Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • bt 25. luku s. 196-202
  • ”Vetoan keisariin!”

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • ”Vetoan keisariin!”
  • Todista perusteellisesti Jumalan valtakunnasta
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • ”Tuomarinistuimen edessä” (Apt. 25:1–12)
  • ”En voinut olla tottelematta” (Apt. 25:13–26:23)
  • ”Taivuttaisit minut kristityksi” (Apt. 26:24–32)
  • Paavali todistaa rohkeasti korkea-arvoisille henkilöille
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1998
  • Festus
    Raamatun ymmärtämisen opas, 1. osa
  • Auta toisia ottamaan Valtakunnan sanoma vastaan
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 2003
  • ”Vetoan keisariin!”
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 2001
Katso lisää
Todista perusteellisesti Jumalan valtakunnasta
bt 25. luku s. 196-202

25. LUKU

”Vetoan keisariin!”

Paavali puolustaa esimerkillisesti hyvää uutista

Apostolien teot 25:1–26:32

1, 2. a) Millaisessa tilanteessa Paavali on? b) Minkä kysymyksen Paavalin vetoaminen keisariin herättää?

PAAVALI on edelleen tiukasti vartioituna Kesareassa. Kun hän kaksi vuotta aiemmin palasi Juudeaan, ei kulunut kuin muutama päivä, kun juutalaiset olivat yrittäneet tappaa hänet ainakin kolme kertaa (Apt. 21:27–36; 23:10, 12–15, 27). Tähän mennessä hänen vihollisensa eivät ole onnistuneet aikeissaan, mutta he eivät anna periksi. Kun Paavali tajuaa, että hän voi vielä joutua heidän käsiinsä, hän sanoo roomalaiselle käskynhaltijalle Festukselle: ”Vetoan keisariin!” (Apt. 25:11.)

2 Tukiko Jehova Paavalin päätöstä vedota Rooman keisariin? Meidän, jotka tänä lopun aikana todistamme perusteellisesti Jumalan valtakunnasta, on saatava vastaus tähän kysymykseen. Meidän on tärkeää tietää, antoiko Paavali meille mallin, jota voimme noudattaa ”hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa vahvistamisessa” (Fil. 1:7).

”Tuomarinistuimen edessä” (Apt. 25:1–12)

3, 4. a) Mikä taka-ajatus juutalaisilla oli, kun he pyysivät, että Paavali tuotaisiin Jerusalemiin, ja miten hän välttyi kuolemalta? b) Kuinka Jehova tukee nykyisiä palvelijoitaan, kuten hän tuki Paavalia?

3 Kolme päivää virkaan astumisensa jälkeen Festus, Juudean uusi roomalainen käskynhaltija, meni Jerusalemiin.a Siellä hän kuunteli, kun ylipapit ja juutalaisten huomattavimmat miehet syyttivät Paavalia vakavista rikoksista. He tiesivät, että uutta käskynhaltijaa painostettiin säilyttämään rauha heidän ja kaikkien muiden juutalaisten kanssa. Niinpä he pyysivät Festukselta suosionosoitusta: lupaa tuoda Paavali Jerusalemiin kuulusteltavaksi. Pyynnön takana piili kuitenkin katala suunnitelma. Viholliset aikoivat tappaa Paavalin hänen ollessaan matkalla Kesareasta Jerusalemiin. Festus ei suostunut heidän pyyntöönsä vaan sanoi: ”Tulkoot – – teidän johtajanne kanssani alas [Kesareaan] – – ja syyttäkööt häntä, jos se mies tosiaan on tehnyt jotain väärää.” (Apt. 25:5.) Näin Paavali jälleen kerran välttyi kuolemalta.

4 Kaikkien koettelemusten keskellä Jehova tuki Paavalia Jeesuksen välityksellä. Muistat varmaan, että Jeesus oli sanonut apostolilleen näyssä: ”Ole rohkealla mielellä!” (Apt. 23:11.) Nykyäänkin Jumalan palvelijat kohtaavat esteitä ja heitä uhkaillaan. Jehova ei suojele meitä kaikilta vaikeuksilta, mutta hän antaa meille viisautta ja voimaa kestää. Voimme aina luottaa siihen, että rakastava Jumalamme antaa ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen” (2. Kor. 4:7).

