Täsmällinen tieto Jumalasta ja hänen Pojastaan johtaa elämään
”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – JOHANNES 17:3.
1. Miksi täsmällinen tieto Jumalasta ja Jeesuksesta on niin tärkeää?
TÄSMÄLLINEN tieto Jumalasta ja hänen Pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta, on välttämätöntä niille, jotka haluavat ikuista elämää. ”[Jumalan] tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” (1. Timoteukselle 2:4) Tällainen Jumalan henkeytetystä sanasta Raamatusta löytyvä tieto auttaa meitä saamaan selville, kuka Jumala on ja mitä velvollisuuksia meillä on häntä kohtaan. (2. Timoteukselle 3:16, 17; 1. Johannes 2:17) Sen avulla me voimme myös tunnistaa oikein Jeesuksen Kristuksen ja saada selville, mikä on suhteemme häneen. – Psalmi 2:12; Filippiläisille 2:5–11.
2. Mitä täsmällisen tiedon puutteesta voi olla seurauksena?
2 Ilman täsmällistä tietoa me saatamme joutua väärien opetusten ansaan. Näitä opetuksia edistää Jumalan vastustaja Saatana Panettelija, joka on ”valehtelija ja valheen isä”. (Johannes 8:44) Siksi jos jokin oppi on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, jos se on valhe, niin sen uskominen ja opettaminen tuottaa häpeää Jehovalle ja asettaa meidät vastustamaan häntä. Niinpä meidän täytyy tarkastella huolellisesti Raamattua erottaaksemme totuuden valheesta. (Apostolien teot 17:11) Me emme halua olla niiden kaltaisia, jotka ”aina ovat oppimassa eivätkä silti milloinkaan kykene tulemaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. – 2. Timoteukselle 3:1, 7.
3. Mitä Raamattu selvästi opettaa Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja pyhästä hengestä?
3 Kuten olemme havainneet edellisen kirjoituksen perusteella, kolminaisuusoppi ei ole raamatullinen opetus. Jumala sanoo selvästi omassa Sanassaan, että hän on kaiken Luoja ja että hänen ensimmäinen luomuksensa taivaassa oli hänen Poikansa. (Ilmestys 4:11; Kolossalaisille 1:15, 16) Jumala lähetti Poikansa ihmiseksi maan päälle järjestääkseen lunastusuhrin, joka on peruste ihmiskunnan syntien anteeksiannolle, ja valistaakseen vilpittömiä ihmisiä edelleen itsensä ja tarkoitustensa suhteen. (Matteus 20:28; Johannes 6:38) Kuitenkin tuota yksinkertaista ja selvää opetusta, jonka mukaan Jumala ja Kristus ovat kaksi erillistä persoonaa ja pyhä henki ei ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, on vääristelty kautta vuosisatojen. Sen sijaan kolminaisuusopista on tullut kristikunnan perusoppi.
”Minä ja Isä olemme yhtä”
4. Miksi se, mitä kirkot väittävät Johanneksen 10:30:stä, ei ole totta?
4 Kirkot lainaavat usein Johanneksen 10:30:tä yrittäessään puolustaa kolminaisuutta, vaikka tuossa jakeessa ei mainita mitään kolmatta persoonaa. Jeesus sanoo siinä: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” Tarkoittiko Jeesus sitten sitä, että hän oli itse Kaikkivaltias Jumala mutta vain eri muodossa? Ei, se ei voisi olla mahdollista, sillä Jeesus sanoi aina olevansa Jumalan Poika, Häntä alempi ja alamainen Hänelle. Mitä Jeesus sitten tarkoitti Johanneksen 10:30:ssä?
5, 6. a) Missä mielessä Jeesus tarkoitti, että hän ja hänen Isänsä olivat yhtä? b) Miten tätä valaistaan Jeesuksen opetuslasten yhteydessä?
5 Jeesus tarkoitti, että hän oli Isänsä kanssa yhtä ajatuksessa ja tarkoituksessa. Tämä voidaan nähdä Johanneksen 17:21, 22:sta, missä Jeesus rukoili Jumalalta, että hänen opetuslapsensa ”olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, että hekin olisivat meidän yhteydessämme – –, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”. Rukoiliko Jeesus sitä, että kaikki hänen opetuslapsensa tulisivat yhdeksi persoonaksi? Ei, vaan hän rukoili, että he olisivat yksimielisiä samassa ajatuksessa ja tarkoituksessa samoin kuin Jeesus ja Jumala olivat.
