Miksi ihmeet eivät yksin riitä rakentamaan uskoa?
EN USKO ennen kuin näen. Monet ajattelevat näin. Jotkut sanovat, että he uskoisivat Jumalaan, jos hän paljastaisi itsensä jonkin ihmeen välityksellä. Ehkä näin on, mutta johtaisiko se aitoon uskoon?
Mietihän israelilaisia Korahia, Datania ja Abiramia. Raamattu osoittaa, että he näkivät omin silmin Jumalan ihmeet, jotka herättivät kunnioittavaa pelkoa: Egyptiä kohdanneet kymmenen vitsausta, Israelin kansakunnan paon Punaisenmeren poikki ja Egyptin faraon ja hänen sotajoukkonsa tuhon (2. Mooseksen kirja 7:19–11:10; 12:29–32; Psalmit 136:15). Korah, Datan ja Abiram myös kuulivat Jehovan puhuvan taivaasta Siinainvuorella (5. Mooseksen kirja 4:11, 12). Mutta pian näiden ihmeiden jälkeen nuo kolme miestä nostattivat kapinan Jehovaa ja hänen nimitettyjä palvelijoitaan vastaan (4. Mooseksen kirja 16:1–35; Psalmit 106:16–18).
Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin myös profeetta nimeltä Bileam näki omin silmin erään ihmeen. Ei edes enkelin puuttuminen tilanteeseen estänyt häntä asettumasta Jumalan vihollisten, moabilaisten, puolelle. Tästä ihmeestä huolimatta Bileam jatkoi matkaa ja asettui Jehova Jumalaa ja Hänen kansaansa vastaan. (4. Mooseksen kirja 22:1–35; 2. Pietarin kirje 2:15, 16.) Bileamin epäusko kalpenee kuitenkin Juudas Iskariotin epäuskon rinnalla. Siitä huolimatta, että Juudas oli ollut Jeesuksen läheinen toveri ja nähnyt omin silmin poikkeuksellisen paljon ihmeitä, hän kavalsi Kristuksen kolmestakymmenestä hopearahasta (Matteus 26:14–16, 47–50; 27:3–5).
Myös juutalaiset uskonnolliset johtajat tiesivät Jeesuksen monista ihmeistä. Kun hän oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, he jopa tunnustivat: ”Tämä mies tekee monia tunnusmerkkejä.” Mutta pehmensikö nyt elossa olevan Lasaruksen näkeminen heidän sydämensä ja antoiko se heille uskoa? Ei totisesti. Sen sijaan he suunnittelivat tappaa sekä Jeesuksen että Lasaruksen! (Johannes 11:47–53; 12:10.)
Ei edes se, että Jumala puuttui asioihin suoranaisesti, saanut aikaan uskoa noissa jumalattomissa miehissä. Ollessaan kerran temppelialueella Jeesus rukoili ääneen: ”Isä, kirkasta nimesi.” Jehovan ääni vastasi taivaasta: ”Olen kirkastanut sen ja olen kirkastava sen jälleen.” Tämä yliluonnollinen tapahtuma ei kuitenkaan saanut aikaan paikalla olevien ihmisten sydämessä uskoa. Raamattu sanoo: ”Vaikka hän oli tehnyt niin monia tunnusmerkkejä heidän edessään, he eivät uskoneet häneen.” (Johannes 12:28–30, 37; vrt. Efesolaisille 3:17.)
Miksi ihmeet eivät rakentaneet uskoa?
Miten tällainen epäusko on mahdollista ihmeistä huolimatta? Se että juutalaiset uskonnolliset johtajat hylkäsivät Jeesuksen, näyttää erityisen hämmentävältä, kun otetaan huomioon se, että juuri siihen aikaan, jolloin hän aloitti palveluksensa, juutalaiset yleensä olivat ”Kristuksen” eli Messiaan ”odotuksen vallassa” (Luukas 3:15). Ongelma oli kuitenkin siinä, mitä nuo odotukset olivat. Sanakirjantekijä W. E. Vine toteaa erään tunnetun raamatunoppineen sanoneen, että juutalaisten mieltä hallitsi ajatus Messiaasta, joka antaisi heille ”ajallisen voiton” ja ”aineellista suuruutta”. Siksi he eivät olleet valmistautuneet ottamaan vastaan nöyrää, epäpoliittista Jeesus Nasaretilaista, joka ilmaantui heidän keskuuteensa tosi Messiaana vuonna 29. Uskonnolliset johtajat pelkäsivät myös, että Jeesuksen opetukset järkyttäisivät vallitsevaa asiaintilaa ja vaarantaisivat heidän huomattavan asemansa (Johannes 11:48). Heidän ennakkokäsityksensä ja itsekkyytensä olivat sokaisseet heidät niin, että he eivät tajunneet Jeesuksen ihmeiden merkitystä.
