Saatko vielä nähdä kuolleet omaisesi ja ystäväsi?
JOHN oli vasta yhdeksänvuotias äitinsä kuollessa. Hän muisteli myöhemmin sitä, mitä ruumishuoneella tapahtui: ”Piirsin äidille kuvan ja kirjoitin siihen pienen viestin, jossa pyysin häntä odottamaan meitä kaikkia taivaassa. Annoin sen isälle, jotta hän panisi sen äidin mukaan arkkuun, ja vaikka äiti olikin kuollut, haluan uskoa hänen saaneen tuon viimeisen viestin minulta.” (Jill Krementz, How It Feels When a Parent Dies.)
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö John rakastanut syvästi äitiään. Kuvailtuaan äitinsä hyviä ominaisuuksia hän sanoi: ”Ehkä en vain halua muistella ikäviä asioita, mutta en keksi mitään pahaa sanottavaa hänestä. En ole eläessäni nähnyt häntä kauniimpaa naista.”
Johnin tavoin monilla on helliä muistoja kuolleista omaisistaan ja ystävistään, ja he myöntävät haluavansa kovasti nähdä nämä jälleen. Edith, jonka 26-vuotias poika kuoli syöpään, sanoi: ”Minun täytyy saada uskoa, että poikani elää jossakin, mutten tiedä missä. Näenkö hänet vielä? En tiedä, mutta toivon niin.”
Ihmisen rakkaudellinen Luoja ei varmastikaan suhtaudu kylmäkiskoisesti tähän ihmisen luonnolliseen toiveeseen. Juuri siksi hän on luvannut, että tulee aika, jolloin miljoonat saavat jälleen tavata kuolleet omaisensa ja ystävänsä. Jumalan sanassa viitataan monta kertaa tähän lupaukseen kuolleiden tulevasta ylösnousemuksesta (Jesaja 26:19; Daniel 12:2, 13; Hoosea 13:14; Johannes 5:28, 29; Ilmestys 20:12, 13).
Ketkä saavat ylösnousemuksen taivaaseen?
Tarkastelkaamme sitä Johnin toivetta, että hänen rakas äitinsä odottaisi häntä taivaassa. Monilla kirkossakävijöillä on tällainen toivo tai vakaumus. Yrittäessään tukea tällaisia käsityksiä papit ja jotkut sosiaalityöntekijät soveltavat väärin joitakin raamatunkohtia.
Surevien auttamiseen perehtynyt tri Elisabeth Kübler-Ross esimerkiksi sanoi kirjassaan On Children and Death: ”Kuolema merkitsee ainoastaan sitä, että hylkäämme ruumiimme samaan tapaan kuin saatamme heittää pois vanhan, kuluneen takin tai astua huoneesta toiseen. Saarnaajan 12:7:ssä sanotaan: ’Tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.’ Jeesus sanoi: ’Minä menen valmistamaan teille sijaa, – – että tekin olisitte siellä, missä minä olen.’ Ja varkaalle ristillä: ’Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.’”
Tarkoittavatko edellä lainatut kohdat tosiaankin sitä, että kuolleet omaisemme ja ystävämme ovat nyt elossa ja odottavat meitä taivaassa? Tarkastellaanpa noita kohtia huolellisemmin. Aloitetaan Saarnaajan 12:7:stä. Nuo sanat kirjoittaneen viisaan miehen tarkoituksena ei ilmeisestikään ollut asettaa kiistanalaiseksi sitä, mitä hän jo oli sanonut tuossa samassa Raamatun kirjassa: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarnaaja 9:5.) Hän puhui ihmisten kuolemasta yleensä. Onko järkevää uskoa, että kaikki ne, jotka tunnustavat avoimesti olevansa ateisteja, ja paatuneet rikolliset palaavat kuoltuaan Jumalan luo? Tuskin. Meille kenellekään ei itse asiassa voida sanoa käyvän niin, pidämmepä itseämme hyvinä tai pahoina. Koska kerran kukaan meistä ei ole ollut Jumalan luona taivaassa, niin miten meidän voidaan sanoa palaavan hänen luokseen?
Mitä tämä raamatunkirjoittaja sitten tarkoitti sanoessaan, että ”henki palajaa Jumalan tykö” kuolinhetkellä? Käyttäessään heprealaista ”hengeksi” käännettyä sanaa hän ei viitannut mihinkään ainutlaatuiseen, mikä erottaa toisen ihmisen toisesta. Saarnaajan 3:19:ssä tämä sama henkeytetty raamatunkirjoittaja selittää sen sijaan, että ”yhtäläinen henki on kaikilla”, sekä ihmisellä että eläimillä. Hän tarkoitti ”hengellä” selvästikin niiden solujen elinvoimaa, joista ihmisen ja eläinten ruumiit rakentuvat. Me emme saaneet tätä henkeä suoraan Jumalalta. Saimme sen ihmisvanhemmiltamme, kun meidät hedelmöitettiin ja kun myöhemmin synnyimme. Tämä henki ei myöskään kirjaimellisesti vaella avaruuden halki ja palaa Jumalan luo kuoleman hetkellä. Ilmaus ”henki palajaa Jumalan tykö” on kielikuva ja tarkoittaa sitä, että kuolleen tuleva elämä on nyt Jumalan käsissä. Hän voi päättää, kenet hän muistaa ja kenelle hän lopulta antaa ylösnousemuksen. Pane merkille, miten selvästi tämä osoitetaan Raamatussa psalmissa 104:29, 30.
Jehova Jumalan tarkoitus on, että tietty määrä Kristuksen uskollisia seuraajia – yhteensä ainoastaan 144 000 – saa ylösnousemuksen taivaalliseen elämään Jumalan henkipojiksi (Ilmestys 14:1, 3). Nämä muodostavat Kristuksen kanssa taivaallisen hallituksen maan päällä olevan ihmiskunnan siunaukseksi.
