Tulisiko sinun rukoilla Jeesusta?

JOIDENKUIDEN mielestä on sopivaa rukoilla Jeesusta. Saksassa monille on opetettu lapsena, että heidän tulee ristiä kätensä ja kiittää Jeesusta Kristusta ennen ateriointia.

Raamatun mukaan Jeesuksella onkin erittäin korkea asema taivaassa. Tarkoittaako tämä kuitenkaan sitä, että meidän tulee rukoilla häntä? Saatat kuulua niihin, jotka rakkaudesta Jeesusta kohtaan osoittavat rukouksensa hänelle, mutta mitä Jeesus itse ajattelee sellaisista rukouksista?

Miksi tällaisia kysymyksiä ensinnäkään edes herää? Koska Raamatussa sanotaan, että Jehova Jumala on ”rukouksen Kuulija”. Ei ole sen vuoksi ihme, että muinaiset Jumalan palvelijat, kuten israelilaiset, rukoilivat ainoastaan Jehova Jumalaa, Kaikkivaltiasta. (Psalmit 5:2, 3; 65:3, UM.)

Muuttuiko tilanne, kun Jeesus, Jumalan Poika, tuli maan päälle pelastamaan ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta? Ei, sillä rukoukset osoitettiin yhä Jehovalle. Ollessaan maan päällä Jeesus itse rukoili toistuvasti taivaallista Isäänsä ja opetti toisia tekemään samoin. Ajattelehan mallirukousta, jota kutsutaan joskus Herran rukoukseksi tai Isä meidän -rukoukseksi ja joka on maailman tunnetuimpia rukouksia. Jeesus ei opettanut meitä rukoilemaan itseään, vaan antoi meille seuraavan mallin: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:6, 9; 26:39, 42.)

Tarkastelkaamme nyt tätä aihetta perusteellisemmin tutkimalla, mitä rukous todellisuudessa on.

Mitä rukous on?

Jokainen rukous on tietynlaista palvontaa. Hakuteoksessa The World Book Encyclopedia tuetaan tätä ajatusta sanomalla: ”Rukous on tietynlaista palvontaa, jossa henkilö voi ilmaista rakkautensa ja esittää kiitoksensa, tunnustuksensa tai anomuksensa Jumalalle.”

Jeesus sanoi erään kerran: ”On kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.’” Jeesus piti kiinni siitä perustotuudesta, että palvonta – ja niin ollen myös rukoukset – tulee osoittaa yksin hänen Isälleen, Jehova Jumalalle. (Luukas 4:8; 6:12.)

Jeesuksen tunnustaminen rukouksissamme

Jeesus kuoli lunastusuhrina ihmiskunnan edestä, Jumala herätti hänet kuolleista ja hänet korotettiin ylempään asemaan. Kuten kuvitella saattaa, kaikki tämä muutti sen, millaiset rukoukset kuultaisiin. Millä tavoin?

Apostoli Paavali kuvailee sitä, miten suuresti Jeesuksen asema vaikuttaa rukouksiin: ”Juuri siksi Jumala korottikin hänet ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jumalan, Isän, kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Filippiläisille 2:9–11.)

Tarkoittavatko sanat ”Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi” sitä, että meidän tulee rukoilla häntä? Eivät tarkoita. Tässä käytetty kreikkalainen ilmaus ”merkitsee nimeä, joka yhdistää ne, jotka polvistuvat, ja joka yhdisti kaiken (πᾶν γόνυ) palvonnan. Nimi, jonka Jeesus on saanut, saa kaikki palvomaan yksimielisesti.” (G. B. Winer, A Grammar of the Idiom of the New Testament.) Jotta rukous olisi otollinen, se täytyy tosiaankin esittää ”Jeesuksen nimessä” mutta tulee siitä huolimatta osoittaa Jehova Jumalalle hänen ylistyksekseen. Paavali sanoo tämän vuoksi: ”Antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” (Filippiläisille 4:6.)

Juuri niin kuin polku, joka johtaa määränpäähän, Jeesuskin on se ”tie”, joka johtaa Kaikkivaltiaan Jumalan luo. ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani”, opetti Jeesus apostoleille (Johannes 14:6). Meidän tulee näin ollen osoittaa rukouksemme Jumalalle Jeesuksen kautta eikä suoraan Jeesukselle itselleen.a

Jotkut saattavat kuitenkin kysyä: eikö Raamatussa kerrota, että sekä opetuslapsi Stefanus että apostoli Johannes puhuivat taivaassa olevalle Jeesukselle? Se pitää paikkansa. Noissa tapauksissa ei kumminkaan ollut kyseessä rukous, sillä Stefanus ja Johannes kumpikin näkivät Jeesuksen näyssä ja puhuivat hänelle suoraan. (Apostolien teot 7:56, 59; Ilmestys 1:17–19; 22:20.) On muistettava, ettei pelkästään edes Jumalalle puhuminen ole sinänsä rukoilemista. Aadam ja Eeva puhuivat Jumalalle puolustellessaan suurta syntiään, kun Hän tuomitsi heidät heidän tehtyään syntiä Eedenissä. Se että he puhuivat hänelle siten, ei ollut rukoilemista. (1. Mooseksen kirja 3:8–19.) Olisi sen vuoksi väärin käyttää Stefanuksen tai Johanneksen puhetta Jeesukselle todisteena siitä, että meidän tulisi todellisuudessa rukoilla häntä.