Myöhemmin juutalaiset uskonnolliset johtajat ja muut hylkäsivät ihmeen välityksellä annetut todisteet siitä, että Jeesuksen seuraajat nauttivat Jumalan suosiota. Kun hänen apostolinsa esimerkiksi paransivat miehen, joka oli ollut syntymästään saakka rampa, juutalaisen korkeimman oikeuden raivostuneet jäsenet kysyivät: ”Mitä me teemme näille miehille? Sillä heidän välityksellään on tosiaankin tapahtunut huomionarvoinen tunnusmerkki, joka on ilmeinen kaikille Jerusalemin asukkaille, emmekä voi sitä kieltää. Mutta jottei se leviäisi laajemmalle kansan keskuuteen, niin kieltäkäämme uhkauksin heitä enää puhumasta tämän nimen perusteella kenellekään ihmiselle.” (Apostolien teot 3:1–8; 4:13–17.) Tämä hämmästyttävä ihme ei selvästikään ollut rakentanut eikä saanut aikaan uskoa näiden miesten sydämessä.
Kunnianhimo, ylpeys ja ahneus ovat saaneet monet sulkemaan sydämensä. Tästä näyttää olleen kyse alussa mainitussa Korahin, Datanin ja Abiramin tapauksessa. Joillekuille muille esteenä ovat olleet kateus, pelko ja monet muut vahingolliset asenteet. Meidän on hyvä muistaa myös ne tottelemattomat enkelit, demonit, jotka olivat saaneet kerran katsella itse Jumalan kasvoja (Matteus 18:10). He eivät epäile Jumalan olemassaoloa. Tosiaan ”demonitkin uskovat – ja vapisevat” (Jaakobin kirje 2:19). Heillä ei kuitenkaan ole tosi uskoa Jumalaan.
Mitä tosi usko merkitsee?
Tosi usko on enemmän kuin vain sitä, että uskoo Jumalan olevan olemassa. Se on myös enemmän kuin hetken kestävä tunneperäinen reaktio joihinkin ihmeisiin. Heprealaiskirjeen 11:1:ssä sanotaan: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Ihminen, jolla on uskoa, on sydämessään varma, että kaikki, mitä Jehova Jumala lupaa, on ikään kuin jo toteutunut. Lisäksi kiistattomat todisteet näkymättömistä todellisuuksista ovat niin voimakkaita, että itse uskon sanotaan vastaavan noita todisteita. Usko perustuu tosiaan todisteisiin. Ja menneisyydessä ihmeet osaltaan kasvattivat ja rakensivat uskoa. Jeesuksen tunnusteot vakuuttivat muut siitä, että hän oli luvattu Messias. (Matteus 8:16, 17; Heprealaisille 2:2–4.) Tällaiset Jumalan pyhän hengen eli vaikuttavan voiman lahjat, esimerkiksi ihmeparannukset ja kielilläpuhuminen, todistivat, etteivät juutalaiset enää nauttineet Jehovan suosiota vaan että hänen hyväksyntänsä lepäsi nyt kristillisen seurakunnan yllä, jonka oli perustanut hänen Poikansa Jeesus Kristus (1. Korinttilaisille 12:7–11).
Hengen ihmelahjoihin kuului kyky profetoida. Kun ei-uskovat panivat merkille tämän ihmeen, jotkut alkoivat sen ansiosta palvoa Jehovaa ja julistivat: ”Jumala on todella teidän keskuudessanne.” (1. Korinttilaisille 14:22–25.) Jehova Jumala ei kuitenkaan tarkoittanut, että ihmeet olisivat kristillisen palvonnan pysyvä piirre. Siksi apostoli Paavali kirjoittikin: ”Mikäli on profetoimislahjoja, ne tulevat poistumaan; mikäli on kieliä, ne tulevat lakkaamaan.” (1. Korinttilaisille 13:8.) Nämä lahjat ilmeisesti lakkasivat, kun apostolit ja ne, jotka olivat heidän kauttaan saaneet tällaisia lahjoja, kuolivat.
