”Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi”
Kohokohtia 1. Korinttolaiskirjeestä
JEHOVA JUMALAN kunnia kiinnostaa erittäin suuresti kaikkia, jotka palvovat häntä ”hengessä ja totuudessa”. (Johannes 4:23, 24) Sen tähden apostoli Paavali sanoi Korintossa oleville kristityille tovereilleen: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Korinttolaisille 10:31) Näin toimiminen edellyttää sitä, että hyväksymme Jehovan tavan ratkaista ongelmiamme tässä materialistisessa ja moraalittomassa maailmassa, joka on väärän uskonnon kyllästämä.
Korinton kristityt tarvitsivat Jumalan apua ongelmien ratkaisemiseen, sillä he asuivat vauraassa, siveettömässä ja täynnä väärää uskontoa olevassa kaupungissa. Manner-Kreikan ja Peloponnesoksen välisellä kannaksella sijaitseva Korintto oli Akhaian, Rooman provinssin, pääkaupunki, jossa oli arviolta 400 000 asukasta. Paavali perusti sinne seurakunnan noin vuonna 50. – Apostolien teot 18:1–11.
Korinttolaiset olivat kysyneet kirjeitse Paavalilta avioliitosta ja epäjumalille uhratun lihan syömisestä. (7:1) Hän oli huolissaan, koska heidän keskuudessaan oli jakaumia sekä muuan tapaus, johon liittyi törkeää moraalittomuutta. He tarvitsivat neuvoja oikeasta tavasta viettää Herran illallista. Oli jopa olemassa luopumuksen uhka, ja seurakunta tarvitsi neuvoja rakkaudesta. Näistä syistä Paavali kirjoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä korinttolaisille Efesoksesta noin vuonna 55. Mutta mekin voimme hyötyä siitä.
Ykseys ja moraalinen puhtaus ovat elintärkeitä
Jos ’teemme kaiken Jumalan kunniaksi’, emme seuraa ketään, joka pyrkii aiheuttamaan jakaumia seurakunnassa – mikä oli yksi korinttolaisten kohtaama ongelma. (1:1–4:21) Paavali kehotti heitä ’puhumaan yhtäpitävästi ja olemaan yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa’. Ykseys vallitsee, jos noudatamme tätä neuvoa ja kehitämme hengellisiä ominaisuuksia. Sen sijaan, että kerskuisimme kenessäkään syntisessä ihmisessä, meidän tulisi muistaa, että vaikka me ’istutamme ja kastelemme, Jumala saa aikaan kasvun’ hengellisesti. Korintossa olevilla kerskailijoilla ei ollut mitään, mitä he eivät olisi saaneet. Älkäämme siksi koskaan pitäkö itseämme toisia uskovia parempina. Sellainen nöyrä henki auttaa meitä edistämään ykseyttä.
Nimitettyjen vanhinten täytyy toimia seurakunnan pitämiseksi hengellisesti puhtaana, jotta ykseys vallitsisi. (5:1–6:20) Koska ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan”, katumattomat haureelliset, ahneet, epäjumalanpalvelijat, herjaajat tai kiristäjät täytyy erottaa. Jumalan temppelin saastuttavaa moraalista epäpuhtautta ei tule suvaita Jehovan kansassa. Siihen kuuluvien täytyy sen sijaan tehdä asioita, jotka kirkastavat Jumalaa.
Ottakaa toiset huomioon
’Tehdäksemme kaiken Jumalan kunniaksi’ meidän on tarpeellista soveltaa Paavalin neuvoja avioliitosta ja naimattomuudesta. (7:1–40) Avioliitossa olevien tulee täyttää toistensa sukupuoliset tarpeet huomaavaisuutta osoittaen. Avioliitossa olevan kristityn ei tule erota epäuskoisesta puolisostaan, koska yhdessä pysyminen voi auttaa epäuskoista saamaan pelastuksen. Avioliitto tuo lisää huolia, kun taas naimattomuudesta voi olla hyötyä ihmiselle, joka haluaa auttaa toisia hengellisesti palvelemalla Herraa huomiota hajottamatta.
