SAFIRA

(arameasta, merk. ’kaunis’).

Ananiaan vaimo. Hän teki miehensä kanssa salaliiton, joka johti heidän kuolemaansa. He myivät omistamansa pellon ja teeskentelivät ulkokultaisesti tuovansa apostoleille koko kauppahinnan, niin kuin toisetkin Jerusalemin kristityt olivat tuoneet voidakseen auttaa vuoden 33 helluntain jälkeen syntyneessä hätätilanteessa.

Ananiaan ja Safiran synti ei ollut se, etteivät he antaneet koko myyntisummaa, vaan se, että he valehtelivat väittäessään antavansa sen, ilmeisesti pikemminkin saadakseen kehuja ihmisiltä kuin tuottaakseen kunniaa Jumalalle ja tehdäkseen hyvää hänen seurakunnalleen. Pietari paljasti heidän petoksensa pyhän hengen vaikutuksesta. Hän sanoi: ”Ananias, miksi Saatana on tehnyt sinut niin julkeaksi, että olet valehdellut pyhälle hengelle ja pidättänyt itsellesi salaa osan pellon hinnasta? Eikö se sinulla ollessaan ollut sinun, ja kun se oli myyty, eikö se edelleenkin ollut sinun vallassasi? Miksi päätit tällaisen teon sydämessäsi? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kuultuaan Pietarin sanat Ananias kaatui maahan ja kuoli.

Noin kolmen tunnin kuluttua Safira tuli sisään ja toisti valheen. Sitten Pietari kysyi häneltä: ”Miksi olitte sopineet keskenänne Jehovan hengen panemisesta koetukselle?” Safirakin kaatui maahan ja kuoli. Tämä tapaus koitui kuritukseksi seurakunnalle, jonka valtasi suuri pelko ja epäilemättä syvä kunnioitus ja arvostus sitä kohtaan, että Jehova todella asui seurakunnan keskuudessa hengen välityksellä. (Ap 4:34, 35; 5:1–11; 1Ko 3:16, 17; Ef 2:22; vrt. 1Ti 1:20.)