Miten Jeesuksen nimeä ’huudetaan avuksi’?

Epäiletkö vielä asiaa ja onko mielestäsi yhä oikein rukoilla Jeesusta? Muuan nainen kirjoitti erääseen Vartiotorni-seuran haaratoimistoon näin: ”En ole valitettavasti vieläkään varma siitä, etteivätkö varhaiskristityt rukoilleet Jeesusta.” Hänellä oli mielessään Paavalin sanat 1. Korinttolaiskirjeen 1:2:ssa, missä tämä mainitsee ”kaikki, jotka kaikkialla huutavat avuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä”. Tulee kuitenkin panna merkille, että alkukielessä ilmaus ”huutaa avuksi” voi tarkoittaa muuta kuin rukoilemista.

Miten Kristuksen nimeä ’huudettaisiin avuksi’ kaikkialla? Muun muassa siten, että Jeesus Nasaretilaisen seuraajat tunnustivat hänet avoimesti Messiaaksi ja ”maailman Pelastajaksi” tehden monia ihmeitä hänen nimessään. (1. Johanneksen kirje 4:14; Apostolien teot 3:6; 19:5.) Tämän vuoksi selitysteoksessa The Interpreter’s Bible sanotaan, että lause ”huutaa avuksi Herramme nimeä – – merkitsee pikemminkin hänen herrautensa tunnustamista kuin hänen rukoilemistaan”.

Se että hyväksyy Kristuksen ja uskoo hänen vuodatettuun vereensä, joka tekee syntien anteeksiannon mahdolliseksi, on myös ’Herramme Jeesuksen Kristuksen huutamista avuksi’ (vrt. Apostolien tekojen 10:43:a 22:16:een). Lisäksi me nimenomaan sanomme Jeesuksen nimen aina, kun rukoilemme Jumalaa hänen kauttaan. Vaikka Raamatussa siis osoitetaankin, että voimme huutaa avuksi Jeesuksen nimeä, siinä ei sanota, että meidän pitäisi rukoilla häntä. (Efesolaisille 5:20; Kolossalaisille 3:17.)

Mitä Jeesus voi tehdä puolestamme

Jeesus lupasi opetuslapsilleen selvästi: ”Mitä pyydättekin minun nimessäni, sen minä teen.” Edellyttääkö tämä hänen rukoilemistaan? Ei edellytä. Pyynnöt osoitetaan Jehova Jumalalle – mutta Jeesuksen nimessä. (Johannes 14:13, 14; 15:16.) Anomme Jumalalta, että hänen Poikansa, Jeesus, käyttäisi suurta voimaansa ja valtaansa meidän hyväksemme.

Miten Jeesus pitää yhteyttä tosi seuraajiinsa nykyään? Paavalin kuvaus voideltujen kristittyjen seurakunnasta ehkä kuvaa tätä. Hän vertasi seurakuntaa ruumiiseen ja Jeesusta Kristusta päähän. Tuo ”pää” täyttää tuon hengellisen ruumiin jäsenten tarpeet ”nivelten ja nivelsiteitten” avulla eli järjestämällä seurakunnalleen hengellistä ravintoa ja ohjausta. (Kolossalaisille 2:19.) Samalla tavoin Jeesus käyttää nykyään ”lahjoja ihmisinä” eli hengellisesti päteviä miehiä ottamaan johdon seurakunnassa ja jopa antamaan oikaisua tarpeen tullen. Seurakunnan jäsenet eivät voi olla suoraan yhteydessä Jeesukseen tai rukoilla häntä, mutta heidän aivan varmasti tulisi – tosiaankin täytyy – rukoilla Jeesuksen Isää, Jehova Jumalaa. (Efesolaisille 4:8–12.)

Miten Jeesusta kunnioitetaan?

Miten keskeinen osa Jeesuksella onkaan ihmisten pelastamisessa! Apostoli Pietari huudahti: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” (Apostolien teot 4:12.) Tiedätkö sinä, miten tärkeä Jeesuksen nimi on?

Se ettemme osoita rukouksia Jeesukselle itselleen, ei ole hänen asemansa halventamista. Me sitä vastoin kunnioitamme Jeesusta rukoilemalla hänen nimessään. Ja samoin kuin lapset kunnioittavat vanhempiaan olemalla tottelevaisia, mekin kunnioitamme Jeesusta Kristusta tottelemalla hänen käskyjään, erityisesti uutta käskyä rakastaa toinen toistamme (Johannes 5:23; 13:34).

Otollisia rukouksia

Haluatko rukoustesi olevan otollisia? Osoita ne siinä tapauksessa Jehova Jumalalle hänen Poikansa Jeesuksen nimessä. Opi tuntemaan Jumalan tahto ja anna tuon ymmärryksen heijastua rukouksistasi (1. Johanneksen kirje 3:21, 22; 5:14). Ammenna voimaa psalmin 66:20 sanoista: ”Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.”

Kuten olemme havainneet, rukoukset ovat palvontaa, joka kuuluu yksinomaan Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Osoittamalla kaikki rukouksemme Jehova Jumalalle osoitamme suhtautuvamme vakavasti Jeesuksen käskyyn rukoilla: ”Meidän Isämme taivaissa.” (Matteus 6:9.)

[Alaviitteet]