tietää aina, millainen on ”salassa oleva sydämen ihminen”. – 1. Piet. 3:3, 4.
8 Silloin tällöin voi sydän saada yliotteen mielen päätelmistä ja synnyttää vaikuttimen, joka suosii tunnetta tai halua ja kohottaa ne johdonmukaisen päättelyn yläpuolelle. Ihmisen ei ole vain tiedettävä mielessään, mikä on oikein Jehovan silmissä, vaan hänellä on oltava sydämessään halu toimia siten. Se, että sydämellä on kyky valita jokin vaihtoehtoisista menettelytavoista ja kohdistaa suunnitelmansa siihen, selittää, miksi Raamattu sanoo ihmisen sydämen ’tekevän suunnitelmia’ ja ’aivoittelevan hänen tiensä [kohdistavan hänen mielensä niihin]’. (Sananl. 19:21, Um; 16:9) Elleivät olosuhteet enemmän tai vähemmän velvoita ihmisiä toimimaan toisin, he noudattavat menettelyä, joka vetoaa heidän sydämeensä. Tämä pitää erityisesti paikkansa moraalisista ja hengellisistä asioista. – Matt. 5:28.
9, 10. Mikä auttaa meitä tavoittamaan oppilaan sydämen?
9 Sydämen tavoittaminen. Miten sitten kristitty opettaja voi tavoittaa ihmisten sydämen? Eräs tapa on kannustaa oppilaita pohtimaan oppimiaan asioita arvostuksen hengessä. Muistathan miten Mariasta, Jeesuksen lihallisesta äidistä, kerrotaan, että hän ”kätki kaikki nämä sanat sydämeensä”. (Luuk. 2:51) Kertomuksessa ei sanota ”muistiinsa”, vaikka sekin liittyi asiaan. Hän kätki ne sydämeensä, kiintymyksen ja vaikuttimien tyyssijaan, niin että hänestä tuli myöhemmin uskollinen kristitty. Auttaaksesi nykyään oppilaita omaksumaan totuuden sydämeensä varaa riittävästi aikaa pääkohtien kehittelemiseen vakuuttavalla tavalla. Älä yritä käsitellä liian paljon aineistoa.
10 Kysymykset ovat suureksi avuksi sen selville saamisessa, juurtuvatko käsiteltävät Raamatun totuudet tosiaankin oppilaiden sydämeen. Keskusteltuanne uusista totuuksista haluat ehkä kysyä: ”Mitä ajattelet tästä asiasta nyt? Uskotko itse sillä tavalla?” Harjoittele tätä pitäessäsi harjoituspuheita. Voimme auttaa jotakuta edistymään Jehovan palveluksessa vain siten, että otamme selville, mitä on hänen sydämessään.
11. Miten voimme tähdentää oppilaalle sen suhteen tärkeyttä, joka ihmisellä on Jehovaan?
11 Jumalan sanan juurruttamiseksi oppilaiden sydämeen sinun tulee opettaessasi auttaa heitä ajattelemaan asioita sen suhteen kannalta, joka heillä itsellään on Jehovaan. Ja mikä tarjoaakaan paremman tilaisuuden työskennellä tämän kyvyn kehittämiseksi kuin palveluskoulun tehtävistä huolehtiminen! Kannusta oppilaitasi luottamaan Jehovaan kaikesta sydämestään vaikuttimenaan rakkaus häneen ja se, että hän rakastaa meitä. Hyvin asetetuilla kysymyksillä voit kohdistaa heidän huomionsa siihen tosiasiaan, että se, mitä he oppivat Raamatusta, on lähtöisin rakkaudellisesta Luojastamme Jehovasta, joka ”on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen”. (Jaak. 5:11, Um) Jos johdat tutkistelua, tähdennä viikosta toiseen Jehovan rakkautta ja viisautta, jotka ilmenevät yhdessä tutkimissanne suurenmoisissa totuuksissa. Auta oppilaita näkemään, mikä vaikutus tällä on heidän omaan elämäänsä nyt ja tulevaisuudessa. Kertaa heidän kanssaan Raamatun periaatteita usein, niin että ne tulevat heille hyvin tutuiksi. Auta heitä kehittämään tapa pyrkiä aina varmistumaan taivaallisen Isän tahdosta joka asiassa ennen ratkaisun tekemistä. Vähitellen autat heitä ymmärtämään, että elämämme ja kaikki, mitä meillä on, kuuluvat Jumalalle, sillä hän ”itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken”; ja että hänen palvontansa, hänen palveluksensa, tulisi olla kaikkein tärkeimpänä sekä sydämessämme että mielessämme. – Apt. 17:25.
12–14. Mitä oppilaiden tulisi oppia vaikuttimista, ja miten ihminen voi eritellä vaikuttimiaan?