Tästä saivat ensiksi tietää Jeesuksen uskolliset apostolit, joille hän sanoi: ”Isäni talossa on monta asuntoa. Ellei olisi, niin olisin sanonut sen teille, koska olen menossa valmistamaan teille sijaa. Ja jos menen ja valmistan teille sijan, niin minä tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Johannes 14:2, 3.) Nuo apostolit ja muut varhaiskristityt kuolivat, ja heidän täytyi odottaa tiedottomina kuolleina sitä, että Jeesus tulisi palkitsemaan heidät taivaallisella ylösnousemuksella. Juuri tämän vuoksi sanotaan, että ensimmäinen kristitty marttyyri, Stefanus, ”nukahti kuolemaan” (Apostolien teot 7:60; 1. Tessalonikalaisille 4:13).
Ylösnousemus elämään maan päälle
Entä mitä on sanottava siitä, mitä Jeesus lupasi vierellään kuolevalle rikolliselle? Monien tuon ajan juutalaisten tavoin tämä mies uskoi, että Jumala lähettäisi Messiaan, joka perustaisi valtakunnan ja palauttaisi rauhan ja turvallisuuden maan päällä olevalle juutalaiselle kansalle (vrt. 1. Kuningasten kirjan 4:20–25:tä Luukkaan 19:11:een, 24:21:een ja Apostolien tekojen 1:6:een). Pahantekijä ilmaisi lisäksi uskovansa siihen, että Jeesus oli juuri Se, jonka Jumala oli valinnut tuoksi Kuninkaaksi. Mutta Jeesusta tuolloin uhkaava kuolema tuomittuna miehenä sai sen näyttämään epätodennäköiseltä. Siksi Jeesus rauhoitti tuota rikollista lupaamalla hänelle seuraavasti: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:42, 43.)
Ne raamatunkäännökset, joissa on pantu pilkku sanan ”tänään” edelle, tekevät Jeesuksen sanojen ymmärtämisen vaikeaksi. Jeesus ei mennyt mihinkään paratiisiin juuri tuona samana päivänä. Hän oli sen sijaan tiedottomana kuolleena kolme päivää, kunnes Jumala herätti hänet kuolleista. Vielä ylösnousemuksensa ja taivaaseen astumisensa jälkeenkin Jeesuksen täytyi odottaa Isänsä oikealla puolella, kunnes koitti aika, jolloin hän saattoi alkaa hallita Kuninkaana ihmiskuntaa (Heprealaisille 10:12, 13). Jeesuksen valtakunnan hallinto tuo pian helpotuksen ihmiskunnalle ja muuttaa koko maan paratiisiksi (Luukas 21:10, 11, 25–31). Silloin hän täyttää tuolle rikolliselle antamansa lupauksen herättämällä tämän kuolleista elämään maan päälle. Ja Jeesus tulee olemaan tuon miehen kanssa siinä mielessä, että hän täyttää miehen kaikki tarpeet, mukaan lukien tämän tarpeen saattaa elämäntapansa sopusointuun Jumalan vanhurskaiden lakien kanssa.
Monien ylösnousemus
Tuon katuvan rikollisen tavoin useimmat ihmiset herätetään kuolleista tänne maan päälle. Se on sopusoinnussa sen tarkoituksen kanssa, joka Jumalalla oli luodessaan ihmisen. Ensimmäinen mies ja nainen pantiin paratiisimaiseen puutarhaan, ja heidän käskettiin tehdä maa alamaiseksi itselleen. Jos he olisivat pysyneet tottelevaisina Jumalalle, he eivät olisi koskaan vanhenneet ja kuolleet. Jumalan määräaikaan mennessä olisi koko maapallosta tehty alamainen ihmiselle; Aadam ja hänen täydelliset jälkeläisensä olisivat tehneet siitä paratiisin. (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:8, 9.)
Mutta koska Aadam ja Eeva tekivät tahallaan syntiä, he aiheuttivat kuoleman itselleen ja tuleville jälkeläisilleen (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:17–19). Tästä syystä Raamatussa sanotaan: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.)
Ainoastaan yksi ihminen on syntynyt vailla perisyntiä. Hän oli Jumalan täydellinen Poika, Jeesus Kristus, jonka elämä siirrettiin taivaasta juutalaisen neitsyen, Marian, kohtuun. Jeesus pysyi synnittömänä eikä ansainnut kuolemaa. Hänen kuolemallaan on siksi lunastusarvo ”maailman synnin” puolesta (Johannes 1:29; Matteus 20:28). Tämän vuoksi Jeesus saattoi sanoa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:25.)
Voit siis todellakin odottaa tapaavasi jälleen kuolleet omaisesi ja ystäväsi, mutta se edellyttää sitä, että uskot Jeesukseen Lunastajanasi ja tottelet häntä Jumalan virkaanasettamana Kuninkaana. Jumalan valtakunta pyyhkii pian pois kaiken pahuuden täältä maan päältä. Kaikki ne ihmiset, jotka kieltäytyvät alistumasta sen hallintoon, tuhotaan. Jumalan valtakunnan alamaiset säilyvät kuitenkin elossa ja työskentelevät ahkerasti muuttaakseen tämän maan paratiisiksi. (Psalmit 37:10, 11; Ilmestys 21:3–5.)
Sitten saapuu se sykähdyttävä hetki, jolloin ylösnousemus alkaa. Tuletko sinä olemaan paikalla toivottamassa kuolleet tervetulleiksi? Kaikki riippuu siitä, mitä teet nyt. Suurenmoiset siunaukset odottavat niitä, jotka alistuvat nyt Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa toimivan Jehovan valtakunnan hallintoon.