Uskonto politiikassa – onko se Jumalan tahto?
”NOUSI Juudas Galilealainen henkikirjoituksen päivinä, ja hän veti kansaa mukaansa. Ja kuitenkin hän tuhoutui, ja kaikki, jotka tottelivat häntä, hajaantuivat.” (Apostolien teot 5:37) Tässä toinen raamatullinen esimerkki uskonnon sekaantumisesta politiikkaan.
Pian Jeesuksen syntymän jälkeen tämä Juudas ’sai tukea Saddok-nimiseltä fariseukselta ja omistautui kokonaan kapinahankkeelle’. Vaikka Juudas oli ”rabbi, joka oli perustanut oman lahkon”, hän ”koetti yllyttää kansalaiset kapinaan sanoessaan, että he olisivat raukkoja, mikäli he alistuisivat maksamaan veroa roomalaisille”. – Josephus, The Jewish War.
Mitä Jeesus teki?
Kun Jeesus oli käynyt kasteella, Saatana koetti heti kietoa hänet politiikkaan. Saatana tarjosi hänelle ”kaikkia maailman valtakuntia ja niiden loistoa”. Kristus ei kiistänyt, etteivätkö maailman hallitukset olisi olleet Saatanan määräysvallassa. Sen sijaan Jeesus torjui hänelle tarjotun poliittisen mahdollisuuden, vaikka hän olisi voinut ajatella, että hän poliittisen vallan avulla kykenisi tekemään ihmisille hyvää. – Matteus 4:8–10.
Myöhemmin ihmiset näkivät, miten Jeesus pystyi hankkimaan heille ravintoa. He ilmeisesti tulivat siihen tulokseen, että jos Jeesus olisi hallitsemassa, hän kyllä pystyisi ratkaisemaan heidän taloudelliset ongelmansa. Entä mitä tapahtui tämän jälkeen? ”Jeesus, tietäessään että he aikoivat tulla ja tarttua häneen tehdäkseen hänestä kuninkaan, poistui.” (Johannes 6:10–15) Jeesus ei siis kyvykkyydestään huolimatta halunnut kietoutua politiikkaan.
Kului jonkin verran aikaa, ja jotkut poliittista väriä tunnustavat juutalaiset koettivat saada Jeesuksen ansaan poliittisesti arkaluonteisessa asiassa: verokysymyksessä. Olivatko Rooman vaatimat verot liian suuria? Jos juutalainen maksaisi veronsa, hyväksyisikö hän tällöin sen, että Rooma kustantaa verovaroilla sotiaan? Voimme oppia jotakin Jeesuksen vastauksesta: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:13–17) Tämän vastakohtana 225 amerikkalaista katolista piispaa hyväksyi viime marraskuussa äänestyksessä 115-sivuisen taloudellisen asiakirjan, jossa sanotaan muun muassa: ”Verojärjestelmää tulee uudistaa köyhille koituvan rasituksen keventämiseksi. – – Suhteellisesti varakkaampien tulee maksaa enemmän veroja.”
Riippumatta siitä mitä mieltä ehkä itse olemme veroistamme, Jeesus pysyi puolueettomana verotuspolitiikkaan nähden. Samoin suhtautuivat siihen hänen opetuslapsensa, apostoli Paavali mukaan luettuna. (Roomalaisille 13:1–7) He olivat puolueettomia myös orjuuteen nähden, joka siihen aikaan oli polttava yhteiskunnallinen kysymys. Voidaan kuvitella, miten helposti ystävällisyys olisi saanut kristityn arvostelemaan orjuutta, aivan kuten papit nykyään ottavat kantaa abortin laillistamiseen, apartheidiin, naisten oikeuksiin ynnä muuhun sellaiseen. Siltitosikristitytpysyivätpuolueettomina.
Professori E. P. Sanders Oxfordin yliopistosta kirjoittaa: ”Nykyään tunnustetaan käytännöllisesti katsoen kaikkialla se, ettei ole pienintäkään todistetta, jonka perusteella voitaisiin ajatella, että Jeesuksella oli sotilaallista tai poliittista kunnianhimoa, ja sama pitää paikkansa hänen opetuslapsistaan.”
Jumalan tuomion täytäntöönpano
Kuten edellä todettiin, monet juutalaisten johtajat katsoivat, että heidän kannatti oman etunsa vuoksi liittoutua roomalaisten vallanpitäjien kanssa – silloinkin kun Messiasta, Jeesusta, kuulusteltiin ja hänet surmattiin. (Matteus 27:1, 2, 15–31) Ilmestyskirjassa verrataan sitä, miten uskonto vaikuttaa poliittiseen ainekseen ja käyttää sitä hyväkseen, ’naisen istumiseen pedon selässä’. Eikö tämä jo osoita, mitä Jumala ajattelee pappien sekaantumisesta politiikkaan? – Ilmestys 17:1–5.
Tällainen on eräitten havainnoitsijoitten arvio asiasta:
Katolinen teologi Malachi Martin näkee, että papit, ”jotka lähtevät ajamaan poliittisia ja yhteiskunnallisia aatteita, lyövät laimin tärkeimmän tehtävänsä, Jeesuksen Kristuksen edustajina olemisen”. Hän on sanonut: ”Esimerkiksi piispoilla ei ole valtuuksia kirjoittaa talouskysymyksistä eikä sanoa presidentille, ettei tämä saa lähettää Eurooppaan ohjuksia.”