Ovatpa kristityt naimattomia tai naimisissa, heidän kaikkien velvollisuus on ottaa huomioon toisten hengellinen hyvinvointi. (8:1–10:33) Siksi korinttolaisia neuvottiin olemaan kompastuttamatta toisia syömällä epäjumalille uhrattuja ruokia. Paavali ei edes käyttänyt oikeuttaan aineellisen tuen saamiseen, jottei hän olisi estänyt ketään omaksumasta hyvää uutista. Hän myös ’kuritti lyönnein ruumistaan, ettei hän toisille saarnattuaan tulisi kelpaamattomaksi’. Syntisten israelilaisten erämaassa kokemien asioiden painaminen sydämeen auttaa meitä välttämään epäjumalanpalvelusta ja pahuutta. ’Kaiken tekeminen Jumalan kunniaksi’ auttaa meitä lisäksi olemaan kompastuttamasta ketään.
Osoittakaa kunnioitusta ja säilyttäkää järjestys
’Kaiken tekeminen Jumalan kunniaksi’ vaatii meitä osoittamaan asianmukaista kunnioitusta. (11:1–34) Ensimmäisellä vuosisadalla kristitty nainen kunnioitti johtoasemaa peittämällä päänsä, kun hän rukoili tai profetoi seurakunnassa. Nykyään jumaliset naiset kunnioittavat samalla tavoin johtoasemaa. Välttääksemme edelleen tulemasta oikaisua tarvitsevien korinttolaisten kaltaisiksi meidän kaikkien täytyy kunnioittaa Herran illallista.
’Tehdäksemme kaiken Jumalan kunniaksi’ meidän täytyy pitää kokouksia järjestyksellisellä tavalla. (12:1–14:40) Kun varhaiskristityt kokoontuivat, kielilläpuhumisen kaltaisia hengellisiä lahjoja tuli käyttää tavalla, joka osoitti kunnioitusta ja arvostusta niiden lähdettä ja tarkoitusta kohtaan. Vaikka meillä ei nykyään olekaan tällaisia lahjoja, me tuotamme kunniaa Jumalalle ilmaisemalla rakkautta, joka ylittää ne. Mekin kirkastamme Jehovaa, koska kokouksemme ovat hyvin järjestettyjä ja koska me sovellamme kunnioittavasti Paavalin neuvoa: ”Kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan.”
’Kaiken tekeminen Jumalan kunniaksi’ vaatii meitä kunnioittamaan Raamatun opetuksia ja pysymään hengellisesti lujina. (15:1–16:24) Mahdollisesti kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta jotkut Korinton seurakunnassa sanoivat, ”ettei kuolleiden ylösnousemusta ole”. (Vrt. Apostolien teot 17:18, 32.) Heillä on voinut olla se luopioiden näkemys, ettei tulevaisuudessa ole ylösnousemusta, vaan että elävät kristityt olivat kokeneet kuvaannollisen, hengellisen ylösnousemuksen. (2. Timoteukselle 2:16–18) Paavali puolusti oikeaa toivoa mainitsemalla esimerkkinä Jeesuksen ylösnousemuksen, ja hän myös osoitti, että voideltujen kristittyjen täytyy kuolla saadakseen ylösnousemuksen kuolemattomaan taivaalliseen elämään. Hänen sanansa auttavat meitä välttämään luopumusta ja ’pysymään lujina uskossa’ myös muilla tavoin.