6 Sama ajatus ilmaistaan 1. Korinttolaiskirjeen 1:10:ssä, jossa Paavali sanoo, että kristittyjen ’pitäisi kaikkien puhua yhtäpitävästi ja ettei heidän keskuudessaan pitäisi olla jakaumia, vaan että heidän pitäisi olla sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa’. Kun siis Jeesus sanoi hänen ja Isänsä olevan yhtä, hän ei tarkoittanut heidän olevan sama persoona, sen enempää kuin hän ei tarkoittanut opetuslastensa olevan sama persoona sanoessaan, että heistä pitäisi tulla yhtä.
Kuka oli ”Sana”?
7. a) Mitä kristikunta väittää Johanneksen 1:1:stä? b) Minkä Johanneksen 1:1:ssä olevan perusteella voimme heti sanoa, että siinä ei puhuta kolminaisuudesta?
7 Mutta mitä on sanottava Johanneksen 1:1:stä, jossa sanotaan Kirkkoraamatun mukaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”? Johanneksen 1:14 kertoo meille, että ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”. Kristikunta väittää, että tämä ”Sana” (kreikaksi loʹgos), joka tuli maan päälle Jeesukseksi Kristukseksi, oli Kaikkivaltias Jumala itse. Huomaa kuitenkin, että jopa Kirkkoraamatussa Johanneksen 1:1 sanoo, että ”Sana” oli ”Jumalan tykönä”. Kun joku on jonkun toisen tykönä, hän ei ole sama persoona kuin tuo toinen. Siis jopa tämän käännöksen mukaan havaitaan kaksi erillistä persoonaa. Lisäksi tässä ei mainita lainkaan mitään kolminaisuuden kolmatta persoonaa.
8. Miten jotkin muut raamatunkäännökset kääntävät Johanneksen 1:1:n jälkimmäisen osan?
8 Siinä missä Kirkkoraamattu sanoo Johanneksen 1:1:n loppuosassa ”Sana oli Jumala”, toiset käännökset sanovat jotakin muuta. Seuraavassa joitakin esimerkkejä:
1808: ”Ja sana oli jumala.” The New Testament, in an Improved Version, Upon the Basis of Archbishop Newcome’s New Translation: With a Corrected Text, Lontoo.
1864: ”Ja Sana oli jumala.” Benjamin Wilsonin The Emphatic Diaglott, New York ja Lontoo.
1935: ”Ja Sana oli jumalallinen.” J. M. P. Smithin ja E. J. Goodspeedin The Bible – An American Translation, Chicago.
1935: ”Logos oli jumalallinen.” James Moffattin A New Translation of the Bible, New York.
1975: ”Ja Sana oli jumala (eli jumalallinen).” Siegfried Schulzin Das Evangelium nach Johannes, Göttingen, Saksa.
1978: ”Ja Logos oli jumalan kaltainen.” Johannes Schneiderin Das Evangelium nach Johannes, Berliini.
1979: ”Ja Logos oli jumala.” Jürgen Beckerin Das Evangelium nach Johannes, Würzburg, Saksa.
Lisäksi New Yorkissa rekisteröidyn Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran vuonna 1950 englanniksi julkaiseman Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen (suomeksi vuonna 1975) mukaan tuo kohta kuuluu: ”Ja Sana oli jumala.”
9. Mikä Johanneksen 1:1:n kreikankielisessä tekstissä edeltää ensimmäistä the·osʹ-substantiivia, mikä osoittaa, että tarkoitetaan kaikkivaltiasta Jumalaa?
9 Ovatko nämä käännökset sopusoinnussa Johanneksen 1:1:n kreikankielisen tekstin kieliopillisen rakenteen kanssa? Kyllä ovat. Kreikan kielen substantiivi the·osʹ (jumala) esiintyy Johanneksen 1:1:ssä kaksi kertaa. Ensimmäinen niistä viittaa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jonka kanssa Sana oli: ”Ja Sana [loʹgos] oli Jumalan [the·osʹ-sanan eräs muoto] luona.” Tätä ensimmäistä the·osʹ-sanaa edeltää taivutusmuoto kreikan kielen määräisestä artikkelista ho. Substantiivi the·osʹ, jonka edessä on määräinen artikkeli ho, viittaa tiettyyn persoonaan, tässä tapauksessa kaikkivaltiaaseen Jumalaan: ”Ja Sana oli [määräinen artikkeli] Jumalan luona.”