Jätettiinkö ihmiset tuolloin vaille uskon perustaa? Ei, sillä Paavali sanoi: ”[Jumala] ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.” (Apostolien teot 14:17.) Niille vilpitönsydämisille ihmisille, jotka haluavat avata mielensä ja sydämensä näkemään ympärillämme olevat todisteet, Jehova Jumalan ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he [ne jotka kieltävät Jumalan] eivät ole puolustettavissa” (Roomalaisille 1:20).
Tarvitaan enemmän kuin vain uskoa Jumalan olemassaoloon. Paavali kehotti: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.) Näin voidaan tehdä tutkimalla ahkerasti Raamattua kristillisten julkaisujen, esimerkiksi tämän lehden, avulla. Usko, joka perustuu Jumalan sanan, Raamatun, täsmälliseen tuntemukseen, ei ole heikkoa eikä pinnallista. Ne jotka ovat ymmärtäneet Jumalan tahdon ja toimivat sen mukaan uskossa, suorittavat pyhää palvelusta Jumalalle (Roomalaisille 12:1).
Uskovat vaikka eivät näe
Apostoli Tuomaan oli vaikea uskoa, että Jeesus oli noussut kuolleista. ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä ja pistä sormeani naulojen jälkeen ja pistä kättäni hänen kylkeensä, niin en varmasti usko”, Tuomas julisti. Kun Jeesus myöhemmin otti itselleen ihmisruumiin, jossa oli hänen paaluun naulitsemisestaan kertovat haavat, tämä ihme vaikutti Tuomaaseen myönteisesti. Jeesus kuitenkin sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka eivät näe ja silti uskovat.” (Johannes 20:25–29.)
Nykyään miljoonat Jehovan todistajat ’vaeltavat uskon eivätkä näkemisen avulla’ (2. Korinttilaisille 5:7). Vaikka he eivät ole nähneet Raamatussa kerrottuja ihmeitä, he uskovat lujasti, että ne ovat tapahtuneet. Todistajat uskovat Jumalaan ja hänen Sanaansa. He kykenevät hänen henkensä avulla ymmärtämään Raamatun opetukset ja sen hallitsevan teeman: Jehova Jumalan suvereeniuden kunniaan saattamisen hänen taivaallisen Valtakuntansa välityksellä. (Matteus 6:9, 10; 2. Timoteukselle 3:16, 17.) Nämä aidot kristityt soveltavat Raamatun viisaita neuvoja elämässään ja hyötyvät siitä itse hyvin paljon (Psalmit 119:105; Jesaja 48:17, 18). He hyväksyvät kiistämättömät todisteet siitä, että Raamatun profetiat ilmaisevat meidän aikamme ”viimeisiksi päiviksi”, ja he uskovat, että Jumalan lupaama uusi maailma on aivan käden ulottuvilla (2. Timoteukselle 3:1–5; Matteus 24:3–14; 2. Pietarin kirje 3:13). He ovat iloisia voidessaan jakaa Jumalan tuntemusta muille (Sananlaskut 2:1–5). He tietävät, että vain Raamattua tutkimalla ihmiset, jotka etsivät Jumalaa, voivat todella löytää hänet (Apostolien teot 17:26, 27).
Muistatko edellisessä kirjoituksessa mainitun Albertin? Muutamien päivien kuluttua siitä, kun hän oli rukoillut ihmettä vastausta saamatta, hänen luonaan kävi eräs Jehovan todistaja, vanhahko nainen, joka jätti hänelle raamatullista kirjallisuutta. Myöhemmin Albert otti vastaan ilmaisen Raamatun kotitutkistelun. Kun hän oppi tuntemaan Raamatun sanomaa paremmin, hänen pettymyksensä muuttui innostukseksi. Hän alkoi tajuta, että hän oli sittenkin löytänyt Jumalan.
Raamatussa kannustetaan: ”Etsikää Jehovaa, kun hän on löydettävissä. Huutakaa häntä, kun hän osoittautuu olevan lähellä.” (Jesaja 55:6.) Voit tehdä tämän, et odottamalla Jumalalta jotakin nykyajan ihmettä, vaan hankkimalla täsmällistä tietoa hänen Sanastaan. Se on välttämätöntä, sillä ihmeet eivät yksin riitä rakentamaan uskoa.
[Kuva s. 5]
Ei edes Lasaruksen herättäminen kuolleista ihmeen välityksellä saanut Jeesuksen vihollisia uskomaan
[Kuvat s. 7]
Uskon täytyy perustua Raamatun täsmälliseen tuntemukseen