He ”puhuivat rohkeasti Jehovan valtuuttamina”

1, 2. Mitä tapahtuu, kun Paavali ja Barnabas ovat Lystrassa?

LYSTRA on sekasorron vallassa. Mies, joka on ollut syntymästään asti rampa, hyppelee ympäriinsä ilosta, koska kaksi muukalaista on parantanut hänet. Ihmiset haukkovat henkeään hämmästyksestä, ja Zeuksen pappi tuo muukalaisille seppeleitä, sillä ihmisjoukko pitää heitä jumalina. Sonnit puhisevat ja mylvivät, kun pappi valmistautuu teurastamaan ne. Muukalaiset – Paavali ja Barnabas – esittävät äänekkään vastalauseen. He repäisevät päällysvaippansa, hyppäävät ihmisjoukon keskelle ja pyytävät hartaasti, ettei heitä palvottaisi. He saavat hädin tuskin väkijoukon luopumaan aikeestaan.

² Sitten juutalaisia vastustajia saapuu Pisidian Antiokiasta ja Ikonionista. Ilkeämielisellä panettelulla he myrkyttävät lystralaisten mielet. Nyt ihmisjoukko, joka aiemmin jumaloi Paavalia, piirittää hänet ja alkaa kivittää häntä, kunnes hän menettää tajunsa. Kun ihmiset ovat purkaneet kiukkunsa, he raahaavat Paavalin kaupungin porttien ulkopuolelle, koska he luulevat hänen kuolleen.

3. Mitä kysymyksiä tarkastellaan tässä luvussa?

³ Mikä johti tähän dramaattiseen tilanteeseen? Mitä hyvän uutisen nykyiset julistajat voivat oppia Barnabaaseen, Paavaliin ja ailahteleviin lystralaisiin liittyvistä tapahtumista? Entä mitä kristityt vanhimmat voivat oppia siitä, että Barnabas ja Paavali jatkoivat palvelusta sinnikkäästi ja ”puhuivat rohkeasti Jehovan valtuuttamina”? (Apt. 14:3.)

”Hyvin monista – – tuli uskovia” (Apt. 14:1–7)

4, 5. Miksi Paavali ja Barnabas matkustivat Ikonioniin, ja mitä siellä tapahtui?

⁴ Paavali ja Barnabas oli äskettäin ajettu ulos Pisidian Antiokiasta, missä juutalaiset vastustajat olivat aiheuttaneet heille vaikeuksia. He eivät kuitenkaan lannistuneet vaan ”pudistivat tomun jaloistaan” varoitukseksi kaupungin kylmäkiskoisille asukkaille. (Apt. 13:50–52; Matt. 10:14.) He lähtivät rauhallisesti pois ja jättivät vastustajat Jumalan tuomittaviksi (Apt. 18:5, 6; 20:26). Nämä lähetystyöntekijät jatkoivat saarnamatkaansa yhtä iloisina kuin ennenkin. Taivallettuaan noin 150 kilometriä kaakkoon he tulivat Taurus- ja Sultanvuoristojen välissä sijaitsevalle hedelmälliselle tasangolle.

⁵ Paavali ja Barnabas pysähtyivät ensiksi Ikonioniin, joka oli kreikkalaisen kulttuurin saarekkeita ja Rooman Galatian-provinssin huomattavimpia kaupunkeja.a Siellä oli vaikutusvaltainen juutalaisyhdyskunta ja paljon ei-juutalaisia käännynnäisiä. Paavali ja Barnabas menivät tapansa mukaan synagogaan ja alkoivat saarnata (Apt. 13:5, 14). He ”puhuivat sillä tavoin, että hyvin monista juutalaisista ja kreikkalaisista tuli uskovia” (Apt. 14:1).

6. Miksi Paavali ja Barnabas olivat tehokkaita opettajia, ja miten voimme jäljitellä heitä?

⁶ Miksi tapa, jolla Paavali ja Barnabas puhuivat, oli tehokas? Paavalilla oli paljon raamatullista tietoa. Hän hyödynsi mestarillisesti historiaa, profetioita ja Mooseksen lakia pyrkiessään todistamaan, että Jeesus oli luvattu Messias (Apt. 13:15–31; 26:22, 23). Barnabaasta huokui lämmin kiinnostus ihmisiä kohtaan (Apt. 4:36, 37; 9:27; 11:23, 24). Kumpikaan ei luottanut omaan ymmärrykseensä vaan puhui ”Jehovan valtuuttamana”. Miten voit jäljitellä heitä saarnaamistyössä? Tutustu perinpohjaisesti Jumalan sanaan. Valitse raamatunkohtia, jotka todennäköisimmin vetoavat kuulijoihin. Mieti, miten voit lohduttaa niitä, joille saarnaat. Perusta opetus aina Jehovan sanaan, älä omaan viisauteesi.