Entä mitä tapahtuu, kun poliitikot ja kansa kyllästyvät siihen, että papit puuttuvat heille kuulumattomiin asioihin? Viime vuonna aikakauslehti Liberty tarkasteli sitä, miten keisari Konstantinus 300-luvulla ’sulauttamalla politiikan ja uskonnon toisiinsa loi kirkosta ja valtiosta yhdistelmäpedon’. Nykytilanteesta siinä todettiin: ”Samoin kuin Konstantinuksen päivinä, nykyäänkin kirkko käyttää valtiota hyväkseen pyrkiessään kohti omia päämääriään.” – Kursivointi meidän.
Jumalan sana ei jätä epäselväksi sitä, millainen on lopputulos. Väärän uskonnon maailmanmahti on jo kauan käyttänyt politiikkaa omiin tarkoitusperiinsä, mutta pian tulee aika, jolloin poliittinen aines kääntyy sitä vastaan ja tuhoaa sen. Ilmestyskirjan 19:2:n mukaan se merkitsee Jumalan tuomion täytäntöönpanoa.
Voitko olla puolueeton?
Et voi itse estää kirkonmiehiä sekaantumasta politiikkaan. Voit silti yksilönä pyrkiä täyttämään ne tunnuspiirteet, jotka Raamattu liittää tosi palvojiin. Jeesus sanoi opetuslapsistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Myöhemmin hän sanoi maaherra Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille.” – Johannes 17:16; 18:36.
Onko meidän aikanamme mahdollista olla maailmassa, elää maapallolla jonkin maan kansalaisena olematta silti ”osa maailmasta”, olla puolueeton? Jehovan todistajien nykyinen historia vastaa myöntävästi. He ovat Raamatun vaatimuksia noudattamalla olleet lainkuuliaisia kansalaisia mutta silti puolueettomia poliittisiin ja sotilaallisiin toimiin nähden niissä monissa maissa, joissa heitä on.
Lainaamme erästä kirjaa: ”Vaikka he kieltäytyvät tervehtimästä lippua ja osallistumasta tuomittujen kansojen mielettömiin sotiin, he ovat muissa suhteissa lainkuuliaisia kansalaisia. Harvat muut ryhmät ovat ratkaisseet näin taitavasti sen, että he voivat olla maallisessa yhteiskunnassa olematta silti osa siitä.” (The Shaping of American Religion) Näin on tapahtunut kautta maailman ja poliittisesti erilaisissa oloissa. Todistajia on painostettu ankarasti, että he luopuisivat puolueettomuudestaan, mutta silloinkin he ovat pitäneet tärkeimpänä uskollisuuttaan Jumalan valtakunnalle.
Historioitsija Brian Dunn kirjoittaa: ”Jehovan todistajat eivät voineet sovitella kansallissosialismin kanssa. – – Eniten natseja ärsytti tässä lahkossa todistajien asenne valtiota kohtaan ja heidän poliittinen puolueettomuutensa. – – Tämä merkitsi sitä, ettei uskovainen voinut palvella sotilaana, äänestää, ottaa vastaan jotain virkaa, osallistua kansallisten juhlien viettoon eikä tehdä minkäänlaista uskollisuuden merkkiä.” – The Churches’ Response to the Holocaust (1986).
Tällainen puolueettomuus jatkuu. Me luemme: ”Hitler inhosi sydämestään jehovalaisia ja vangitsi heistä noin 10000 – –. Psykologisesti murtumattomat todistajat selviytyivät Saksan keskitysleireillä paremmin kuin useat – –. Neuvostohallitus ei ole koskaan rekisteröinyt laillisesti Jehovan todistajia, sillä se näkee tässä liikkeessä enemmän kuin missään muussa uskontokunnassa aatteen, joka voimakkaasti jäytää kannattajiensa uskollisuutta valtiolle. – – He eivät osallistu vaaleihin, he kieltäytyvät palvelemasta asevoimissa, he haluavat olla mahdollisimman vähän esillä yleisissä tiedotusvälineissä.” – The Modern Encyclopedia of Russian and Soviet History, 15. osa.
Kirjassa ”Kristinusko Neuvostoliitossa” lisätään: ”Neuvostoliiton todistajat eivät heille esitetyistä vaatimuksista huolimatta osallistu sotapalvelukseen, vaaleihin eivätkä mihinkään muuhunkaan poliittiseen” toimintaan, jota kansalaisilta odotetaan. – Christian Religion in the Soviet Union, 1978.
On siis mahdollista jäljitellä Jeesuksen puolueetonta suhtautumista roomalaisten ja juutalaisten vallanpitäjien poliittisiin ja sotilaallisiin toimiin. Hänen esimerkkinsä noudattaminen nykyään on suojaksi, kun Jumala panee täytäntöön tuomion, jonka hän on langettanut uskonnolle sen sekaantumisesta politiikkaan.
[Tekstiruutu s. 10]
”On jo aika saada politiikka pois saarnastuolista ja saarnastuoli irti politiikasta. Kirkonmiehillä on toki oikeus ajatella maallisista asioista niin kuin he haluavat. Mutta saarnastuolia käytetään väärin, kun sieltä käsin lähdetään ajamaan maallisia aatteita.” – Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Langhorne Motley kesäkuussa 1985.