Eläminen vihkiytymisemme mukaan ”päivä päivältä”

”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa päivä päivältä ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (LUUKAS 9:23)

1. Mainitse yksi tapa, jolla voimme mitata menestystämme kristittyinä.

”OLIMMEKO todella vihkiytyneitä asiallemme?” Yhdysvaltain 35. presidentti John F. Kennedy sanoi, että valtion virassa olevien menestystä voidaan mitata muun muassa sillä, miten he vastaavat tähän kysymykseen. Samalla kysymyksellä voitaisiin syvemmässä merkityksessä tutkia menestystämme kristittyinä sananpalvelijoina.

2. Miten eräs sanakirja määrittelee sanan ”vihkiytyminen”?

² Mutta mitä vihkiytyminen on? Suomen kielen perussanakirja esittää sanan vihkiytyä määritelmäksi ”omistautua, pyhittäytyä, antautua”. John F. Kennedy ilmeisesti käytti tuota sanaa uhrautuvaisen antaumuksen merkityksessä. Kristitylle vihkiytyminen merkitsee paljon enemmän.

3. Mitä on kristillinen vihkiytyminen?

³ Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Jumalan käyttöön omistautuminen ei merkitse vain sitä, että tekee jonkin palvontateon sunnuntaisin tai silloin kun käy jossakin palvontapaikassa. Se koskee koko elämäntapaa. Kristittynä oleminen merkitsee sitä, että kieltäytyy omistamasta itseään tai kieltää itsensä palvellessaan sitä Jumalaa, jota Jeesus Kristus palveli, Jehovaa. Lisäksi kristitty ottaa ”kidutuspaalunsa” kestämällä missä tahansa kärsimyksessä, mihin hän saattaa joutua siksi, että hän on Kristuksen seuraaja.

Täydellinen esimerkki

4. Mitä Jeesuksen kaste edusti?

⁴ Jeesus havainnollisti maan päällä ollessaan, mitä Jehovalle vihkiytymiseen sisältyy. Hänen näkemystään kuvaillaan seuraavasti: ”Uhria ja uhrilahjaa et tahtonut, mutta sinä valmistit minulle ruumiin.” Sitten hän lisäsi: ”Katso! Olen tullut (kirjakääröön on kirjoitettu minusta) tekemään sinun tahtosi, oi Jumala.” (Heprealaisille 10:5–7.) Vihkiytyneen kansan jäsenenä hän oli Jehovalle vihitty syntymästään saakka. Silti hän maanpäällisen sananpalveluksensa alkaessa meni kasteelle sen vertauskuvaksi, että hän tarjoutui tekemään Jehovan tahdon, johon sisältyisi hänen tapauksessaan hänen elämänsä uhraaminen lunastusuhriksi. Näin hän antoi kristityille esimerkin siitä, että heidän tulee tehdä Jehovan tahto, oli se sitten mikä tahansa.

5. Miten Jeesuksella oli esimerkillinen näkemys aineellisesta?

⁵ Kasteensa jälkeen Jeesus noudatti elämäntapaa, joka johti lopulta uhrikuolemaan. Hän ei ollut kiinnostunut rikastumisesta eikä huolettomasta elämästä. Hänen elämänsä keskittyi sen sijaan hänen sananpalveluksensa ympärille. Hän kehotti opetuslapsiaan ’etsimään jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan’, ja hän eli itse näiden sanojen mukaisesti (Matteus 6:33). Sanoihan hän jopa kerran: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla lepopaikat, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” (Matteus 8:20.) Hän olisi voinut muokata opetuksensa niin, että olisi onnistunut kiristämään seuraajiltaan rahaa. Puuseppänä hän olisi voinut irrottaa aikaa tehdäkseen jonkin kauniin huonekalun ja myydä sen saadakseen muutaman ylimääräisen hopeakolikon. Hän ei kuitenkaan käyttänyt taitojaan hankkiakseen aineellista varallisuutta. Jäljittelemmekö me Jumalan vihkiytyneinä palvelijoina Jeesusta siten, että meillä on oikea näkemys aineellisesta? (Matteus 6:24–34.)