7. a) Millaisia reaktioita hyvä uutinen saa aikaan? b) Mitä sinun on hyvä pitää mielessä, jos perheesi on jakautunut siksi, että tottelet hyvää uutista?

⁷ Paavalin ja Barnabaan sanoma ei kuitenkaan ilahduttanut kaikkia Ikonionin asukkaita. Luukas jatkaa: ”Ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät muiden kansojen ihmisiä ja lietsoivat heissä vihaa veljiä kohtaan.” Paavali ja Barnabas havaitsivat tarpeelliseksi jäädä puolustamaan hyvää uutista, ja he ”viipyivät siellä melko pitkän aikaa ja puhuivat rohkeasti”. Tämä johti siihen, että ”kaupungin asukkaat jakautuivat, niin että toiset olivat juutalaisten puolella, toiset apostolien puolella”. (Apt. 14:2–4.) Nykyään hyvä uutinen saa ihmisissä aikaan samanlaisia reaktioita. Toisia se yhdistää, toisia taas jakaa (Matt. 10:34–36). Jos perheesi on jakautunut siksi, että tottelet hyvää uutista, sinun on hyvä muistaa, että vastustukseen on yleensä syynä perätön huhu tai suoranainen panettelu. Vastalääkettä tällaiselle myrkylle on hyvä käytös; se voi lopulta pehmentää vastustajien asenteen (1. Piet. 2:12; 3:1, 2).

8. Miksi Paavali ja Barnabas lähtivät Ikonionista, ja mitä voimme oppia heistä?

⁸ Jonkin ajan kuluttua Ikonionissa olevat vastustajat laativat suunnitelman Paavalin ja Barnabaan kivittämiseksi. Kun nämä saivat kuulla siitä, he päättivät siirtyä todistamaan toiselle alueelle. (Apt. 14:5–7.) Valtakunnan julistajat osoittavat nykyäänkin arvostelukykyä. Kun kimppuumme hyökätään sanallisesti, puhumme rohkeasti (Fil. 1:7; 1. Piet. 3:13–15). Mutta kun olemme vaarassa joutua väkivallan kohteeksi, emme ole tyhmänrohkeita, niin että vaarantaisimme tarpeettomasti oman tai toisten uskovien hengen (Sananl. 22:3).

”[Kääntykää] elävän Jumalan puoleen” (Apt. 14:8–19)

9, 10. Missä Lystra sijaitsi, ja mitä sen asukkaista tiedetään?

⁹ Paavali ja Barnabas menivät Lystraan, roomalaiseen siirtokuntaan, joka sijaitsi noin 30 kilometriä Ikonionista lounaaseen. Lystralla oli vahvat siteet Pisidian Antiokiaan, mutta toisin kuin siellä, Lystrassa ei ollut huomattavaa juutalaisyhdyskuntaa. Vaikka sen asukkaat luultavasti puhuivat kreikkaa, heidän äidinkielensä oli lykaonia. Paavali ja Barnabas aloittivat saarnaamisen julkisella paikalla mahdollisesti siksi, ettei kaupungissa ollut synagogaa. Aiemmin Pietari oli Jerusalemissa parantanut miehen, joka oli ollut syntymästään asti rampa. Tämän vuoksi monista oli tullut uskovia. (Apt. 3:1–10.) Lystrassa Paavalikin paransi rampana syntyneen miehen (Apt. 14:8–10). Tästä ihmeestä oli kuitenkin aivan erilaiset seuraukset.

¹⁰ Kuten luvun alussa kerrottiin, pakanajumalia palvovat lystralaiset tekivät väärän päätelmän ramman hypähtäessä pystyyn. He ajattelivat, että Barnabas oli pääjumala Zeus ja Paavali oli Hermes, Zeuksen poika ja jumalien sanansaattaja (ks. tekstiruutu ”Lystran kaupunki ja Zeuksen ja Hermeen kultti”). Barnabas ja Paavali olivat kuitenkin lujasti päättäneet saada ihmisjoukon ymmärtämään, että he eivät puhuneet eivätkä toimineet pakanajumalien vaan ainoan tosi Jumalan Jehovan valtuuttamina. (Apt. 14:11–14.)