5. Miten Festus kohteli Paavalia?

5 Joitain päiviä myöhemmin Festus ”istui tuomarinistuimelle” Kesareassa.b Hänen edessään seisoivat Paavali ja tämän syyttäjät. Paavali vastasi häntä vastaan esitettyihin perättömiin syytöksiin: ”En ole tehnyt mitään syntiä juutalaisten lakia enkä temppeliä enkä keisaria vastaan.” Paavali oli viaton, ja hänet kuuluisi päästää vapaaksi. Miten Festus ratkaisisi asian? Koska hän halusi saavuttaa juutalaisten suosion, hän kysyi Paavalilta: ”Haluatko mennä ylös Jerusalemiin, jotta nämä asiat käsiteltäisiin siellä minun edessäni?” (Apt. 25:6–9.) Miten järjetön ehdotus! Jos Paavali passitettaisiin Jerusalemiin, hänen syyttäjistään tulisi hänen tuomareitaan ja hän kohtaisi varman kuoleman. Festus piti tässä tapauksessa poliittisia hyötynäkökohtia tärkeämpinä kuin oikeuden toteutumista. Aiemmin käskynhaltija Pontius Pilatus oli toiminut samalla tavalla käsitellessään erään vielä huomattavamman vangin, Jeesuksen, asiaa (Joh. 19:12–16). Myös nykyiset tuomarit voivat taipua poliittisen painostuksen edessä. Meidän ei siksi pitäisi yllättyä, jos oikeusistuimet langettavat Jumalan kansalle epäoikeudenmukaisia tuomioita.

6, 7. Miksi Paavali vetosi keisariin, ja minkä mallin hän siten antoi nykyisille tosi kristityille?

6 Koska Festuksen teki mieli antaa myöten juutalaisille, Paavalin henki oli vaarassa. Paavali turvautui siksi oikeuteen, joka hänellä oli Rooman kansalaisena. Hän sanoi Festukselle: ”Seison tässä keisarin tuomarinistuimen edessä, missä minut pitää tuomita. En ole tehnyt mitään väärää juutalaisille, minkä sinäkin hyvin tiedät. – – Vetoan keisariin!” Kun tällainen vetoomus oli esitetty, se oli yleensä peruuttamaton. Festus korosti tätä sanomalla: ”Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen sinä menet.” (Apt. 25:10–12.) Vetoamalla ylempään oikeusviranomaiseen Paavali antoi mallin nykyisille tosi kristityille. Kun vastustajat yrittävät ”suunnitella vaikeuksia lain varjolla”, Jehovan todistajat turvautuvat lain suomiin mahdollisuuksiin puolustaa hyvää uutista (Ps. 94:20).c

7 Paavali oli ollut yli kaksi vuotta vangittuna rikoksista, joita hän ei ollut tehnyt, ja nyt hänelle annettiin mahdollisuus puolustautua Roomassa. Mutta ennen hänen lähtöään eräs toinen hallitusmies halusi tavata hänet.

Oikeussalissa olevat ihmiset reagoivat oikeuden päätökseen. Veli, hänen asianajajansa ja useat paikalla olevat todistajat ovat vakavia. Muut ovat iloisia, ja he onnittelevat niitä, jotka voittivat veljeä vastaan nostetun jutun.

Haemme muutosta tuomioistuinten epäsuotuisiin päätöksiin.

”En voinut olla tottelematta” (Apt. 25:13–26:23)

8, 9. Miksi kuningas Agrippa vieraili Kesareassa?

8 Muutamia päiviä sen jälkeen, kun Festus oli kuullut Paavalin vetoavan keisariin, kuningas Agrippa ja hänen sisarensa Bernike saapuivat kohteliaisuuskäynnille uuden käskynhaltijan luo.d Rooman vallan aikana virkamiehillä oli tapana vierailla vastanimitettyjen käskynhaltijoiden luona. Onnittelemalla Festusta hänen nimityksensä johdosta Agrippa yritti epäilemättä luoda heidän välilleen kiinteät poliittiset ja henkilökohtaiset siteet, joista voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. (Apt. 25:13.)

