ETIKKA

Hapan neste, jota saatiin muinoin aiheuttamalla viinin tai jonkin muun alkoholijuoman käyminen. Nasiiri ei saanut juoda ”viinietikkaa eikä väkijuomaetikkaa”, mikä viittaa siihen, että etikkaa (luultavasti laimennettua) käytettiin toisinaan virvoitusjuomana (4Mo 6:2, 3). Elonkorjaajat kastoivat leipänsä etikkaan, koska he pitivät sitä ehkä virkistävänä mausteena päivän paahteessa (Ru 2:14).

Etikan sisältämä etikkahappo maistuu suussa happamalta ja tekee hampaat aroiksi (San 10:26). Tämä happamuus käy hyvin ilmi siitä, miten voimakkaasti etikan ja laimean emäksisen natriumkarbonaatin sekoitus vaahtoaa, ja tähän reaktioon viitataan ilmeisesti Sananlaskujen 25:20:ssä.

Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, roomalaiset sotilaat joivat laimeaa, kirpeää tai hapanta viiniä, josta käytettiin latinalaista sanaa acetum (etikka) tai posca, kun sitä oli laimennettu vedellä. Tällaista juomaa Jeesukselle Kristukselle todennäköisesti tarjottiin hänen riippuessaan kidutuspaalussa. Jeesus kieltäytyi hapanviinistä, johon oli huumeeksi sekoitettu mirhaa (tai sappea) ja jota tarjottiin hänelle hänen kärsimystensä lieventämiseksi (Mr 15:23; Mt 27:34; vrt. Ps 69:21). Juuri ennen kuin hän heitti henkensä, hän sai kuitenkin pelkkää hapanviiniä sienestä, joka pantiin hänen suulleen (Joh 19:28–30; Lu 23:36, 37).