Miksi Herran illallisella on merkitystä sinulle
JEESUS KRISTUS asetti Herran illallisen ihmiselämänsä viimeisenä iltana. Se oli torstai-ilta, 31. maaliskuuta, ja Jeesus kuoli perjantai-iltapäivänä, 1. huhtikuuta. Koska juutalaisen kalenterin päivät alkoivat illasta ja päättyivät seuraavan päivän iltaan, niin sekä Herran illallisen vietto että Jeesuksen kuolema tapahtuivat 14. nisankuuta vuonna 33.
Miksi Jeesus asetti tämän illallisen? Mitä hänen käyttämänsä leipä ja viini merkitsevät? Keiden tulisi osallistua niiden nauttimiseen? Kuinka usein tätä illallista tulisi viettää? Ja miten sillä voi olla merkitystä sinulle?
Miksi asetettiin?
Jeesus sanoi apostoleilleen Herran illallisesta: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (1. Korinttolaisille 11:24.) Herran illallisesta puhutaankin Kristuksen kuoleman muistojuhlana.
Jeesus puolusti Jehovan suvereenisuutta nuhteettomasti kuolemaansa asti ja osoitti siten, että Saatana valehteli väittäessään pilkallisesti oikeamielisten ihmisten palvelevan Jumalaa vain itsekkäistä syistä (Job 2:1–5). Hänen kuolemansa sai Jumalan sydämen iloitsemaan (Sananlaskut 27:11).
Kuolemalla täydellisenä ihmisenä Jeesus antoi myös ”sielunsa lunnaina monien korvaukseksi” (Matteus 20:28). Tehdessään syntiä Jumalaa vastaan ensimmäinen ihminen menetti täydellisen ihmiselämän ja siihen liittyvät mahdollisuudet. Mutta ”Jumala rakasti maailmaa [ihmiskuntaa] niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Johannes 3:16). Tosiaankin, ”synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä” (Roomalaisille 6:23).
Saatu Herralta
Apostoli Paavalin sanat valaisevat Kristuksen kuoleman muistojuhlaa: ”Minä sain Herralta sen, minkä myös välitin teille, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hän oli joutuva luovutettavaksi, otti leivän, ja esitettyään kiitoksen hän taittoi sen ja sanoi: ’Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Samoin hän menetteli maljankin suhteen nautittuaan illallisen ja sanoi: ’Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni ansiosta. Niin usein kuin sitä juotte, tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” (1. Korinttolaisille 11:23–26.)
Koska Paavali ei ollut Jeesuksen ja yhdentoista apostolin seurassa 14. nisankuuta vuonna 33, nämä tiedot saatiin nähtävästi Herralta henkeytetyn ilmestyksen välityksellä. Jeesus asetti muistojuhlan ”sinä yönä, jona” Juudas oli luovuttava hänet juutalaisille uskonnollisille vastustajille, jotka taivuttelivat roomalaiset panemaan Kristuksen paaluun. Ne joilla olisi oikeus nauttia vertauskuvallista leipää ja viiniä, tekisivät niin hänen muistokseen.
Kuinka usein sitä tulee viettää?
Mitä tarkoittavat Paavalin sanat ”Niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu”? Uskolliset voidellut kristityt nauttisivat muistojuhlan vertauskuvia ”usein” kuolemaansa mennessä; myöhemmin heidät herätettäisiin taivaalliseen elämään. He julistaisivat näin ollen usein Jumalan ja maailman edessä uskoaan Jehovan järjestämään Jeesuksen uhriin. Kuinka kauan? ”Kunnes hän saapuu”, sanoi Paavali, millä hän tarkoittaa ilmeisesti sitä, että näiden juhlien viettämistä jatketaan siihen asti, kun Jeesus ”läsnäolonsa” aikana saapuu ja ottaa voidellut seuraajansa taivaaseen herättämällä heidät kuolleista (1. Tessalonikalaisille 4:14–17). Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Kristus sanoi yhdelletoista uskolliselle apostolilleen: ”Jos menen ja valmistan teille sijan, niin minä tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Johannes 14:3.)
Pitäisikö Kristuksen kuoleman muistoa viettää päivittäin tai kenties viikoittain? Kun Jeesus asetti Herran illallisen ja hänet surmattiin, oli pääsiäinen, jota vietettiin sen muistoksi, että israelilaiset olivat vapautuneet Egyptin orjuudesta. Häntä kutsutaankin ”Kristukseksi, meidän pääsiäisuhriksemme”, koska hän on kristittyjen puolesta uhrattu Karitsa (1. Korinttolaisille 5:7). Pääsiäistä juhlittiin vain kerran vuodessa, 14. nisankuuta (2. Mooseksen kirja 12:6, 14; 3. Mooseksen kirja 23:5). Tämä viittaa siihen, että Jeesuksen kuoleman muistoa tulee viettää vain niin usein kuin pääsiäistä vietettiin: vuosittain, ei päivittäin tai viikoittain.