TOSI PALVONNAN PUOLESTA YLEMPIIN OIKEUSASTEISIIN

Jehovan todistajat ovat toisinaan valittaneet tuomioista ylempiin oikeusasteisiin, jotta Jumalan valtakunnan hyvää uutista voitaisiin saarnata vapaasti. Seuraavassa kaksi esimerkkiä.

Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi 28. maaliskuuta 1938 Georgian osavaltion tuomioistuimen ratkaisut ja vapautti syytteistä ryhmän Jehovan todistajia, jotka oli pidätetty Griffinissä raamatullisen kirjallisuuden levittämisestä. Tämä oli ensimmäinen niistä monista kerroista, jolloin Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen on tehty valitus, joka koskee todistajien oikeutta saarnata hyvää uutista.g

Toisena esimerkkinä voidaan mainita kreikkalainen todistaja nimeltä Minos Kokkinakis. 48 vuoden aikana hänet pidätettiin ”käännytystyöstä” yli 60 kertaa ja 18 kertaa häntä syytettiin oikeudessa. Hän oli vuosia vankilassa ja Egeanmeren syrjäisille saarille karkotettuna. Kun veli Kokkinakis viimeisen kerran tuomittiin syylliseksi vuonna 1986, hän valitti Kreikan ylempiin tuomioistuimiin, mutta ne hylkäsivät hänen valituksensa. Sitten hän kääntyi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen. Se totesi 25. toukokuuta 1993, että Kreikka oli loukannut veli Kokkinakisin uskonnonvapautta.

Jehovan todistajat ovat valittaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen kymmeniä kertoja, ja useimmiten se on tehnyt heille suotuisan ratkaisun. Mikään muu järjestö, uskonnollinen tai ei-uskonnollinen, ei ole puolustanut ihmisten perusoikeuksia tämän tuomioistuimen edessä yhtä menestyksellisesti.

Hyötyvätkö muut näistä Jehovan todistajien oikeusvoitoista? Tutkija Charles C. Haynes kirjoitti: ”Olemme kaikki kiitollisuudenvelassa Jehovan todistajille. Siitä riippumatta, kuinka monta kertaa heitä herjataan tai ajetaan ulos kaupungista tai heidän kimppuunsa käydään, he jaksavat taistella oman uskonnonvapautensa (ja sitä myöten myös meidän uskonnonvapautemme) puolesta. Ja kun he voittavat, me kaikki voitamme.”

g Ks. Herätkää! 8.1.2003 s. 3–11, jossa kerrotaan esimerkki sananvapautta koskevasta Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ratkaisusta.

9 Festus kertoi Paavalista kuningas Agrippalle, ja tämän kiinnostus heräsi. Seuraavana päivänä nuo kaksi vallanpitäjää istuutuivat tuomarinistuimelle. Heidän mahtipontinen ja prameileva esiintymisensä jäisi kuitenkin niiden sanojen varjoon, jotka heidän edessään oleva vanki kohta lausuisi. (Apt. 25:22–27.)

10, 11. Miten Paavali osoitti kunnioitusta Agrippaa kohtaan, ja mitä hän paljasti kuninkaalle omasta menneisyydestään?

10 Paavali kiitti kunnioittavasti kuningas Agrippaa siitä, että sai esittää puolustuksensa hänelle, ja myönsi, että kuningas oli hyvin perillä kaikista juutalaisten tavoista ja kiistoista. Sitten Paavali kuvaili entistä elämäänsä: ”Olin fariseus ja elin uskontomme ankarimman lahkon mukaan.” (Apt. 26:5.) Ollessaan fariseus Paavali oli pannut toivonsa Messiaan tuloon. Nyt kun hän oli kristitty, hän tunnusti rohkeasti, että Jeesus Kristus oli tuo kauan odotettu Messias. Paavalia ja hänen syyttäjiään yhdistävä usko – toisin sanoen toivo sen lupauksen täyttymisestä, jonka Jumala oli antanut heidän esi-isilleen – oli syynä siihen, että hän oli nyt tuomittavana. Tämä sai Agrippan kiinnostumaan entistä enemmän siitä, mitä sanottavaa Paavalilla olisi.e