Tehkää kaikki aina Jumalan kunniaksi
Paavalin ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä antamat neuvot ovat nykyään yhtä hyödyllisiä kuin ne olivat ensimmäiselläkin vuosisadalla. Ne saavat nykyajan Jehovan todistajat palvelemaan Jumalaa ykseydessä puhtaana kansana. Apostolin sanojen tulisi saada meidät ottamaan toiset huomioon ja osoittamaan asianmukaista kunnioitusta. Se mitä Paavali sanoi, voi myös vahvistaa meitä vastustamaan luopumusta ja pysymään lujina tosi uskon puolesta.
Jokaisen uskollisen Jehovan palvelijan harras halu on varmasti ylistää häntä, julistaa hänen Valtakuntaansa ja kirkastaa hänen pyhää nimeään. (Psalmi 145:1, 2, 10–13) Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille auttaa meitä tosiaan ’tekemään kaiken Jumalan kunniaksi’.
[Tekstiruutu/Kuva s. 24, 25]
ODOTTEENA VARMA KUOLEMA: Kirjeissään korinttolaisille Paavali viittaa useammin kuin kerran kuolemaan areenalla. Hän kirjoitti esimerkiksi: ”Minusta näyttää, että Jumala on pannut meidät apostolit näytteille viimeisinä, kuin kuolemaan määrättyinä, koska meistä on tullut teatterinäytelmä maailmalle ja enkeleille ja ihmisille.” (1. Korinttolaisille 4:9) Paavalilla on saattanut olla mielessään petoja vastaan taistelevien miesten (bestiarii) sekä toisiaan vastaan taistelevien miesten (gladiaattorit) näytökset. Jotkut oli palkattu taistelemaan, mutta rikolliset pakotettiin siihen. Aluksi näiden vankien sallittiin käyttää aseita, mutta myöhemmin heidät tuotiin esiin riisuttuina, puolustuskyvyttöminä ja odotteenaan varma kuolema.
”Enkelien” ja ”ihmisten” (ei vain ihmiskunnasta koostuvan ”maailman”) katsellessa apostolit olivat kuin nuo, jotka tulisivat kuolemaan sellaisessa verisessä loppunäytöksessä. Paavali sanoi, että hän oli ”taistellut petojen kanssa Efesoksessa”, mutta jotkut eivät usko, että Rooman kansalainen olisi alistettu sellaiseen, vaan sanovat Paavalin viitanneen petomaisiin vastustajiin. (1. Korinttolaisille 15:32) Paavalin lausunto, että Jumala pelasti hänet Aasian piirikunnassa (missä Efesos sijaitsi) ”niin suuresta kuin kuolemasta”, sopii kuitenkin paremmin kokemukseen oikeiden villipetojen kanssa areenalla kuin ihmisten aiheuttamaan vastustukseen. – 2. Korinttolaisille 1:8–10; 11:23; Apostolien teot 19:23–41.
[Tekstiruutu/Kuva s. 25]
PITÄKÄÄ PALKINTO SILMÄMÄÄRÄNÄ: Paavali otti muinaisen Kreikan urheilukilpailuista piirteitä elintärkeiden asioiden kuvaamiseen. (1. Korinttolaisille 9:24–27) Lähellä Korinttoa joka toinen vuosi pidettyjen Isthmoksen kisojen kaltaisissa kilpailuissa ohjelma koostui juoksusta, nyrkkeilystä ja muista otteluista. Valmistautuessaan näihin kilpailuihin juoksijoiden ja nyrkkeilijöiden täytyi harjoittaa itsehillintää, noudattaa terveellisen laihaa ruokavaliota ja pidättyä viinistä kymmeneksi kuukaudeksi. Isthmoksen kisoissa voittaneille lahjoitetun kuihtuvan havu- tai murattiseppeleen sijaan voideltu kristitty tavoittelee kiihkeästi kuolemattoman elämän turmeltumatonta kruunua. Voittaakseen tuon palkinnon hänen täytyy pitää silmänsä kohdistettuina siihen ja harjoittaa itsehillintää. Sama periaate soveltuu niihin Jehovan todistajiin, joilla on odote elää ikuisesti maan päällä.