6. Miten voimme jäljitellä Jeesusta olemalla uhrautuvia, vihkiytyneitä Jumalan palvelijoita?

⁶ Asettaessaan Jumalan palveluksensa ensi sijalle Jeesus ei etsinyt omia etujaan. Hän vietti kolme ja puoli vuotta kestäneen julkisen palveluksensa aikana uhrautuvaa elämää. Kun Jeesuksella oli kerran ollut kiireinen päivä eikä hän ollut käyttänyt aikaa edes aterian syömiseen, hän oli halukas opettamaan ihmisiä, jotka olivat ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matteus 9:36; Markus 6:31–34). Vaikka hän oli ”matkasta väsynyt”, hän otti aloitteen ja puhui eräälle samarialaisnaiselle, joka tuli Sykarissa olevalle Jaakobin lähteelle (Johannes 4:6, 7, 13–15). Hän asetti toisten hyvinvoinnin aina omansa edelle (Johannes 11:5–15). Voimme jäljitellä Jeesusta uhraamalla auliisti omat etumme palvellaksemme Jumalaa ja toisia (Johannes 6:38). Ajattelemalla sitä, miten voimme todella miellyttää Jumalaa, sen sijaan että tekisimme vain juuri sen mitä vaaditaan, elämme vihkiytymisemme mukaisesti.

7. Miten voimme jäljitellä Jeesusta antamalla aina kunnian Jehovalle?

⁷ Auttaessaan ihmisiä Jeesus ei yrittänyt mitenkään vetää huomiota itseensä. Hän oli vihkiytynyt Jumalalle tekemään Hänen tahtonsa. Siksi hän varmistautui aina siitä, että Jehova, hänen Isänsä, sai kaiken kunnian siitä, mitä saatiin aikaan. Kun eräs hallitusmies sanoi häntä ”Hyväksi Opettajaksi” käyttäen sanaa ”hyvä” arvonimenä, Jeesus oikaisi häntä sanomalla: ”Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.” (Luukas 18:18, 19; Johannes 5:19, 30.) Suuntaammeko Jeesuksen tavoin nopeasti kunnian pois itsestämme Jehovalle?

8. a) Miten Jeesus vihkiytyneenä miehenä erottautui maailmasta? b) Miten meidän pitäisi jäljitellä häntä?

⁸ Läpi koko vihkiytyneen elämänsä maan päällä Jeesus osoitti, että hän oli erottautunut Jumalan palvelukseen. Hän piti itsensä puhtaana, niin että hän saattoi tarjoutua ”virheettömänä ja tahrattomana karitsana” lunastusuhriksi (1. Pietarin kirje 1:19; Heprealaisille 7:26). Hän noudatti kaikkia Mooseksen lain määräyksiä ja täytti siten tuon lain (Matteus 5:17; 2. Korinttolaisille 1:20). Hän eli oman moraaliopetuksensa mukaisesti (Matteus 5:27, 28). Kukaan ei voinut aiheellisesti syyttää häntä huonoista vaikuttimista. Hän tosiaan ’vihasi laittomuutta’ (Heprealaisille 1:9). Jäljitelkäämme Jumalan orjina Jeesusta pitämällä elämämme ja jopa vaikuttimemme puhtaina Jehovan silmissä.

Varoittavia esimerkkejä

9. Mihin varoittavaan esimerkkiin Paavali viittasi, ja miksi meidän pitäisi ajatella tätä esimerkkiä?

⁹ Jeesuksen esimerkin vastakohtana meillä on israelilaisten varoittava esimerkki. Vielä senkin jälkeen kun he olivat julistaneet tekevänsä kaiken sen, mitä Jehova käski heitä tekemään, he laiminlöivät hänen tahtonsa (Daniel 9:11). Apostoli Paavali kannusti kristittyjä ottamaan oppia siitä, mitä tapahtui israelilaisille. Tarkastellaanpa joitakin tapauksia, joihin Paavali viittasi ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessään, nähdäksemme, mitä salakuoppia omana aikanamme elävien Jumalan vihkiytyneiden palvelijoiden täytyy karttaa. (1. Korinttolaisille 10:1–6, 11.)

10. a) Miten israelilaiset ’halusivat pahaa’? b) Miksi israelilaiset olivat vastuullisempina silloin kun he toisella kertaa napisivat ruoasta, ja mitä voimme oppia tästä varoittavasta esimerkistä?