11 Paavali muisteli sitä, miten julmasti hän oli kohdellut kristittyjä, ja sanoi: ”Minä itse olin varma, että minun pitäisi kaikin tavoin vastustaa Jeesus Nasaretilaisen nimeä. – – Koska olin hillittömän raivon vallassa, menin niin pitkälle, että vainosin heitä [Kristuksen seuraajia] muissakin kaupungeissa.” (Apt. 26:9–11.) Paavali ei liioitellut. Monet tiesivät, että hän oli kohdellut kristittyjä väkivaltaisesti (Gal. 1:13, 23). Agrippa saattoi miettiä, miten tällainen mies oli voinut muuttua.

12, 13. a) Miten Paavali kuvaili kääntymistään? b) Kuinka Paavali oli ”potkinut tutkainta vastaan”?

12 Vastaus kävi ilmi Paavalin seuraavista sanoista: ”Olin matkalla Damaskokseen saatuani ylipapeilta valtuutuksen ja toimeksiannon. Keskipäivällä, kuningas, näin tiellä aurinkoa kirkkaamman valon leimahtavan taivaalta minun ja matkakumppanieni ympärille. Kaaduimme kaikki maahan, ja sitten kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Sinulla on vaikeaa, jos potkit jatkuvasti tutkainta vastaan.’ Mutta minä kysyin: ’Kuka olet, Herra?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.’” (Apt. 26:12–15.)f

13 Ennen tätä yliluonnollista tapahtumaa Paavali oli kuvaannollisesti ”potkinut tutkainta vastaan”. Aivan kuten juhta suotta vahingoittaisi itseään, jos se potkisi tutkaimen terävää kärkeä vastaan, Paavali oli vahingoittanut itseään hengellisesti vastustamalla Jumalan tahtoa. Kun kuolleista herätetty Jeesus näyttäytyi Paavalille Damaskokseen johtavalla tiellä, hän sai tämän vilpitönsydämisen mutta selvästikin harhaan johdetun miehen muuttamaan ajatteluaan (Joh. 16:1, 2).

14, 15. Mitä Paavali sanoi niistä muutoksista, joita hän oli tehnyt elämässään?

14 Paavali oli tehnyt elämässään todella suuria muutoksia. Hän sanoi Agrippalle: ”En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä vaan vein ensin Damaskoksen asukkaille ja sitten Jerusalemin asukkaille ja kaikkialle Juudean maahan ja myös kansakunnille sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä tekoja, jotka kertovat katumuksesta.” (Apt. 26:19, 20.) Paavali oli jo vuosia huolehtinut tehtävästä, jonka Jeesus Kristus oli antanut hänelle näyssä tuona keskipäivän hetkenä. Millaisin tuloksin? Ne jotka olivat ottaneet vastaan Paavalin saarnaaman hyvän uutisen, olivat katuneet moraalitonta, epärehellistä käytöstään ja kääntyneet Jumalan puoleen. Heistä oli tullut kunnon kansalaisia, jotka kunnioittivat ja ylläpitivät lakia ja järjestystä.

15 Näillä myönteisillä tuloksilla ei kuitenkaan ollut Paavalin juutalaisille vastustajille mitään merkitystä. Paavali sanoi: ”Tästä syystä juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät tappaa minut. Mutta koska olen saanut Jumalalta apua, olen jatkanut todistamista tähän päivään saakka sekä pienille että suurille.” (Apt. 26:21, 22.)

16. Miten voimme jäljitellä Paavalia, kun puhumme uskonkäsityksistämme tuomareille ja vallanpitäjille?

16 Meidän tosi kristittyjen täytyy olla aina valmiit puolustamaan uskoamme (1. Piet. 3:15). Puhuessamme uskonkäsityksistämme tuomareille ja vallanpitäjille meidän on hyvä jäljitellä Paavalin tapaa puhua Agrippalle ja Festukselle. Se että kerromme kunnioittavasti, miten Raamatun totuudet ovat parantaneet meidän omaa elämäämme sekä niiden elämää, jotka ovat ottaneet sanomamme vastaan, voi saada korkeat viranomaiset suhtautumaan meihin myönteisemmin.