Satojen vuosien ajan kristityiksi tunnustautuvat viettivät Jeesuksen kuoleman muistoa kerran vuodessa. Koska he tekivät niin nisanin 14:ntenä, heitä kutsuttiin kvartodesimaaneiksi, joka tarkoittaa ”neljästoistalaiset”. Historioitsija J. L. von Mosheim kirjoitti heistä: ”Vähän-Aasian kristityt olivat tottuneet viettämään tätä pyhää juhlaa Herran ehtoollisen asettamisen ja Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoksi samaan aikaan, jolloin juutalaiset söivät pääsiäislampaan, nimittäin ensimmäisen kuukauden [nisanin] neljännentoista päivän iltana. – – He pitivät Jeesuksen esimerkkiä yhtä sitovana kuin lakia.”
Vertauskuvien merkitys
Paavali sanoi, että Jeesus ”otti leivän, ja esitettyään kiitoksen hän taittoi sen”. Tämä vehnäjauhoista ja vedestä leivottu rapea leipä, jossa ei ollut hapatetta (eli hiivaa), täytyi murtaa ennen syömistä. Raamatun kuvakielessä hapate eli hapatus edustaa syntiä tai turmelusta. Kehottaessaan Korinton kristittyjä erottamaan erään moraalittoman miehen seurakunnasta Paavali sanoi: ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin vailla hapatusta. Sillä onhan Kristus, meidän pääsiäisuhrimme, uhrattu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhoin hapatuksin eikä vahingollisuuden ja pahuuden hapatuksin, vaan vilpittömyyden ja totuuden happamattomin leivin.” (1. Korinttolaisille 5:6–8.) Aivan kuten taikinanjuuri hapattaa koko leipomuksen, niin seurakuntakin tulisi epäpuhtaaksi Jumalan silmissä, jos tämän syntisen miehen turmelevaa vaikutusta ei poistettaisi. Heidän täytyi poistaa ”hapatus” keskuudestaan; israelilaisillakaan ei saanut olla hapatetta taloissaan pääsiäistä seuranneen happamattomien leipien juhlan aikana.
Jeesus sanoi muistojuhlan happamattomasta leivästä: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne.” (1. Korinttolaisille 11:24.) Leipä edustaa Jeesuksen täydellistä liharuumista. Paavali kirjoitti siitä: ”[Jeesus] sanoo tullessaan maailmaan: ’”Uhria ja uhrilahjaa et tahtonut, mutta sinä valmistit minulle ruumiin. Kokonaispolttouhreja ja syntiuhria et hyväksynyt.” Silloin minä sanoin: ”Katso! Olen tullut (kirjakääröön on kirjoitettu minusta) tekemään sinun tahtosi, oi Jumala.”’ – – Sanotun ’tahdon’ perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjalla kerta kaikkiaan.” (Heprealaisille 10:5–10.) Jeesuksen täydellinen ihmisruumis oli synnitön ja palveli lunastusuhrina ihmiskunnan puolesta (Heprealaisille 7:26).
Esitettyään puhdasta punaviiniä sisältävää maljaa koskevan rukouksen Jeesus sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni ansiosta.” (1. Korinttolaisille 11:25.) Erään toisen käännöksen mukaan tämä jae kuuluu: ”Tämä malja tarkoittaa minun verelläni vahvistettua uutta liittoa.” (Moffatt.) Aivan kuten uhrihärkien ja -vuohien veri vahvisti Jumalan ja Israelin kansan välisen lakiliiton, niin myös kuoleman yhteydessä vuodatettu Jeesuksen veri saattoi voimaan uuden liiton. Uuden liiton mainitseminen auttaa tunnistamaan ne, joilla on oikeus osallistua muistojuhlan vertauskuvien nauttimiseen.
Keiden tulee osallistua nauttimiseen?
Jeesuksen voidelluilla seuraajilla, jotka ovat uudessa liitossa, on oikeus osallistua muistojuhlan vertauskuvien nauttimiseen. Tämä on Jumalan ja hengellisen Israelin välinen liitto (Jeremia 31:31–34; Galatalaisille 6:16). Lopulta uusi liitto kuitenkin tuo siunauksia koko tottelevaiselle ihmiskunnalle, ja sinä voit kuulua niihin, jotka saavat näitä siunauksia.