¹⁰ Ensinnäkin Paavali varoitti meitä ’haluamasta pahaa’ (1. Korinttolaisille 10:6). Se voi palauttaa mieleesi tapauksen, jossa israelilaiset valittivat sitä, että heillä oli syötävänä vain mannaa. Jehova lähetti heille viiriäisiä. Jotakin samanlaista oli tapahtunut noin vuotta aiemmin Siinin erämaassa juuri ennen kuin israelilaiset julistivat vihkiytyvänsä Jehovalle (2. Mooseksen kirja 16:1–3, 12, 13). Tilanne ei kuitenkaan ollut aivan sama. Kun Jehova toimitti viiriäisiä ensimmäisellä kerralla, hän ei vaatinut israelilaisia tilille heidän napinastaan. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin toinen. ”Lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennenkuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman.” (4. Mooseksen kirja 11:4–6, 31–34.) Mikä oli muuttunut? Vihkiytyneen kansan jäseninä heitä pidettiin nyt vastuullisina. Heidän arvostuksen puutteensa Jehovan lahjoja kohtaan sai heidät valittamaan Jehovaa vastaan, vaikka he olivat luvanneet tehdä kaiken, mitä Jehova oli puhunut! Jehovan pöydästä valittaminen nykyään on samanlaista. Jotkut eivät arvosta sitä hengellistä huolenpitoa, jota Jehova antaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matteus 24:45–47). Muista kuitenkin, että vihkiytymisemme vaatii meitä pitämään kiitollisina mielessä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme, ja ottamaan vastaan sen hengellisen ravinnon, jonka hän antaa.

11. a) Miten israelilaiset saastuttivat Jehovan palvontansa epäjumalanpalveluksella? b) Miten eräänlainen epäjumalanpalvelus voisi vaikuttaa meihin?

¹¹ Seuraavaksi Paavali varoitti: ”Älkääkä tulko epäjumalanpalvelijoiksi, niin kuin jotkut heistä tulivat.” (1. Korinttolaisille 10:7.) Apostoli viittasi tässä ilmeisesti siihen vasikanpalvontaan, jota harjoitettiin heti sen jälkeen kun israelilaiset olivat tehneet liiton Jehovan kanssa Siinainvuorella. Saatat sanoa, ettet Jehovan vihkiytyneenä palvelijana syyllistyisi koskaan epäjumalanpalvelukseen. Huomaa kuitenkin, että omasta mielestään israelilaiset eivät lakanneet palvomasta Jehovaa; he omaksuivat kuitenkin tavan palvoa vasikkaa – mikä oli iljettävää Jumalan silmissä. Mitä tähän palvontamuotoon sisältyi? Kansa esitti uhreja tuon vasikan edessä, ja sen jälkeen se ”istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään”. (2. Mooseksen kirja 32:4–6.) Nykyään jotkut saattavat väittää palvovansa Jehovaa. Heidän elämänsä keskipisteenä ei kuitenkaan ehkä ole Jehovan palvonta, vaan nauttiminen tämän maailman asioista, ja he yrittävät sovittaa Jehovan palveluksensa sen ympärille. Tässä ei tosin mennä sellaiseen äärimmäisyyteen kuin kultaisen vasikan kumartamisessa, mutta periaatteessa se ei paljonkaan eroa siitä. Se että tekee omasta halustaan jumalan, on kaukana elämisestä Jehovalle vihkiytymisensä mukaan (Filippiläisille 3:19).

12. Mitä israelilaisten kokemus Baal-Peorin kanssa opettaa meille kieltäytymisestä omistamasta itseämme?

¹² Eräänlaisesta viihdykkeestä oli kyse myös seuraavassa varoittavassa esimerkissä, jonka Paavali mainitsi: ”Älkäämme liioin harjoittako haureutta, niin kuin jotkut heistä syyllistyivät haureuteen ja kaatuivat, kaksikymmentäkolmetuhatta heistä yhtenä päivänä.” (1. Korinttolaisille 10:8.) Israelilaiset, joita Mooabin tyttärien tarjoama moraaliton mielihyvä houkutteli, johdettiin palvomaan Baal-Peoria Sittimissä (4. Mooseksen kirja 25:1–3, 9). Siihen, että kieltäydymme omistamasta itseämme tehdäksemme Jehovan tahdon, sisältyy hänen normiensa hyväksyminen sen suhteen, mikä on moraalisesti puhdasta (Matteus 5:27–30). Tänä rappeutuvien normien aikana meitä muistutetaan siitä, että meidän täytyy pitää itsemme puhtaina kaikenlaisesta moraalittomasta käytöksestä alistuen Jehovan valtaan päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa (1. Korinttolaisille 6:9–11).

13. Miten Piinehaan esimerkki auttaa meitä ymmärtämään, mitä Jehovalle vihkiytymiseen sisältyy?

¹³ Vaikka monet lankesivat haureuden ansaan Sittimissä, jotkut elivät sen mukaisesti, että he olivat kansana vihkiytyneet Jehovalle. Heistä Piinehas oli huomattavan innokas. Kun hän näki erään israelilaisen päämiehen tuovan telttaansa midianilaisnaisen, hän otti heti keihään käteensä ja lävisti heidät. Jehova sanoi Moosekselle: ”Pinehas – – on kääntänyt vihastukseni pois Israelin pojista, kun hän ei ole suvainnut heidän keskellään mitään kilpailua minua vastaan, niin etten ole tehnyt Israelin pojista loppua vaatiessani yksinomaista antaumusta.” (4. Mooseksen kirja 25:11, UM.) Vihkiytyminen merkitsee sitä, ettei suvaitse mitään kilpailua Jehovaa vastaan. Emme voi sallia minkään viedä sitä paikkaa, joka Jehovalle vihkiytymisellä pitäisi olla sydämessämme. Intomme Jehovan puolesta saa meidät myös pitämään seurakunnan puhtaana siten, että ilmoitamme törkeästä moraalittomuudesta vanhimmille, emmekä suvaitse sitä.

14. a) Miten israelilaiset panivat Jehovan koetukselle? b) Millä tavalla täydellinen vihkiytyminen Jehovalle auttaa meitä olemaan ’väsymättä’?

¹⁴ Paavali viittasi sitten seuraavaan varoittavaan esimerkkiin: ”Älkäämme myöskään panko Jehovaa koetukselle, niin kuin jotkut heistä panivat hänet koetukselle ja saivat käärmeiltä surmansa.” (1. Korinttolaisille 10:9.) Paavali puhui tässä ajasta, jolloin israelilaiset valittivat Jumalaa vastaan Moosekselle, kun kansa ”alkoi väsyä matkan takia” (4. Mooseksen kirja 21:4, UM). Teetkö sinä koskaan tuota virhettä? Kun vihkiydyit Jehovalle, ajattelitko Harmagedonin olevan aivan lähellä? Onko Jehovan kärsivällisyys kestänyt pitempään kuin odotit? Muista, että emme ole vihkiytyneet Jehovalle vain tietyksi ajaksi tai vain Harmagedoniin saakka. Olemme vihkiytyneet ikuisiksi ajoiksi. ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” (Galatalaisille 6:9.)

15. a) Keitä vastaan israelilaiset nurisivat? b) Miten Jehovalle vihkiytymisemme saa meidät kunnioittamaan teokraattista valtaa?

¹⁵ Lopuksi Paavali varoitti siitä, ettei meistä tulisi ”nurisijoita” Jehovan nimitettyjä palvelijoita vastaan (1. Korinttolaisille 10:10). Israelilaiset nurisivat kiihkeästi Moosesta ja Aaronia vastaan, kun kymmenen niistä kahdestatoista vakoojasta, jotka lähetettiin tutkimaan Kanaanin maata, saattoivat sen pahaan huutoon. He puhuivat jopa toisen johtajan asettamisesta Mooseksen tilalle ja palaamisesta Egyptiin. (4. Mooseksen kirja 14:1–4.) Hyväksymmekö nykyään sen johdon, joka annetaan meille Jehovan pyhän hengen toiminnan välityksellä? Siitä runsaasta hengellisestä pöydästä, joka valmistetaan uskollisen ja ymmärtäväisen orjan välityksellä, näkyy selvästi, keiden välityksellä Jeesus jakelee ”ruokaa oikeaan aikaan” (Matteus 24:45). Kokosieluinen vihkiytyminen Jehovalle vaatii meitä kunnioittamaan hänen nimitettyjä palvelijoitaan. Älköön meistä koskaan tulko joidenkuiden nykyisten nurisijoiden kaltaisia, jotka ovat kääntyneet ikään kuin uuden johtajan puoleen, joka johdattaa heidät takaisin maailmaan.

Teenkö kaikkeni?