12 Mainitse aika ajoin siitä, että Jumala ei pidä tärkeänä vain sitä mitä teemme, vaan myös tekojemme takana olevaa vaikutinta. Hän haluaa meidän tekevän mielellämme hänen tahtonsa. Kuten Sananlaskuissa mainittu isä, meidän taivaallinen Isämmekin kehottaa meitä: ”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” – Sananl. 4:20–22.
13 Voit siis kannustaa oppilaitasi erittelemään tekojensa vaikuttimia ja tekemään itselleen sellaisia kysymyksiä kuin: Miksi haluan menetellä niin tai näin? Mikä panee minut valitsemaan juuri tämän toimintatavan? Tiedän mitä mieleni sanoo, mutta mitä on todellisuudessa sydämessäni? Pyrinkö miellyttämään Jumalaa vai tyydyttämään omia halujani? Onko päättelyni todella vilpitöntä vai yritänkö pettää itseäni väärillä johtopäätöksillä?
14 Oppilaita voidaan myös varoittaa vaaroista ja ansoista, jotka uhkaavat ajattelemattomia. Ihminen saattaa esimerkiksi kiinnittää sydämensä johonkin tavoitteeseen, jossa ei ehkä sinänsä ole mitään väärää, mutta joka häiritsee jossain määrin hänen Jehovalle suorittamaansa palvontaa tai palvelusta. Henkeytetty sananlasku huomauttaakin tästä sattuvasti: ”Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.” – Sananl. 28:26.
15–17. Miten Jeesuksen esimerkki ja rukouksesta keskusteleminen hyödyttävät sydäntä?
15 Ja lopuksi: oppilaiden näköpiirissä on hyvä pitää se täydellinen esimerkki, jonka Herra Jeesus antoi meille. Hän oli uskollinen taivaalliselle Isälleen. Koska ’hän rakasti vanhurskautta ja vihasi vääryyttä, niin Jumala voiteli häntä iloöljyllä enemmän kuin hänen osaveljiään’. (Ps. 45:8) Miten hän säilytti tuon oikean sydämentilan? Hän ei tutkinut vain tunteakseen Jumalan, vaan myös miellyttääkseen Jumalaa. Hänellä oli aina mielessään Isänsä tahto. Jeesus rukoili säännöllisesti Isäänsä. Hän pyysi rukouksissaan Jumalaa itse asiassa ’tutkimaan häntä ja panemaan hänet koetukselle, koettelemaan hänen munaskuunsa ja sydämensä’. (Ps. 26:2) Hän ei halunnut luottaa pelkästään omaan järkeilyynsä tai oman sydämensä kehotuksiin. ”Isä, . . . ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä”, oli hänen rukouksessa esittämänsä päätös, kun hänen ennustettu uhrikuolemansa lähestyi. – Mark. 14:36.
16 Eikö se olekin suurenmoinen esimerkki pidettäväksi oppilaiden edessä? Heitäkin voidaan auttaa etsimään Jumalan ohjausta elämässään rukoilemalla, anomalla vilpittömässä, sydämestä lähtevässä rukouksessa viisautta noudattaa Jumalan hyväksymää menettelytapaa. Lue heille joitakin Jeesuksen rukouksia. Kun Jeesus tuli maan päälle, hän rukoili Jumalaa Hänen Poikanaan. Opettaessaan seuraajilleen miten rukoilla Jeesus aloitti mallirukouksen sanoilla: ”Isä meidän, joka olet taivaissa!” (Matt. 6:9) Rukoilevan tulisi siis olla kuin poika, joka lähestyy isäänsä. Rukouksemme osoittavat ehkä paremmin kuin mikään muu, millainen suhde meillä on Jehovaan. Onko tuo suhde lämmin, luottavainen, läheinen kuin pojalla tai tyttärellä isäänsä, jota hän kunnioittaa ja rakastaa kaikesta sydämestään? Vai onko se kuin vain ”hyvänpäiväntuttavuutta” jonkun naapurin tai melko hyvän ystävän kanssa? Koeta tavoittaa niiden sydän, joille puhut tai joiden kanssa tutkit, keskustelemalla heidän kanssaan rukouksesta, siitä miten he suhtautuvat asiaan ja mitä he rukoilevat. – Sananl. 15:8, 29.
17 Ottaen huomioon, millaisessa arvossa Jumala pitää sydäntä, meidänkin tulee kiinnittää perusteellista huomiota sydämeen opettaessamme hänen Sanaansa. Oletpa pitämässä esitelmää tai harjoituspuhetta tai johtamassa Raamatun kotitutkistelua, älä tee suuren aineistomäärän käsittelemisestä päätavoitettasi. Varaa tarvittava aika auttaaksesi toisia pääsemään lähelle Jehovaa ja saadaksesi hänen Sanansa juurrutetuksi heidän sydämeensä.