11–13. a) Mitä Paavali ja Barnabas sanoivat lystralaisille? b) Mitä voimme oppia Paavalin ja Barnabaan sanoista?

¹¹ Vaikka tilanne oli dramaattinen, Paavali ja Barnabas yrittivät edelleen parhaansa mukaan tavoittaa kuulijoidensa sydämen. Tässä yhteydessä Luukas kertoo, millä tavalla hyvää uutista saarnattiin tehokkaasti ei-juutalaisille. Pane merkille, miten Paavali ja Barnabas vetosivat kuulijoihinsa: ”Miehet, miksi te teette näin? Mekin olemme ihmisiä, ja meillä on samat heikkoudet kuin teillä. Me julistamme teille hyvää uutista, jotta te hylkäisitte nämä turhat asiat ja kääntyisitte elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, vaikka hän on antanut todisteen itsestään tekemällä hyvää: hän on antanut teille sateita taivaasta, hedelmällisiä aikoja ja runsaasti ruokaa ja täyttänyt sydämenne ilolla.” (Apt. 14:15–17.)

¹² Mitä voimme oppia näistä ajatuksia herättävistä sanoista? Ensinnäkään Paavali ja Barnabas eivät ajatelleet olevansa kuulijoidensa yläpuolella. He eivät yrittäneet olla jotain muuta kuin mitä he todellisuudessa olivat. Sen sijaan he myönsivät nöyrästi, että heillä oli samanlaisia heikkouksia kuin heidän ei-juutalaisilla kuulijoillaan. Paavali ja Barnabas olivat kylläkin saaneet pyhää henkeä ja vapautuneet vääristä opetuksista. Heillä oli myös suurenmoinen toivo hallita Kristuksen kanssa. Mutta he tiesivät, että tottelemalla Kristusta lystralaisetkin voisivat saada osakseen samat siunaukset.

¹³ Miten me suhtaudumme niihin, joille saarnaamme? Pidämmekö heitä samanarvoisina kuin itseämme? Kun opetamme toisille Jumalan sanan totuuksia, varommeko Paavalin ja Barnabaan tavoin havittelemasta toisten ihailua? Hyvänä esimerkkinä meille on Charles Taze Russell, joka oli erinomainen opettaja ja joka johti saarnaamistyötä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Hän kirjoitti: ”Emme halua kunniaa itsellemme emmekä kirjoituksillemme, emmekä toivo, että meitä puhutellaan kunnianarvoisaksi tai rabbiksi.” Veli Russellilla oli sama nöyrä asenne kuin Paavalilla ja Barnabaalla. Mekään emme saarnaa saadaksemme kunniaa itsellemme vaan auttaaksemme ihmisiä kääntymään ”elävän Jumalan” puoleen.

14–16. Mitä muuta voidaan oppia siitä, mitä Paavali ja Barnabas sanoivat lystralaisille?

¹⁴ Edellä mainitun puheen toinen opetus on se, että Paavali ja Barnabas olivat mukautuvia. Toisin kuin Ikonionin juutalaisilla ja juutalaiskäännynnäisillä, Lystran asukkailla ei ollut juuri tietoa Raamatusta tai Israelin kansan ja Jumalan välisestä suhteesta. Lystralaiset toisaalta kuuluivat maatalousyhteisöön. Lystrassa oli leuto ilmasto ja hedelmällisiä peltoja. ”Hedelmälliset ajat” ja muut senkaltaiset seikat tarjosivat lystralaisille paljon todisteita Luojan ominaisuuksista, ja tältä yhteiseltä pohjalta Paavali ja Barnabas yrittivät vedota heidän järkeensä (Room. 1:19, 20).

¹⁵ Mekin voimme olla mukautuvia. Maanviljelijä voi kylvää samaa siementä useille pelloille, mutta hänen on muokattava eri peltoja eri menetelmillä. Jollain pellolla maaperä on jo kuohkeaa, ja se on valmis kylvettäväksi. Jokin toinen pelto taas saattaa vielä kaivata muokkausta. Mekin kylvämme aina samaa siementä: Jumalan sanassa olevaa valtakunnan sanomaa. Jos kuitenkin olemme Paavalin ja Barnabaan kaltaisia, pyrimme havaitsemaan, millaiset ovat niiden ihmisten olosuhteet ja uskonnollinen tausta, joille saarnaamme. Haluamme ottaa huomioon nämä asiat, kun kerromme heille valtakunnan sanomaa. (Luuk. 8:11, 15.)

¹⁶ On kolmaskin seikka, joka tästä kertomuksesta voidaan oppia. Toisinaan parhaista yrityksistämme huolimatta kylvämämme siemen siepataan pois tai se putoaa kallioiseen maaperään (Matt. 13:18–21). Jos näin käy, älä masennu. Paavali muistutti myöhemmin Rooman opetuslapsia, että ”jokainen meistä [myös niistä, joiden kanssa keskustelemme Jumalan sanasta] tulee tekemään tilin itsestään Jumalalle” (Room. 14:12).

He ”jättivät heidät Jehovan huolenpitoon” (Apt. 14:20–28)

17. Minne Paavali ja Barnabas menivät Derbestä ja miksi?

¹⁷ Kun Paavali oli raahattu Lystran ulkopuolelle, koska hänen oli luultu kuolleen, opetuslapset ympäröivät hänet ja hän nousi ylös ja jäi kaupunkiin yöksi. Seuraavana päivänä Paavali ja Barnabas lähtivät kohti Derbeä, jonne oli matkaa sata kilometriä. Matka oli Paavalille varmasti hyvin raskas ja vaivalloinen, sillä häntä oli kivitetty vain muutamaa tuntia aiemmin. Hän ja Barnabas eivät kuitenkaan antaneet periksi, ja saavuttuaan Derbeen he ”auttoivat useita tulemaan opetuslapsiksi”. Sieltä he eivät valinneet suorinta reittiä tukikohtaansa Syyrian Antiokiaan vaan ”palasivat Lystraan, Ikonioniin ja [Pisidian] Antiokiaan”. Miksi? ”He vahvistivat opetuslapsia, rohkaisivat heitä pysymään uskossa.” (Apt. 14:20–22.) He näyttivät todella hyvää esimerkkiä! He asettivat seurakunnan edut oman mukavuutensa edelle. Nykyajan matkavalvojat ja lähetystyöntekijät ovat noudattaneet heidän esimerkkiään.

18. Miten vanhimmat nimitetään?

¹⁸ Sen lisäksi että Paavali ja Barnabas vahvistivat opetuslapsia sanoillaan ja esimerkillään, he ”nimittivät vanhimpia jokaiseen seurakuntaan”. Vaikka Paavali ja Barnabas olivat tällä lähetysmatkalla ”pyhän hengen lähettämiä”, he silti rukoilivat ja paastosivat jättäessään ”heidät [vanhimmat] Jehovan huolenpitoon”. (Apt. 13:1–4; 14:23.) Näin toimitaan myös nykyään. Ennen kuin jotain veljeä suositellaan nimitettäväksi, paikallinen vanhimmisto rukoilee ohjausta ja pohtii, täyttääkö hän raamatulliset pätevyysvaatimukset (1. Tim. 3:1–10, 12, 13; Tit. 1:5–9; Jaak. 3:17, 18; 1. Piet. 5:2, 3). Tärkeintä ei ole se, kuinka kauan hän on ollut kristitty. Sen sijaan hänen puheensa, käytöksensä ja maineensa kertovat, missä määrin pyhä henki vaikuttaa hänen elämässään. Veli on pätevä palvelemaan lauman paimenena, mikäli hän täyttää valvojille Raamatussa asetetut vaatimukset. (Gal. 5:22, 23.) Vastuu veljien nimittämisestä on kierrosvalvojalla (vrt. 1. Tim. 5:22).

19. Mistä tilivelvollisuudesta vanhimmat ovat tietoisia, ja miten he jäljittelevät Paavalia ja Barnabasta?

¹⁹ Nimitetyt vanhimmat tietävät olevansa tilivelvollisia Jumalalle siitä, miten he kohtelevat seurakuntaa (Hepr. 13:17). Paavalin ja Barnabaan tavoin vanhimmat ottavat johdon saarnaamistyössä. He vahvistavat muita opetuslapsia sanoillaan. Lisäksi he asettavat halukkaasti seurakunnan edut oman mukavuutensa edelle (Fil. 2:3, 4).

20. Miten veljiemme uskollisesta toiminnasta lukeminen hyödyttää meitä?

²⁰ Kun Paavali ja Barnabas viimein palasivat tukikohtaansa Syyrian Antiokiaan, he kertoivat, ”mitä kaikkea Jumala oli tehnyt heidän välityksellään ja miten hän oli avannut kansoille oven uskoon” (Apt. 14:27). Kun luemme näiden kristittyjen veljiemme uskollisesta toiminnasta ja näemme, miten Jehova siunasi heitä, haluamme puhua edelleenkin ”rohkeasti Jehovan valtuuttamina”.