16. Mitä kysymyksiä vihkiytyneet Jumalan palvelijat haluavat ehkä tehdä itselleen?

¹⁶ Israelilaiset eivät olisi langenneet niin vakaviin erehdyksiin, jos he olisivat muistaneet, että he olivat vihkiytyneet Jehovalle ehdoitta. Toisin kuin nuo uskottomat israelilaiset Jeesus Kristus eli vihkiytymisensä mukaisesti loppuun saakka. Kristuksen seuraajina jäljittelemme hänen esimerkkiään kokosieluisesta antaumuksesta siten, ettemme elä ”enää ihmisten haluja varten, vaan Jumalan tahtoa varten” (1. Pietarin kirje 4:2; vrt. 2. Korinttolaisille 5:15). Jehovan tahto on nykyään se, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:4). Siinä tarkoituksessa meidän tulee saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista”, ennen kuin loppu tulee (Matteus 24:14). Miten paljon ponnistelemme tämän palveluksen hyväksi? Haluamme ehkä kysyä itseltämme, teemmekö kaikkemme (2. Timoteukselle 2:15). Olosuhteet vaihtelevat. Jehova on tyytyväinen, kun häntä palvellaan ”sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole” (2. Korinttolaisille 8:12; Luukas 21:1–4). Kenenkään ei pitäisi arvostella toisen ihmisen vihkiytymisen syvyyttä eikä vilpittömyyttä. Jokaisen tulee itse arvioida se, millainen on hänen oma antaumuksensa Jehovaa kohtaan. (Galatalaisille 6:4.) Rakkautemme Jehovaa kohtaan pitäisi saada meidät kysymään itseltämme: miten minä voin henkilökohtaisesti tehdä Jehovan onnelliseksi?

17. Mikä suhde vallitsee antaumuksen ja arvostuksen välillä? Valaise.

¹⁷ Jehovaa kohtaan tuntemamme antaumus syvenee, kun alamme arvostaa häntä yhä enemmän. Eräs 14-vuotias japanilaispoika vihkiytyi Jehovalle ja meni sen vertauskuvaksi vesikasteelle. Myöhemmin hän halusi saada korkeampaa koulutusta ja ryhtyä tutkijaksi. Hän ei harkinnut koskaan kokoaikaista palvelusta, mutta vihkiytyneenä palvelijana hän ei halunnut luopua Jehovasta eikä hänen näkyvästä järjestöstään. Päästäkseen havittelemalleen uralle hän meni yliopistoon. Siellä hän näki, miten yliopistosta valmistuneiden oli pakko vihkiä koko elämänsä yhtiöilleen tai opinnoilleen. Hän alkoi miettiä, mitä hän oikein teki siellä. Saattoiko hän todella noudattaa heidän elämäntapaansa ja vihkiytyä ansiotyölle? Eikö hän ollut jo vihkiytynyt Jehovalle? Hänen arvostuksensa syttyi uudelleen, ja hän ryhtyi vakituiseksi tienraivaajaksi. Hän ymmärsi vihkiytymisensä syvemmin, ja se sai hänet päättämään sydämessään mennä mihin tahansa, missä häntä tarvittiin. Hän kävi palvelijoiden valmennuskoulun ja sai määräyksen palvella lähetystyöntekijänä ulkomailla.

18. a) Miten paljon sisältyy vihkiytymiseemme Jehovalle? b) Minkä palkan voimme saada Jehovalle vihkiytymisestämme?

¹⁸ Vihkiytymiseen sisältyy koko elämämme. Meidän täytyy kieltäytyä omistamasta itseämme ja seurata ”päivä päivältä” Jeesuksen erinomaista esimerkkiä (Luukas 9:23). Koska olemme kieltäytyneet omistamasta itseämme, emme pyydä Jehovalta vapaata, lomaa. Elämämme on sopusoinnussa niiden periaatteiden kanssa, jotka Jehova asettaa palvelijoilleen. Jopa niillä alueilla, joilla voimme valita oman mielemme mukaan, meidän on hyvä miettiä, teemmekö parhaamme elääksemme Jehovalle vihittyä elämää. Kun palvelemme häntä päivä päivältä tehden kaikkemme miellyttääksemme häntä, menestymme kristittyinä ja Jehova, joka ansaitsee kokosieluisen antaumuksemme, siunaa meitä hyväksyntänsä hymyllä.

Osaatko selittää?

◻ Mitä vihkiytymiseen sisältyi Jeesuksen Kristuksen tapauksessa?

◻ Miksi meidän tulee karttaa nurisemista Jehovaa vastaan?

◻ Miten voimme karttaa sitä, että antaisimme epäjumalanpalveluksen tunkeutua salakavalasti elämäämme?

◻ Minkä muistaminen auttaa meitä olemaan ’väsymättä’ Jumalan tahdon tekemiseen?

[Kuva s. 17]

Vihkiytyneet kristityt ’eivät luovu hyvän tekemisestä’