USKOLLISUUS

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa adjektiivia ḥa·sidʹ käytetään jostakusta ”uskollisesta” tai ”rakkaudellisen huomaavaisesta” (Ps 18:25, Rbi8, alav.). Substantiivi ḥeʹsed viittaa huomaavaisuuteen, mutta se ei merkitse pelkästään hellää huomioon ottamista tai rakkauden synnyttämää huomaavaisuutta, vaikka nämäkin piirteet kuuluvat siihen. Se on huomaavaisuutta, joka rakkaudellisesti kiinnittyy kohteeseensa, kunnes sen tarkoitus kohteensa suhteen on toteutunut. Tällaista huomaavaisuutta Jumala osoittaa palvelijoitaan kohtaan, ja he osoittavat sitä häntä kohtaan. Se ulottuu näin ollen lojaaliuden – vanhurskaan, hartaan, pyhän uskollisuuden eli kuuliaisuuden – alueelle, ja se käännetään myös ilmauksilla ”rakkaudellinen huomaavaisuus” ja ”uskollinen rakkaus” (1Mo 20:13; 21:23). (Ks. HUOMAAVAISUUS.)

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa substantiivi ho·si·oʹtēs ja adjektiivi hoʹsi·os sisältävät ajatuksen pyhyydestä, vanhurskaudesta, jumalanpelosta, harrasmielisyydestä, hurskaudesta; siitä että täyttää huolellisesti kaikki velvollisuutensa Jumalaa kohtaan. Siihen sisältyy oikea suhde Jumalaan.

Suomen kielessä ei tunnu olevan sanoja, jotka ilmaisisivat täysin näiden heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkityksen, mutta ”uskollisuus”, johon sisältyy ajatus antaumuksesta, kuuliaisuudesta ja lojaaliudesta, kun sitä käytetään Jumalan ja hänen palvelemisensa yhteydessä, vastaa niitä suurin piirtein. Paras tapa määrittää kyseisten Raamatun sanojen täysi merkitys on tarkastella sitä, miten niitä käytetään Raamatussa.

Muita ”uskollisuuteen” liittyviä heprealaisia ja kreikkalaisia sanoja on käsitelty artikkelissa USKO.

Jehovan uskollisuus. Jehova Jumala, Pyhin, joka on omistautunut vanhurskaudelle ja joka osoittaa murtumatonta rakkaudellista huomaavaisuutta niitä kohtaan, jotka palvelevat häntä, kohtelee vanhurskaasti ja oikein jopa vihollisiaan ja on ehdottoman luotettava. Hänestä sanotaan: ”Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Jehova Jumala, Kaikkivaltias. Vanhurskaat ja todet ovat sinun tiesi, ikuisuuden Kuningas. Kuka ei tosiaankaan pelkäisi sinua, Jehova, ja kirkastaisi sinun nimeäsi, sillä sinä yksin olet uskollinen?” (Il 15:3, 4.) Koska Jehova ryhtyy tarvittaviin oikeudellisiin toimiin siksi, että hän pitää uskollisesti kiinni vanhurskaudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja rakastaa kansaansa, muuan enkeli sanoi: ”Sinä, joka olet ja joka olit, sinä Uskollinen, olet vanhurskas, koska olet antanut nämä päätökset.” (Il 16:5; vrt. Ps 145:17.)

Jehova on uskollinen liitoilleen (5Mo 7:9). Ystävänsä Abrahamin kanssa tekemänsä liiton vuoksi hän oli satojen vuosien ajan pitkämielinen ja armollinen Israelin kansakuntaa kohtaan (2Ku 13:23). Hän vetosi Israeliin profeettansa Jeremian kautta: ”’Palaa toki, oi luopio-Israel’, lausuu Jehova. ’Minä en anna kasvojeni synkistyä teitä kohtaan, sillä minä olen uskollinen.’” (Jer 3:12.) Ne, jotka ovat uskollisia hänelle, voivat täysin luottaa häneen. Daavid pyysi rukouksessa Jumalan apua ja sanoi: ”Uskollista kohtaan sinä toimit uskollisesti, moitteetonta, väkevää miestä sinä kohtelet moitteettomasti.” (2Sa 22:26.) Daavid vetosi kansaan ja pyysi heitä kääntymään pois pahasta ja tekemään hyvää, ”sillä Jehova rakastaa oikeutta, eikä hän jätä uskollisiaan. Ajan hämärään asti heidät varjellaan.” (Ps 37:27, 28.)

Ne, jotka ovat uskollisia Jehovalle, voivat luottaa hänen läheisyyteensä ja apuunsa aivan uskollisen vaelluksensa loppuun asti, ja he voivat olla täysin turvallisin mielin, koska he tietävät, että hän muistaa heidät, tulipa heidän eteensä millaisia tilanteita hyvänsä. Hän varjelee heidän tiensä (San 2:8). Hän varjelee heidän elämänsä eli sielunsa (Ps 97:10).

Jeesus Kristus. Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, häntä vahvisti suuresti se tieto, että Jumala oli antanut esittää hänestä ennustuksen, jonka mukaan hänen, Jumalan tärkeimmän ”uskollisen”, sielua ei jätettäisi Šeoliin (Ps 16:10). Vuoden 33 helluntaina apostoli Pietari sovelsi tämän profetian Jeesukseen, kun hän sanoi: ”[Daavid] puhui ennalta nähden Kristuksen ylösnousemuksesta, ettei häntä jätetty Haadekseen eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista. Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” (Ap 2:25–28, 31, 32; vrt. Ap 13:32–37.) Teoksen The Expositor’s Greek Testament (toim. W. R. Nicoll, 1967, II osa) Apostolien tekojen 2:27:ää koskevassa kommentissa sanotaan, että heprealainen sana ḥa·sidʹ (jota on käytetty Ps 16:10:ssä) ”ei tarkoita pelkästään sellaista, joka on jumalinen ja hurskas, vaan myös sellaista, joka on Jehovan rakkaudellisen huomaavaisuuden kohde”.

Uskollisuus jota Jumala vaatii. Jehova vaatii palvelijoiltaan uskollisuutta. Heidän täytyy jäljitellä häntä (Ef 5:1). Apostoli Paavali sanoo kristityille, että heidän tulee ’pukea ylleen uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa’ (Ef 4:24). Kehottaessaan rukoilemaan seurakunnassa hän sanoo: ”Haluan sen tähden, että jokaisessa paikassa miehet rukoilevat edelleen, kohottaen uskolliset kädet, ilman vihastusta ja väittelyjä.” (1Ti 2:8.) Uskollisuus on välttämätön ominaisuus sellaiselle, joka haluaa pätevöityä palvelemaan valvojana Jumalan seurakunnassa (Tit 1:8).