Niiden, jotka nauttivat muistojuhlan vertauskuvia, täytyy olla Jeesuksen tekemässä henkilökohtaisessa liitossa Valtakunnasta. Asettaessaan tämän illallisen Jeesus sanoi uskollisille apostoleilleen: ”Minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” (Luukas 22:29.) Valtakuntaliitto, jonka Jumala teki kuningas Daavidin kanssa, viittasi edeltäkäsin Jeesuksen tulemiseen; hän hallitsisi ikuisesti taivaallisessa Valtakunnassa. 144 000 hengellisen israelilaisen, jotka jakavat hallitusvallan hänen kanssaan, kuvataan seisovan taivaallisella Siioninvuorella Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ylösnousemuksensa jälkeen he hallitsevat Kristuksen rinnalla kuninkaina ja pappeina. (2. Samuelin kirja 7:11–16; Ilmestys 7:4; 14:1–4; 20:6.) Vain niillä, jotka ovat uudessa liitossa ja henkilökohtaisessa liitossa Jeesuksen kanssa, on oikeus nauttia Herran illallisen vertauskuvia.
Jumalan henki todistaa voideltujen hengen kanssa, että he ovat Hänen lapsiaan ja Kristuksen perijätovereita. Paavali kirjoitti: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” (Roomalaisille 8:16, 17.) Jumalan pyhä henki eli vaikuttava voima saa voidellut vakuuttumaan siitä, että heidän on määrä elää taivaassa. Heistä tuntuu, kuin kaikki se, mitä Raamatussa sanotaan taivaallisesta elämästä, on osoitettu heille, ja he ovat halukkaita luopumaan kaikesta maallisesta, myös ihmiselämästä. Vaikka elämä maallisessa paratiisissa olisikin ihastuttavaa, heillä ei ole tätä toivoa (Luukas 23:43). Varma ja muuttumaton taivaallinen toivo, joka ei perustu vääriin uskonnollisiin näkemyksiin, oikeuttaa heidät nauttimaan muistojuhlan vertauskuvia.
Jehova ei olisi mielissään, jos joku esiintyisi taivaalliseksi kuninkaaksi ja papiksi kutsuttuna, vaikka hän ei todellisuudessa olisi saanut tällaista kutsua (Roomalaisille 9:16; Ilmestys 22:5). Jumala teloitti Koorahin, koska tämä tavoitteli julkeasti itselleen pappeutta (2. Mooseksen kirja 28:1; 4. Mooseksen kirja 16:4–11, 31–35). Entä jos voimakkaat tunteet tai entiset uskonnolliset käsitykset ovat saaneet jonkun perusteettomasti nauttimaan muistojuhlan vertauskuvia? Siinä tapauksessa hänen tulee lopettaa niiden nauttiminen ja rukoilla nöyrästi Jumalan anteeksiantoa (Psalmit 19:14, UM).
Miten tämä liittyy sinuun
Ihmisen ei tarvitse nauttia muistojuhlan vertauskuvia hyötyäkseen Jeesuksen lunastusuhrista ja saadakseen ikuisen elämän maan päällä. Missään kohtaa Raamattua ei esimerkiksi viitata siihen, että sellaiset Jumalaa pelänneet ihmiset kuin Aabraham, Saara, Iisak, Rebekka, Booas, Ruut ja Daavid nauttisivat jossain vaiheessa näitä vertauskuvia. Mutta heidän ja kaikkien muiden, jotka haluavat elää loputtomasti täällä maan päällä, täytyy uskoa sekä Jumalaan ja Kristukseen että Jehovan järjestämään Jeesuksen lunastusuhriin (Johannes 3:36; 14:1). Vuotuinen Jeesuksen kuolemaan liittyvä juhla muistuttaa tästä suurenmoisesta uhrista.
Jeesuksen uhrin tärkeys kävi ilmi siitä, mitä apostoli Johannes sanoi: ”Kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi yhtäkään syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas. Ja hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Johanneksen kirje 2:1, 2.) Voidellut kristityt voivat sanoa, että Jeesus on ”sovitusuhri [heidän] syntiensä edestä”. Hän on kuitenkin myös uhri koko maailman syntien edestä, minkä ansiosta tottelevainen ihmiskunta voi saada ikuisen elämän paratiisimaassa, joka on nyt hyvin lähellä.
Olemalla läsnä Kristuksen kuoleman muistojuhlassa hyödyt ajatuksia herättävästä raamatullisesta puheesta. Sinua tullaan muistuttamaan siitä, kuinka paljon Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet hyväksemme. Tulee olemaan hengellisesti palkitsevaa kokoontua yhteen niiden kanssa, jotka arvostavat syvästi sekä Jumalaa ja Kristusta että Jeesuksen lunastusuhria. Tämä tilaisuus voi hyvinkin voimistaa haluasi ottaa vastaan Jumalan ansaitsematon hyvyys; tämä taas johtaa ikuiseen elämään. Olet lämpimästi tervetullut viettämään Jehovan todistajien kanssa Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlaa 6. huhtikuuta 1993 auringonlaskun jälkeen, sillä Herran illallisella voi olla suuri merkitys sinulle.