”Taivuttaisit minut kristityksi” (Apt. 26:24–32)

17. Miten Festus reagoi Paavalin puolustuspuheeseen, ja mikä samanlainen asenne on nähtävissä nykyään?

17 Paavalin vakuuttava todistus ei jättänyt näitä kahta vallanpitäjää kylmäksi. Pane merkille, mitä seuraavaksi tapahtui: ”Kun Paavali puhui näin puolustuksekseen, Festus sanoi kuuluvalla äänellä: ’Sinä olet menettämässä järkesi, Paavali! Suuri oppineisuus vie sinulta järjen!’” (Apt. 26:24.) Festuksen purkaus osoitti, että hänellä saattoi olla samanlainen asenne kuin monilla on nykyään. Heidän mielestään ne, jotka opettavat, mitä Raamattu todella sanoo, ovat fanaatikkoja. Niiden jotka ovat viisaita tämän maailman silmissä, on usein vaikea hyväksyä Raamatun ylösnousemusopetusta.

18. Mitä Paavali vastasi Festukselle, ja mitä Agrippa totesi sen jälkeen?

18 Paavali vastasi käskynhaltijalle: ”En ole menettämässä järkeäni, arvoisa Festus, vaan se, mitä sanon, on totta ja järkevää. Kuningas, jolle puhun avoimesti, tunteekin hyvin näitä asioita. – – Uskotko, kuningas Agrippa, Profeettoihin? Tiedän, että uskot.” Agrippa sanoi: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut kristityksi.” (Apt. 26:25–28.) Esittipä kuningas nämä sanat vilpittömästi tai ei, ne osoittavat, että Paavalin todistus oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen.

19. Mitä Festus ja Agrippa totesivat Paavalista?

19 Sitten Agrippa ja Festus nousivat paikoiltaan, mikä osoitti yleisölle tilaisuuden päättyneen. ”Poistuessaan he puhuivat keskenään: ’Tämä mies ei ole tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman tai kahleet.’ Agrippa sanoi Festukselle: ’Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut keisariin.’” (Apt. 26:31, 32.) He tiesivät, että heidän edessään seisonut mies oli viaton. Ehkä he jatkossa suhtautuisivat kristittyihin suopeammin.

20. Mitä seurasi siitä, että Paavali todisti korkeille viranomaisille?

20 Kumpikaan näistä vaikutusvaltaisista hallitusmiehistä ei nähtävästi omaksunut hyvää uutista. Oli silti hyvä, että Paavali esiintyi noiden miesten edessä. Kun hänet Juudeassa ”vietiin kuninkaiden ja käskynhaltijoiden eteen”, sellaisetkin roomalaiset viranomaiset saivat todistusta, joita ei ehkä muutoin olisi voitu tavoittaa (Luuk. 21:12, 13). Lisäksi hänen kokemuksensa ja uskollisuutensa koetuksissa rohkaisivat hänen uskonveljiään ja -sisariaan (Fil. 1:12–14).

21. Mitä hyviä tuloksia voimme saada, kun jatkamme valtakunnan työtä sinnikkäästi?

21 Tilanne on samanlainen nykyään. Voimme saada monia hyviä tuloksia, kun jatkamme valtakunnan työtä sinnikkäästi koetuksista ja vastustuksesta huolimatta. Voimme todistaa viranomaisille, joita saattaisi muutoin olla vaikea tavoittaa. Uskollisuutemme ja kestävyytemme voi kannustaa veljiämme ja sisariamme ja saada heidät osoittamaan entistä suurempaa rohkeutta, kun he todistavat perusteellisesti Jumalan valtakunnasta.

ROOMALAINEN PROKURAATTORI PORCIUS FESTUS

Ainoat ensi käden tiedot Porcius Festuksesta ovat peräisin Apostolien teoista ja Flavius Josefuksen kirjoituksista. Festuksesta tuli Juudean prokuraattori Felixin jälkeen noin vuonna 58, ja hän ilmeisesti kuoli oltuaan virassa vain pari kolme vuotta.

Porcius Festus.