10. Mitä ho-artikkelin puuttuminen Johanneksen 1:1:n toisen the·osʹ-substantiivin yhteydestä osoittaa?
10 Mutta muun muassa kappaleessa 8 luetellut käännökset käyttävät Johanneksen 1:1:n jälkimmäisessä osassa esiintyvän toisen the·osʹ-sanan (joka tässä on predikatiivi) vastineena sanaa ”jumalallinen” tai ”jumala” eikä ”Jumala”. Miksi? Koska tämä toinen the·osʹ on yksiköllinen substantiivinen predikatiivi, joka esiintyy ennen verbiä ja jolla ei ole kreikan kielen määräistä artikkelia ho. Tässä jakeessa tällainen lauserakenne viittaa subjektin luonteeseen tai laatuun. Se korostaa Sanan luonnetta, sitä että hän oli ”jumalallinen”, ”jumala”, muttei kaikkivaltias Jumala. Tämä on sopusoinnussa niiden monien raamatunkohtien kanssa, joiden mukaan ”Sana” oli Jumalan puhemies, Jumalan maan päälle lähettämä. Johannes 1:18 sanookin: ”Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa; ainosyntyinen jumala [Poika, jonka kaikkivaltias Jumala taivaassa loi], joka on Isän povella, on se, joka on [tullut ihmisenä, Jeesuksena, maan päälle ja] selittänyt hänet [kaikkivaltiaan Jumalan].”
11, 12. Mainitse esimerkkejä siitä, miten määräisen artikkelin puuttumisen ilmaisema laadullinen ominaisuus on tuotu esiin. Mitä on joissakin kielissä tämän vuoksi jouduttu lisäämään?
11 On monia muitakin raamatunjakeita, joissa kreikan kielestä jollekin muulle kielelle kääntävät tuovat esiin tällaisen substantiivisen predikatiivin ilmaiseman luonteen eli laadun. Esimerkiksi kun opetuslapset näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä, niin Kirkkoraamatun mukaan Markuksen 6:49:ssä sanotaan, että ”he luulivat häntä aaveeksi” (kreikaksi fanʹta·sma), ts. ei miksikään tietyksi aaveeksi, vaan yleensä laadultaan aaveeksi. Samalla tavalla Johanneksen 1:1 osoittaa, että Sana ei ollut ”Jumala”, vaan yleensä laadultaan ”jumala”.
12 Kaksi samanlaista esimerkkiä voidaan löytää Johanneksen 8. luvun jakeesta 44. Siinä Jeesus puhuu Panettelijasta ja sanoo: ”Hän oli tappaja alusta asti – –. Hän on valehtelija ja valheen isä.” Samoin kuin Johanneksen 1:1:ssä, niin tässäkin kohdassa alkuperäisessä kreikan kielessä molemmat näistä predikatiiveista (”tappaja”, ”valehtelija”) ovat ennen verbiä ilman määräistä artikkelia. Kummassakin tapauksessa kuvaillaan Panettelijan jotakin ominaisuutta tai luonteenpiirrettä – ei sitä, että hän olisi joku tietty tappaja tai valehtelija – ja monissa nykyaikaisissa käännöksissä on ollut tarpeen oikean ajatuksen välittämiseksi lisätä tuon sanan eteen epämääräinen artikkeli, jota ei kreikan eikä suomen kielessä ole. Niinpä nuo ilmaukset kuuluvat Kuningas Jaakon käännöksen (engl.) mukaan: ”Hän oli [epämääräinen artikkeli] murhaaja – – hän on [epämääräinen artikkeli] valehtelija ja sen isä.” – Ks. myös Markus 11:32; Johannes 4:19; 6:70; 9:17; 10:1, 13, 21; 12:6.
”Herrani ja Jumalani”
13, 14. Miksi Tuomas saattoi kutsua Jeesusta sanalla ”Jumalani” tarkoittamatta, että Jeesus oli Jehova?
13 Kolminaisuusopin kannattajat lainaavat myös Johanneksen 20:28:aa väitteittensä tueksi. Siinä Tuomas sanoi Jeesukselle: ”Herrani ja Jumalani!” Edellä mainitun huomioon ottaen ei ole lainkaan väärin, että Tuomas puhuu Jeesuksesta jumalana. Tämä olisi sopusoinnussa sen tosiasian kanssa, että Jeesus oli ennen ihmiseksi tuloaan varmasti jumala, ts. voimakas, jumalallinen persoona. Ja hän on varmasti ollut sellainen kuolemastaan ja taivaalliseen elämään saamastaan ylösnousemuksesta lähtien. Jeesus jopa lainasi Psalmeja osoittaakseen, että vaikutusvaltaisia ihmisiä kutsuttiin ”jumaliksi”. (Psalmi 82:1–6; Johannes 10:34, 35) Apostoli Paavali huomautti, että oli ”monia ’jumalia’ ja monia ’herroja’”. (1. Korinttolaisille 8:5) Jopa Saatanaa kutsutaan ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”. – 2. Korinttolaisille 4:4.
14 Kristuksella on paljon korkeampi asema kuin epätäydellisillä ihmisillä tai Saatanalla. Jos heitä voidaan kutsua ”jumaliksi”, varmasti Jeesustakin voidaan, ja häntä kutsuttiinkin jumalaksi. Koska Jeesuksella on ainutlaatuinen asema suhteessa Jehovaan, hän on ”ainosyntyinen jumala” (Johannes 1:18), ”Väkevä Jumala” (Jesaja 9:5) ja ”jumala” (Johannes 1:1). Siinä ei siis ollut mitään sopimatonta, että Tuomas puhutteli häntä tällä tavalla. Tuomas sanoi, että Jeesus oli hänelle jumala, jumalallinen ja voimakas. Mutta hän ei sanonut, että Jeesus oli Jehova, mistä syystä Tuomas sanoi hänen olevan ”Jumalani” eikä hän sanonut ”Jumala” tarkoittaen Kaikkivaltiasta Jumalaa.
15. Miten Johanneksen 20. luvun jae 31 osoittaa selvästi, kuka Jeesus on?
15 Raamattu sanoo vain kolme jaetta myöhemmin Johanneksen 20:31:ssä: ”Mutta nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika.” Tämän perusteella häviää viimeinenkin epäilys sen suhteen, mitä Tuomas on voinut tarkoittaa. Raamatunkirjoittaja Johannes sanoo selvästi, että Jeesus on Jumalan Poika, ei kaikkivaltias Jumala itse.
Ei yhdenvertainen Jumalan kanssa
16. Minkä väitteen juutalaiset esittivät, ja miten Jeesus kumosi sen?
16 Vielä yksi raamatunkohta, jolla kirkot perustelevat käsitystään, on Johanneksen 5:18. Siinä sanotaan juutalaisten halunneen tappaa Jeesuksen, koska hän ”myös sanoi Jumalaa omaksi Isäkseen tehden itsensä Jumalan vertaiseksi”. Kuka sanoi Jeesuksen tehneen itsensä Jumalan vertaiseksi? Ei Jeesus. Hän tekee tämän selväksi heti seuraavassa jakeessa (19) sanomalla: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” Jeesus ei siis väittänyt olevansa kaikkivaltias Jumala tai Hänen vertaisensa. Hän osoitti, että juutalaiset olivat väärässä, että hän ei ollut Jumala vaan Jumalan Poika ja että Jumalan puhemiehenä hän ei voinut toimia omasta aloitteestaan. Voimmeko me kuvitella maailmankaikkeuden kaikkivaltiaan Jumalan sanovan, että hän ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan? Juutalaiset siis esittivät syytteen, jonka Jeesus kumosi.
17. a) Mitä Jumalan oma henkeytetty Sana selvästi todistaa siitä, mitä tai keitä ovat Jehova, Jeesus Kristus ja pyhä henki? b) Mitä täytyy tehdä jokaisen sellaisen raamatunkohdan suhteen, johon kolminaisuusopin kannattajat voivat viitata yrittäessään todistaa uskomustaan?
17 Jumalan omassa henkeytetyssä sanassaan esittämän todistuksen, Jeesuksen todistuksen ja Jeesuksen opetuslasten todistuksen perusteella kiistämättömät tosiasiat osoittavat selvästi, että kaikkivaltias Jumala ja Jeesus Kristus ovat kaksi erillistä persoonaa, Isä ja Poika. Nuo todisteet osoittavat myös, että pyhä henki ei ole mikään kolminaisuuden kolmas persoona vaan Jumalan vaikuttava voima. On turhaa erottaa raamatunkohtia tekstiyhteydestään tai yrittää vääristellä niitä kolminaisuuden tueksi. Kaikkien tällaisten raamatunkohtien täytyy olla sopusoinnussa muualla Raamatussa olevien selvien todisteiden kanssa.
Miksi kolminaisuusoppi kehittyi?
18. Mistä kolminaisuusoppi on saanut alkunsa?
18 Jos tarkastelet sivulla 18 olevaa aihetta ”Kolminaisuusopin kehityksen historia”, huomaat, että kolminaisuudella on pakanalliset juuret. Se ei ole raamatullinen opetus, vaan kristikunta omaksui sen 300-luvulla. Kuitenkin jo kauan ennen sitä kolminaisuuksia oli muinaisessa Babylonissa, Egyptissä ja muissa paikoissa. Näin ollen kristikunta sisällytti opetuksiinsa pakanallisen käsityksen. Tämä tapahtui Rooman keisarin Konstantinuksen aloitteesta, koska hän ei ollut kiinnostunut tätä asiaa koskevasta totuudesta, vaan halusi vain lujittaa valtakuntaansa, joka koostui pakanoista ja luopiokristityistä. Ei ollut siis suinkaan kysymys kristillisen opetuksen kehityksestä, vaan kolminaisuus oli todiste siitä, että kristikunta oli luopunut Kristuksen opetuksista ja omaksunut sen sijaan pakanallisia opetuksia.
19. Miksi kolminaisuusoppi kehittyi?
19 Miksi tällainen oppi kehittyi? Jumalan etuja ei varmastikaan edistetä tekemällä Hänestä, Hänen Pojastaan ja Hänen pyhästä hengestään hämmentäviä ja salaperäisiä. Eikä sellainen edistä myöskään niiden ihmisten etuja, joita saatetaan hämmennyksiin. Sen sijaan mitä hämmentyneemmiksi ihmiset tulevat Jumalan ja hänen tarkoitustensa suhteen, sitä paremmin se sopii Saatana Panettelijan, Jumalan vastustajan, ’tämän maailman jumalan’, tarkoituksiin, sillä hän toimii ’sokaistakseen epäuskoisten mielet’. (2. Korinttolaisille 4:4) Koska tällainen oppi saa näyttämään siltä, että vain teologit pystyvät ymmärtämään Raamatun opetuksia, niin se sopii myös kristikunnan uskonnollisten johtajien suunnitelmiin. Se auttaa heitä säilyttämään valtansa tavallisiin ihmisiin.
20. a) Mikä on yksinkertainen totuus kolminaisuudesta? b) Mitä täsmällisen tiedon hankkiminen vapauttavista totuuksista merkitsee meille?
20 Totuus tästä asiasta on kuitenkin niin yksinkertainen, että lapsikin voi ymmärtää sen. Pikkupoika tietää, että hän ei ole sama kuin hänen isänsä, vaan että he ovat kaksi erillistä yksilöä. Samalla tavoin kun Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, niin se tarkoittaa juuri sitä. Tämä on yksinkertainen totuus, kun taas kolminaisuusoppi ei sitä ole. Se on valhe. Sen täytyy siis olla lähtöisin hänestä, ”jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata”. (Ilmestys 12:9) Mutta Jumalaa, hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta ja Jumalan voimakasta pyhää henkeä koskevat yksinkertaiset, virkistävät totuudet vapauttavat ihmiset Saatanan alulle panemista ja pakanuudesta lähtöisin olevista vääristä opetuksista. Jeesus sanoikin vilpittömille totuuden etsijöille: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32) Täsmällisen tiedon hankkiminen näistä vapauttavista totuuksista ja tuon tiedon mukaan toimiminen ”merkitsee ikuista elämää”. – Johannes 17:3.
