Jeesuksen veljet. Neljässä evankeliumissa, Apostolien teoissa ja kahdessa Paavalin kirjeessä mainitaan ”Herran veljet”, ”Herran veli”, ”hänen veljensä” ja ”hänen sisarensa”. Neljän ”veljen” nimikin kerrotaan: Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas. (Mt 12:46; 13:55, 56; Mr 3:31; Lu 8:19; Joh 2:12; Ap 1:14; 1Ko 9:5; Ga 1:19.) Suurin osa raamatunoppineista tunnustaa runsaiden todisteiden perusteella, että Jeesuksella oli ainakin neljä veljeä ja kaksi sisarta, jotka kaikki syntyivät Joosefille ja Marialle luonnollisella tavalla Jeesuksen yliluonnollisen syntymän jälkeen.

Mielivaltaiset käsitykset, joiden mukaan nämä Jeesuksen veljet olivat Joosefin poikia hänen aikaisemmasta avioliitostaan tai hänen lankousavioliitostaan kälynsä kanssa, täytyy luokitella mielikuvituksen tuotteiksi, sillä mitkään raamatulliset tosiseikat eivät tue niitä eivätkä edes viittaa sellaisiin mahdollisuuksiin. Väite, jonka mukaan sana ”veli” (a·del·fosʹ) tarkoittaa tässä yhteydessä ’serkkua’ (a·ne·psi·osʹ), on pelkkä teoria, jonka laatijana pidetään Hieronymusta ja joka on peräisin aikaisintaan vuodelta 383. Hieronymus ei esitä uuden olettamuksensa tueksi kenenkään muun ajatuksia, ja hänen myöhemmissä kirjoituksissaan hänen käsityksensä sitä paitsi horjuu, ja hän ilmaisee jopa epäilyksiä ”serkkuteoriansa” suhteen. J. B. Lightfoot sanoo, että ”Pyhä Hieronymus ei puolusta teoriaansa millään arvovaltaisella perimätiedolla ja että sitä puoltavia todisteita täytyy sen vuoksi etsiä pelkästään Raamatusta. Olen tutkinut Raamatun todisteita, ja – – vaikeuksien summa – – kumoaa ylivoimaisesti nämä sitä puoltavat toisarvoiset väitteet, ja niiden täytyykin johtaa sen hylkäämiseen.” (St. Paul’s Epistle to the Galatians, Lontoo 1874, s. 258.)

Kun Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kertomuksissa puhutaan serkusta tai veljen tai sisaren pojasta, niissä ei käytetä sanaa a·del·fosʹ. Sen sijaan sukulaisuussuhde selitetään, kuten on tehty ilmauksissa ”Paavalin sisaren poika” tai ”Markus, Barnabaan serkku [a·ne·psi·osʹ]” (Ap 23:16; Kol 4:10). Luukkaan 21:16:ssa on käytetty molempien kreikkalaisten sanojen muotoja, syg·ge·nōnʹ (sukulaiset, esim. serkut) ja a·del·fōnʹ (veljet), mikä osoittaa, että näitä sanoja ei käytetä Kreikkalaisissa kirjoituksissa väljästi eikä umpimähkään.

Se, että Jeesuksen ”veljet eivät – – uskoneet häneen” hänen palveluksensa aikana, sulkee pois sen mahdollisuuden, että he olisivat olleet hänen veljiään hengellisessä merkityksessä (Joh 7:3–5). Jeesus asetti nämä lihalliset veljensä opetuslastensa vastakohdaksi, jotka uskoivat häneen ja olivat hänen hengellisiä veljiään (Mt 12:46–50; Mr 3:31–35; Lu 8:19–21). Tämä hänen lihallisten veljiensä uskon puute estää sekoittamasta heitä samannimisiin apostoleihin, nimittäin Jaakobiin, Simoniin ja Juudakseen; heidät erotetaan selvästi Jeesuksen opetuslapsista (Joh 2:12).

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänen lihallisten veljiensä epäilevä asenne muuttui, sillä he olivat yhdessä äitinsä ja apostolien kanssa koolla rukoilemassa sen jälkeen, kun Jeesus oli noussut taivaaseen (Ap 1:14). Tämä viittaa siihen, että he olivat läsnä myös silloin, kun pyhä henki vuodatettiin helluntaipäivänä. Jeesuksen veli Jaakob, joka mainitaan Jerusalemissa kokoontuneen hallintoelimen huomattavana vanhimpana, kirjoitti nimellään tunnetun kirjeen (Ap 12:17; 15:13; 21:18; Ga 1:19; Ja 1:1). Jeesuksen veli Juudas kirjoitti omaa nimeään kantavan raamatunkirjan (Ju 1, 17). Paavali viittaa siihen, että ainakin jotkut Jeesuksen veljistä olivat naimisissa (1Ko 9:5).