Nähtävästi Festus oli yleensä järkevä ja kyvykäs prokuraattori, toisin kuin edeltäjänsä Felix ja seuraajansa Albinus. Festuksen virkakauden alussa Juudeaa kiusasivat rosvojoukot. Josefus kertoo: ”Festus kävi käsiksi suurimpaan maata vaivaavaan vitsaukseen. Hän otti nimittäin kiinni suuren määrän rosvoja ja tappoi heistä monia.” Hänen käskynhaltijakaudellaan juutalaiset rakensivat muurin estääkseen kuningas Agrippaa näkemästä, mitä temppelialueella tapahtui. Ensin Festus määräsi heidät purkamaan sen. Myöhemmin hän kuitenkin juutalaisten pyynnöstä salli heidän esittää asian Rooman keisarille Nerolle.

Festus näyttää asettuneen jyrkästi rikollisia ja kapinallisia vastaan. Mutta koska hän halusi säilyttää hyvät suhteet juutalaisiin, hän oli valmis sulkemaan silmänsä epäoikeudenmukaisuudelta, ainakin apostoli Paavalin tapauksessa.

KUNINGAS HERODES AGRIPPA II

Apostolien tekojen 25. luvussa mainittu Agrippa oli kuningas Herodes Agrippa II, Herodes Suuren pojanpojanpoika ja sen Herodeksen poika, joka oli käynyt Jerusalemin seurakunnan kimppuun 14 vuotta aiemmin (Apt. 12:1). Agrippa oli Herodesten suvun viimeinen prinssi.

Kuningas Herodes Agrippa II.

Kun Agrippan isä vuonna 44 kuoli, hän itse oli 17-vuotias. Hän oli Roomassa, missä häntä kasvatettiin keisari Claudiuksen hovissa. Keisarin neuvonantajat pitivät Agrippaa liian nuorena perimään isänsä valta-aluetta, ja siksi hänen sijaansa nimitettiin roomalainen käskynhaltija. Vaikka Agrippa oli yhä Roomassa, Flavius Josefuksen mukaan hän puhui juutalaisten puolesta ja valvoi heidän etujaan.

Noin vuonna 50 Claudius asetti Agrippan Khalkiin kuninkaaksi ja vuonna 53 Iturean, Trakonitiksen ja Abilenen kuninkaaksi. Agrippa sai valvontaansa myös Jerusalemin temppelin, ja hänelle annettiin valta nimittää juutalaisten ylimmäiset papit. Claudiuksen seuraaja Nero liitti Agrippan valta-alueeseen osia Galileasta ja Pereasta. Tavatessaan Paavalin Agrippa oli Kesareassa sisarensa Berniken kanssa, joka oli jättänyt aviomiehensä, Kilikian kuninkaan (Apt. 25:13).

Kun Agrippa ei onnistunut vuonna 66 rauhoittamaan Roomaa vastaan kapinoivia juutalaisia, hän joutui itse heidän maalitaulukseen, eikä hänelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin liittyä roomalaisiin. Kun juutalaisten kapina oli murskattu, uusi keisari Vespasianus antoi Agrippalle palkaksi lisää alueita.

a Ks. tekstiruutu ”Roomalainen prokuraattori Porcius Festus”.

b ”Tuomarinistuin” oli sijoitettu korokkeelle. Tämän ajateltiin korostavan sitä, että tuomarin päätökset olivat lopullisia ja että niitä piti kunnioittaa. Pilatus istui tuomarinistuimella, kun hän punnitsi Jeesusta vastaan esitettyjä syytöksiä.

c Ks. tekstiruutu ”Tosi palvonnan puolesta ylempiin oikeusasteisiin”.

d Ks. tekstiruutu ”Kuningas Herodes Agrippa II”.

e Kristittynä Paavali tunnusti Jeesuksen olevan Messias. Juutalaiset, jotka hylkäsivät Jeesuksen, pitivät Paavalia luopiona (Apt. 21:21, 27, 28).

f Paavali sanoi olleensa matkalla ”keskipäivällä”, minkä johdosta eräs raamatunoppinut huomautti: ”Ellei matkamiehellä ollut hengenhätää, hän lepäsi keskipäivän helteellä. Havaitsemme siis, miten paljon vaivaa Paavali oli valmis näkemään vainoamisen vuoksi.”

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2025)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa