Taistelu synnin langenneesta lihasta saamaa otetta vastaan

”Mielen kohdistaminen lihaan merkitsee kuolemaa, mutta mielen kohdistaminen henkeen merkitsee elämää ja rauhaa.” (ROOMALAISILLE 8:6)

1. Mitä tarkoitusta varten ihmiset luotiin?

”JUMALA loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Mooseksen kirja 1:27.) Kuva heijastaa jonkin kohteen, kuvastaa sitä. Ihmiset luotiin näin ollen heijastamaan Jumalan kunniaa. Ilmaisemalla kaikissa pyrkimyksissään jumalisia ominaisuuksia – esimerkiksi rakkautta, hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja hengellisyyttä – he tuottavat ylistystä ja kunniaa Luojalle sekä onnellisuutta ja tyydytystä itselleen. (1. Korinttolaisille 11:7; 1. Pietarin kirje 2:12.)

2. Miten ensimmäinen ihmispari osui harhaan?

² Täydelliseksi luotu ensimmäinen ihmispari kykeni hyvin tähän tehtävään. He pystyivät heijastamaan Jumalan kunniaa loistavasti ja uskollisesti niin kuin hyvin kirkkaiksi kiillotetut peilit. He antoivat tuon hienon kiillon kuitenkin himmentyä, kun he päättivät ehdoin tahdoin olla tottelemattomia Luojalleen ja Jumalalleen (1. Mooseksen kirja 3:6). Sen jälkeen he eivät voineet enää heijastaa Jumalan kunniaa täydellisesti. He jäivät Jumalan kunniaa vaille, koska he eivät täyttäneet sitä tarkoitusta, jota varten heidät oli luotu Jumalan kuviksi. Toisin sanoen he tekivät syntiä.a

3. Millainen on synnin todellinen luonne?

³ Tämä auttaa meitä ymmärtämään synnin todellisen luonteen, synnin joka estää ihmistä heijastamasta täydellisesti Jumalan kaltaisuutta ja kunniaa. Synti tekee ihmisen epäpyhäksi, toisin sanoen epäpuhtaaksi ja tahriintuneeksi hengellisessä ja moraalisessa mielessä. Kaikki ihmiset ovat Aadamin ja Eevan jälkeläisinä syntyneet tuossa tahriintuneessa ja epäpuhtaassa tilassa eivätkä pysty siihen, mitä Jumala odottaa heiltä hänen lapsinaan. Mihin se on johtanut? Raamatussa selitetään: ”Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12; vrt. Jesaja 64:6.)

Synnin ote langenneesta lihasta

4–6. a) Miten useimmat ihmiset suhtautuvat syntiin nykyään? b) Mihin nykyaikaiset näkemykset synnistä ovat johtaneet?

⁴ Useimmat nykyajan ihmiset eivät pidä itseään epäpuhtaina, tahriintuneina eivätkä syntisinä. Todellisuudessa sana synti on jäänyt melkein tyystin pois useimpien ihmisten sanavarastosta. He saattavat puhua erehdyksistä, varomattomuuksista ja arviointivirheistä. Mutta puhuvatko he synnistä? Tuskin lainkaan! Niidenkin mielestä, jotka yhä väittävät uskovansa Jumalaan, ”hänen opetuksensa muodostivat pikemminkin kokoelman moraalikäsityksiä kuin moralistisen lakikokoelman, pikemminkin ’kymmenen ehdotusta’ kuin kymmenen käskyä”, huomauttaa sosiologian professori Alan Wolfe.

⁵ Mihin tällainen ajattelutapa johtaa? Sen kieltämiseen tai ainakin sivuuttamiseen, että synti on todellista. Tämä on tuottanut sellaisten ihmisten sukupolven, joilla oikean ja väärän taju on pahasti vääristynyt, jotka voivat mielestään vapaasti asettaa itse omat käytösnorminsa ja jotka eivät tunne olevansa vastuussa kenellekään, päättävätpä he tehdä mitä tahansa. Sellaiset ihmiset ratkaisevat menettelynsä sopivaisuuden ainoastaan sen perusteella, mikä heistä tuntuu hyvältä. (Sananlaskut 30:12, 13; vrt. 5. Mooseksen kirja 32:5, 20.)

⁶ Esimerkiksi eräässä television keskusteluohjelmassa nuoria pyydettiin esittämään näkemyksensä niin kutsutuista seitsemästä kuolemansynnistä.b ”Ylpeys ei ole synti”, julisti eräs osanottaja. ”Täytyy olla tyytyväinen itseensä.” Toinen sanoi laiskuudesta: ”Joskus se tekee hyvää. – – Joskus on hyvä vain istua kädet ristissä ja uhrata aikaa itselleen.” Ohjelman juontajakin huomautti ytimekkäästi, että seitsemän kuolemansyntiä eivät ole pahoja tekoja, vaan jotain, mitä kaikki ihmiset pakostakin tekevät ja mikä voi olla harmillista ja erittäin nautittavaa. Synnin mukana on kaikonnut myös syyllisyydentunne, sillä syyllisyydentunnehan on aivan sen vastakohta, että on täysin tyytyväinen itseensä. (Efesolaisille 4:17–19.)

7. Miten synti Raamatun mukaan vaikuttaa ihmisiin?

⁷ Tämän kaiken jyrkkä vastakohta ovat Raamatun selvät sanat: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23.) Apostoli Paavalikin myönsi: ”Tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää, sillä kyky tahtoa minussa on, mutta kykyä saada aikaan sitä, mikä on hyvää, ei ole. Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan.” (Roomalaisille 7:18, 19.) Paavali ei tässä rypenyt itsesäälissä. Pikemminkin hän tajusi täysin, miten tyystin vailla Jumalan kunniaa ihmiskunta oli, ja tunsi siksi sitä tuskallisemmin, millainen ote synnillä on langenneesta lihasta. ”Minä kurja ihminen!” hän huudahti. ”Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista?” (Roomalaisille 7:24.)

8. Mitä kysymyksiä meidän pitäisi tehdä itsellemme? Miksi?

⁸ Miten sinä suhtaudut tähän asiaan? Saatat myöntää, että olet Aadamin jälkeläisenä kaikkien muiden tavoin epätäydellinen. Mutta miten tuo tieto vaikuttaa ajatteluusi ja elämäntapaasi? Hyväksytkö sen elämän realiteettina ja jatkat vain eteenpäin luontaisten taipumustesi mukaisesti? Vai ponnisteletko alituisesti taistellaksesi synnin langenneesta lihasta saamaa otetta vastaan pyrkien mahdollisimman kirkkaasti heijastamaan Jumalan kunniaa kaikessa, mitä teet? Meidän jokaisen pitäisi ajatella tätä vakavasti, koska Paavali sanoi: ”Ne, jotka ovat lihan mukaisia, kohdistavat mielensä lihan asioihin, mutta ne, jotka ovat hengen mukaisia, hengen asioihin. Sillä mielen kohdistaminen lihaan merkitsee kuolemaa, mutta mielen kohdistaminen henkeen merkitsee elämää ja rauhaa.” (Roomalaisille 8:5, 6.)

Mielen kohdistaminen lihaan

9. Miksi ”mielen kohdistaminen lihaan merkitsee kuolemaa”?

⁹ Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että ”mielen kohdistaminen lihaan merkitsee kuolemaa”? Sana ”liha” viittaa usein Raamatussa epätäydellisessä tilassa olevaan ihmiseen, joka on kapinallisen Aadamin jälkeläisenä siitetty ”synnissä” (Psalmit 51:7; Job 14:4). Näin ollen Paavali kehotti kristittyjä, ettei heidän pitänyt kohdistaa mieltään epätäydellisen, langenneen lihan syntisiin taipumuksiin, mielijohteisiin eikä haluihin. Miksi ei? Paavali kertoi muualla, mitä lihan teot ovat, ja lisäsi sitten varoituksen: ”Ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Galatalaisille 5:19–21.)

10. Mitä ”mielen kohdistamisella” tarkoitetaan?

¹⁰ Mutta eivätkö mielen kohdistaminen johonkin ja jonkin harjoittaminen ole aivan eri asioita? On totta, että ajatukset eivät aina johda tekoihin. Mielen kohdistaminen merkitsee kuitenkin enemmän kuin vain jonkin ajattelemista ohimennen. Paavali käytti kreikan kielen sanaa froʹnē·ma, joka määritellään ’ajattelutavaksi, mieleksi, – – tavoitteeksi, hartaaksi haluksi, pyrkimykseksi’. ”Mielen kohdistaminen lihaan” merkitsee siksi sitä, että antaa langenneen lihan halujen ohjata, hallita, vallita ja yllyttää itseään (1. Johanneksen kirje 2:16).

11. Miten Kain kohdisti mielensä lihaan, ja mikä oli tuloksena?

¹¹ Tätä valaisee hyvin se, miten Kain menetteli. Kun mustasukkaisuus ja suuttumus heräsivät Kainin sydämessä, Jehova Jumala varoitti häntä: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” (1. Mooseksen kirja 4:6, 7.) Kainin edessä oli valinta. Tekisikö hän ”hyvin”, toisin sanoen kohdistaisiko hän mielensä, tavoitteensa ja hartaan halunsa johonkin hyvään? Vai kohdistaisiko hän edelleen mielensä lihaan, sydämessään vaaniviin pahoihin taipumuksiin? Kuten Jehova selitti, synti väijyi ”ovella” odottaen tilaisuutta syöksyä Kainin kimppuun ja nielaista hänet, jos hän sallisi sen. Sen sijaan että Kain olisi taistellut vastaan ja hallinnut lihallista haluaan, hän antoi sen vallita häntä – tuhoisin seurauksin.

12. Mitä meidän pitäisi tehdä, jottemme kulkisi ”Kainin tietä”?

¹² Miten on meidän laitamme nykyään? Me emme varmastikaan halua kulkea ”Kainin tietä”, kuten Juudas valitti joidenkuiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kulkeneen (Juudas 11). Meidän ei pitäisi koskaan järkeillä ja ajatella, että vähäinen haluilleen periksi antaminen tai vapauksien ottaminen silloin tällöin on vaaratonta. Meidän olisi päinvastoin tunnistettava valppaasti kaikenlainen sydämeemme ja mieleemme kenties tunkeutunut jumalaton ja turmeleva vaikutus ja poistettava se nopeasti, ennen kuin se juurtuu. Taistelu synnin langenneesta lihasta saamaa otetta vastaan alkaa sisältä käsin (Markus 7:21).

13. Miten ihmisen ”oma halu” voi houkutella häntä?

¹³ Saatat esimerkiksi nähdä vilaukselta jonkin järkyttävän tai hirvittävän kohtauksen tai erityisen uskalletun tai kiihottavan kuvan. Kyseessä on ehkä jonkin kirjan tai lehden kuva, elokuvan tai televisio-ohjelman kohtaus, ulkomainos tai vaikkapa tosielämän tilanne. Sen ei sinänsä tarvitse herättää levottomuutta, koska sellaista voi sattua – ja sattuu. Mutta vaikka tällainen kuva tai kohtaus on saattanut olla näkyvissä vain muutamia sekunteja, se voi helposti jäädä mieleen ja nousta tajuntaan aika ajoin. Mitä teet, kun näin tapahtuu? Ryhdytkö heti taistelemaan tuota ajatusta vastaan saadaksesi sen karkotetuksi mielestäsi? Vai annatko sen viipyä mielessäsi, niin että kenties elät kokemuksen uudelleen joka kerta, kun tuo ajatus nousee tajuntaasi? Se joka menettelee viimeksi mainitulla tavalla, on vaarassa käynnistää Jaakobin kuvaileman tapahtumaketjun: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin; kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.” Siksi Paavali sanoi: ”Mielen kohdistaminen lihaan merkitsee kuolemaa.” (Jaakob 1:14, 15; Roomalaisille 8:6.)

14. Mitä kohtaamme päivittäin, ja miten meidän pitäisi suhtautua siihen?

¹⁴ Elämme maailmassa, jossa sukupuolista moraalittomuutta, väkivaltaa ja materialismia ihannoidaan – niitä esitetään avoimesti ja estoitta kirjoissa, lehdissä, elokuvissa, televisio-ohjelmissa ja kevyessä musiikissa – ja siksi meitä sananmukaisesti pommitetaan joka päivä väärillä ajatuksilla ja mielikuvilla. Miten sinä suhtaudut siihen? Onko kaikki tämä sinusta hauskaa ajanvietettä? Vai tunnetko samoin kuin vanhurskas Loot, ”jota lakia uhmaavien ihmisten antautuminen irstauteen vaivasi suuresti – – piinasi hänen vanhurskasta sieluaan heidän laittomien tekojensa takia”? (2. Pietarin kirje 2:7, 8.) Menestyäksemme taistelussa synnin langenneesta lihasta saamaa otetta vastaan meidän on päätettävä tehdä niin kuin psalmista: ”En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua.” (Psalmit 101:3.)

Mielen kohdistaminen henkeen

15. Mikä auttaa meitä taistelemaan synnin meistä saamaa otetta vastaan?

¹⁵ Paavali kertoi seuraavaksi, mikä voi auttaa meitä taistelemaan synnin langenneesta lihasta saamaa otetta vastaan: ”Mielen kohdistaminen henkeen merkitsee elämää ja rauhaa.” (Roomalaisille 8:6.) Sen sijaan että liha vallitsisi meitä, meidän täytyy siis antaa hengen vaikuttaa mieleemme ja viihtyä sellaisten asioiden parissa, jotka liittyvät henkeen. Mitä ne ovat? Paavali esittää Filippiläiskirjeen 4:8:ssa seuraavan luettelon: ”Lopuksi, veljet, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” Tarkastelkaamme tätä jaetta tarkemmin ymmärtääksemme paremmin, mitä meidän pitäisi ajatella jatkuvasti.

16. Millaisia ominaisuuksia Paavali kannusti meitä ajattelemaan ”jatkuvasti”, ja mitä kuhunkin niistä sisältyy?

¹⁶ Ensiksikin Paavali luetteli kahdeksan moraalista ominaisuutta. Tietysti ymmärrämme, ettei kristittyjen tarvitse ajatella aina vain raamatullisia tai opillisia kysymyksiä. On monenlaisia asioita tai aiheita, joihin voimme kohdistaa mielemme. Mutta on tärkeää, että niiden täytyy yltää niiden moraalisten ominaisuuksien tasolle, jotka Paavali luetteli. Kukin Paavalin mainitsemista ajattelemisen arvoisista asiaryhmistä ansaitsee huomiomme. Tarkastelkaamme niitä vuoron perään.

◻ Sanaan ”tosi” sisältyy enemmän kuin vain se, että jokin on totta eikä valhetta. Se mikä on ”totta”, on totuudellista, oikeamielistä ja luotettavaa, se on todellista eikä vain näytä siltä (1. Timoteukselle 6:20).

◻ Ilmaus ”ansaitsee vakavaa huomiota” viittaa sellaiseen, mikä on arvokasta ja kunnioittavaa. Se herättää kunnioitusta, se on ylvästä, jaloa ja kunniallista eikä karkeaa ja halpamaista.

◻ ”Vanhurskas” merkitsee Jumalan, ei ihmisen, normin täyttämistä. Maailmalliset ihmiset antavat mielensä askarrella epävanhurskaissa suunnitelmissa, mutta meidän tulee ajatella sellaista, mikä on vanhurskasta Jumalan silmissä, ja tuntea mielihyvää siitä (vrt. Psalmit 26:4; Aamos 8:4–6).

◻ ”Siveellisesti puhdas” merkitsee sitä, että (sukupuolinen ja muu) käytös sekä ajatukset ja vaikuttimet ovat puhtaita ja pyhiä. ”Ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas”, sanoo Jaakob. Jeesus, joka on ”puhdas”, on täydellinen Esimerkki, jota voimme ajatella. (Jaakob 3:17; 1. Johanneksen kirje 3:3.)

◻ ”Rakastettava” on sellaista, mikä kannustaa ja innostaa toisia rakkauteen. Meidän tulee ottaa ”huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin” sen sijaan että kohdistaisimme mielemme sellaiseen, mikä nostattaa vihaa, katkeruutta ja riitaa (Heprealaisille 10:24).

◻ Se mistä ”puhutaan hyvää”, merkitsee paitsi ’arvossa pidettyä’ tai ’hyvämaineista’ myös aktiivisessa mielessä rakentavaa ja kiitettävää. Kohdistamme mielemme mieluummin siihen, mikä on tervehenkistä ja rakentavaa, kuin siihen, mikä on halveksittavaa ja loukkaavaa. (Efesolaisille 4:29.)

◻ ”Hyve” merkitsee pohjimmiltaan ’hyvyyttä’ tai ’moraalista oivallisuutta’, mutta se voi merkitä mitä tahansa oivallisuutta. Voimme siis arvostaa toisten hyviä ominaisuuksia, ansioita ja aikaansaannoksia, jotka ovat Jumalan normien mukaisia.

◻ Jokin on todella ”ylistettävää”, jos ylistys tulee Jumalalta tai vallanpitäjiltä, jotka hän tunnustaa asianmukaisesti (1. Korinttolaisille 4:5; 1. Pietarin kirje 2:14).

Lupaus elämästä ja rauhasta

17. Mitä siunauksia koituu ”mielen kohdistamisesta henkeen”?

¹⁷ Kun noudatamme Paavalin kehotusta ja ajattelemme jatkuvasti tätä kaikkea, onnistumme ”mielen kohdistamisessa henkeen”. Tuloksena ei ole ainoastaan elämän siunaus, toisin sanoen ikuinen elämä luvatussa uudessa maailmassa, vaan myös rauha. (Roomalaisille 8:6.) Miksi? Koska mielemme on suojassa sen vahingolliselta vaikutukselta, mikä on lihallista, eikä Paavalin kuvailema lihan ja hengen välinen tuskallinen kamppailu enää vaivaa meitä yhtä paljon. Vastustamalla lihan vaikutusta saamme myös rauhan Jumalan kanssa, ”koska mielen kohdistaminen lihaan merkitsee vihollisuutta Jumalan kanssa”. (Roomalaisille 7:21–24; 8:7.)

18. Mitä taistelua Saatana käy, ja miten voimme selviytyä voittoisina?

¹⁸ Saatana ja hänen edustajansa tekevät kaiken voitavansa estääkseen meitä heijastamasta Jumalan kunniaa. He yrittävät päästä valvomaan mieltämme pommittamalla sitä lihallisilla haluilla, koska he tietävät tämän johtavan lopulta vihollisuuteen Jumalan kanssa ja kuolemaan. Voimme kuitenkin selviytyä voittoisina tästä taistelusta. Mekin voimme julistaa Paavalin tavoin: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta” siitä, että hän on antanut meille keinot taistella synnin langenneesta lihasta saamaa otetta vastaan (Roomalaisille 7:25).

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

◻ Mitä on synti, ja miten se voi vähitellen saada otteen langenneesta lihasta?

◻ Miten voimme taistella, jottei mielemme kohdistuisi lihaan?

◻ Miten voimme edistää ”mielen kohdistamista henkeen”?

◻ Miten ”mielen kohdistaminen henkeen” tuo elämän ja rauhan?

[Kuva s. 15]

Kain antoi lihallisten taipumusten vallita häntä hänen omaksi perikadokseen

[Kuvat s. 16]

Mielen kohdistaminen henkeen merkitsee elämää ja rauhaa