SIKEM
(’olka, hartia, harjanne’).
1. Hivviläisen johtomiehen Hamorin poika (1Mo 33:19; Jos 24:32). Sen jälkeen kun Jaakob oli asettunut asumaan Sikemin (ks. nro 4) kaupungin lähistölle, hänen tyttärensä Dina alkoi seurustella tuon kaupungin nuorten naisten kanssa. Sikem-niminen mies, jonka kuvailtiin olevan ”kunnioitetuin isänsä koko huoneessa”, näki Dinan ja ”makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa”. Sitten hän rakastui Dinaan ja halusi mennä naimisiin hänen kanssaan. Jaakobin pojat kuitenkin raivostuivat tästä suhteesta ja sanoivat ”petollisesti”, että he voisivat lankoutua vain ympärileikattujen miesten kanssa. Sikem ja hänen isänsä Hamor suostuivat tähän, ja he taivuttelivat sikemiläiset ympärileikkauttamaan itsensä. Mutta ennen kuin Sikemin miehet olivat ehtineet toipua ympärileikkauksesta, Jaakobin pojat Simeon ja Leevi hyökkäsivät kaupunkiin ja tappoivat Hamorin, Sikemin ja kaikki muut miehet. (1Mo 34:1–31.)
2. Manassen heimoon kuuluneen Gileadin poika. Sikemistä tuli sikemiläisten suvun päämies; näitä sikemiläisiä ei tule kuitenkaan sekoittaa Sikemissä asuneisiin kanaanilaisiin. (4Mo 26:28, 30, 31; Jos 17:2.)
3. Manassen heimoon kuuluneen Semidan poika (1Ai 7:19).
4. Muinainen kaupunki, joka liitetään Nablusiin tai tarkemmin sanottuna sen lähellä sijaitsevaan Tell Balataan (Ps 60:6; 108:7; kuva, 1. osa, s. 530). Garisiminvuoren ja Ebalinvuoren välisen kapean laakson itäpäässä sijaitseva Tell Balata on n. 48 km Jerusalemista pohjoiseen. Paikka on runsasvetinen, ja aivan sen itäpuolelle jää hedelmällinen tasanko. Sikem hallitsi muinoin Keski-Palestiinaa halkovia itä-länsi- ja pohjois-eteläsuuntaisia teitä (vrt. Tu 21:19). Koska kaupunkia ei ollut rakennettu vuorelle, sen sijainti ei ollut strategisesti kovin hyvä, mutta se turvautui linnoituksiinsa (Tu 9:35).
Kun Abram (Abraham) astui ensi kerran Luvattuun maahan, hän kulki ”aina Sikemin paikalle asti” ja leiriytyi lähelle Moren suuria puita, mihin hän rakensi myöhemmin alttarin (1Mo 12:6–9). Lähes 200 vuoden kuluttua Jaakob pystytti leirin Sikemin edustalle ja osti sieltä maata ollessaan paluumatkalla Paddan-Aramista. Jaakobin pojat Simeon ja Leevi tappoivat kaupungin miehet, koska Hamorin poika Sikem oli tehnyt väkivaltaa heidän sisarelleen Dinalle. (1Mo 33:18–34:31.) Jumalan ohjauksesta Jaakob lähti Sikemistä, mutta hän otti ennen sitä kaikki huonekuntansa hallussa olevat vieraat jumalat sekä korvarenkaat ja hautasi ne Sikemin lähellä olevan suuren puun alle (1Mo 35:1–4). Myöhemmin Jaakobin pojat saattoivat turvallisesti laiduntaa katraitaan lähellä kaupunkia epäilemättä siksi, että ”Jumalan kauhu”, joka oli estänyt naapurikansoja ajamasta takaa Jaakobia, vaikutti yhä niihin jonkin verran (1Mo 35:5; 37:12–17).
Kun Jaakobin jälkeläiset, israelilaiset, saapuivat Luvattuun maahan oltuaan yli 200 vuotta Egyptissä, he hautasivat Joosefin luut ”Sikemiin, siihen maapalstaan, jonka Jaakob oli hankkinut itselleen Hamorin, Sikemin isän, pojilta” (Jos 24:32). Juutalaisille pitämässään puolustuspuheessa Stefanos sanoi kuitenkin, että Joosef haudattiin ”siihen muistohautaan, jonka Abraham oli ostanut – – Hamorin pojilta Sikemissä” (Ap 7:16). Ehkä Stefanos ei sisällyttänyt kertomukseensa kaikkia yksityiskohtia. Täydennettynä kertomus voisi kuulua: ”Jaakob meni alas Egyptiin. Ja hän kuoli, niin myös esi-isämme, ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen muistohautaan, jonka Abraham oli ostanut hopearahalla määrähinnasta[, ja siihen, joka oli ostettu] Hamorin pojilta Sikemissä.” (Ap 7:15, 16.) On myös mahdollista, että osto voitiin panna Abrahamin nimiin, koska hän oli Jaakobin isoisä ja patriarkaalinen päämies. Tämä merkitsisi sitä, että esi-isän nimeä käytettiin jälkeläisistä samaan tapaan kuin myöhemmin käytettiin nimeä Israel (Jaakob) ja muita nimiä (vrt. Ho 11:1, 3, 12; Mt 2:15–18).
Kun Luvattu maa jaettiin osiin heimojen kesken, Sikem on nähtävästi ollut Manassen alueella, n. 3 km Mikmetatin rajakaupungista luoteeseen (Jos 17:7). Koska Sikemin kuvaillaan sijainneen ”Efraimin vuoristossa”, se on saattanut olla efraimilainen erilliskaupunki Manassen alueella (Jos 16:9; 1Ai 6:67). Myöhemmin kaupunki määrättiin muiden efraimilaiskaupunkien ohella leeviläisille ja pyhitettiin turvakaupungiksi (Jos 21:20, 21). Vähän ennen kuolemaansa Joosua kokosi kaikki Israelin heimot Sikemiin ja kannusti niitä palvelemaan Jehovaa (Jos 24:1–29).
Vaikka israelilaiset olivat tehneet Sikemissä liiton tosi palvonnan ylläpitämisestä, tuon kaupungin asukkaat alkoivat palvoa Baal-Beritiä (Tu 8:33; 9:4). Lisäksi he tukivat Abimelekin (tuomari Gideonin ja hänen sikemiläisen sivuvaimonsa pojan) valtaannousupyrkimyksiä. Jonkin ajan kuluttua he kuitenkin kapinoivat kuningas Abimelekia vastaan. Kukistaessaan kapinan Abimelek tuhosi kaupungin ja kylvi siihen suolaa, mikä kuvasi ehkä sitä, että sen toivottiin jäävän pysyvästi autioksi. (Tu 8:31–33; 9:1–49; vrt. Ps 107:33, 34; ks. ABIMELEK nro 4; BAAL-BERIT.)
Myöhemmin Sikem rakennettiin uudelleen. Rehabeam asetettiin siellä kuninkaaksi, mistä voidaan päätellä, että siitä tuli merkittävä kaupunki (1Ku 12:1). Valtakunnan jakautumisen jälkeen pohjoisen valtakunnan ensimmäinen kuningas Jerobeam rakennutti Sikemiä ja hallitsi nähtävästi jonkin aikaa sieltä käsin (1Ku 12:25). Satoja vuosia myöhemmin, sen jälkeen kun babylonialaiset olivat tuhonneet Jerusalemin 607 eaa., Sikemistä tuli miehiä Jerusalemiin palvomaan (Jer 41:5).