Miten vastaisit?
◻ Miksi täsmällinen tieto Jumalasta ja hänen Pojastaan on niin tärkeää?
◻ Mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä”?
◻ Miten Johanneksen 1:1 erottaa Sanan ja Jumalan toisistaan?
◻ Miksi Tuomas saattoi aivan oikein kutsua Jeesusta ”minun Jumalakseni”?
◻ Miten kolminaisuusoppi sai alkunsa, ja kenestä se on lähtöisin?
[Tekstiruutu s. 18]
Kolminaisuusopin kehityksen historia
The New Encyclopædia Britannica sanoo aiheen ”Kolminaisuus” alla: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa [uskontunnustusta]: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.’ (5. Moos. 6:4)” Tämä tietosanakirja sanoo myös: ”Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – – Nikean kirkolliskokous esitti vuonna 325 tuon opin ratkaisevan muodon omassa uskontunnustuksessaan, jonka mukaan Poika on ’samaa olemusta – – kuin Isä’, vaikka se sanoikin hyvin vähän Pyhästä Hengestä. – – 300-luvun loppuun mennessä – – kolminaisuusoppi muotoutui olennaisilta osiltaan sellaiseksi, jollaisena se on säilynyt siitä saakka.” – 1985, Mikropædia, 11. osa, s. 928.
New Catholic Encyclopedia myöntää: ”Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa Persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.” – 1967, 14. osa, s. 299.
Näin ollen kolminaisuusoppi ei ole raamatullinen, mutta se omaksuttiin virallisesti Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Oppiin sisältyi pakanallinen ajatus, joka oli saanut alkunsa kauan aikaisemmin muinaisessa Babylonissa ja Egyptissä ja joka oli vallalla myös muissa maissa. Historioitsija Will Durant huomautti historiankirjassaan: ”Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta; se omaksui sen. – – Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.” – The Story of Civilization: Part III, s. 595.
Vergilius Fermin toimittamassa tietosanakirjassa An Encyclopedia of Religion (1964) luetellaan sivuilla 793 ja 794 sanan ”kolminaisuus” alla babylonialaisten, buddhalaisten, hindujen, skandinaavien, taolaisten ja muiden, myös kristikunnan, uskontojen kolminaisuudet. Siinä huomautetaan esimerkiksi, että Intiassa ”suuren kolminaisuuden muodostavat Brahma (Luoja), Višnu (Ylläpitäjä) ja Šiva (Tuhooja). Nämä edustavat olemassaolon kiertokulkua aivan samoin kuin babylonialaisen kolminaisuuden jumalat Anu, Enlil ja Ea edustavat olemassaolon elementtejä: ilmaa, vettä, maata.”
Lontoossa British Museumissa on jäljennöksiä muinaisista kolminaisuuksista, esimerkiksi sellaisista kuin Egyptin Isis, Harpokrates ja Nefthys. Muuan British Museumin keskiajan ja myöhäisen antiikin osastoista tehty julkaisu huomauttaa seuraavaa tekstistä, joka oli kaiverrettu erääseen muinaiseen koruun: ”Etupuolella egyptiläiset jumalat Horus-Baït (haukkapäinen), Buto-Akori (käärme) ja Hathor (sammakkopäinen). Kääntöpuolella kreikkalainen sanonta: ’Yksi Baït, yksi Hathor, yksi Akori; näiden voima on yksi. Ylistetty olkoon maailman isä, ylistetty olkoon kolmimuotoinen jumala!’ Jumalat tunnistetaan täten yhden voiman, todennäköisesti aurinkojumalan, kolmeksi ilmenemismuodoksi.”
Historia vahvistaa sen, että kolminaisuus lainattiin pakanuudesta ja se oli olemassa jo vuosisatoja ennen kuin Jeesus tuli maan päälle. Kauan hänen kuolemansa jälkeen sitä kannattivat ne, joihin pakanafilosofia oli vaikuttanut ja jotka olivat luopuneet Jeesuksen ja hänen apostoliensa opettamasta Jumalan tosi palvonnasta.
[Kuva s. 16]
Jeesus rukoili, että hänen opetuslapsensa olisivat yhtä ajatuksessa ja tarkoituksessa niin kuin hän ja hänen Isänsä olivat yhtä