Tulisivatko korinttolaisetkin samoin ’runsaiksi huomaavaisessa antamisessa’? Ensi kertaa Korintossa käydessään Paavalin oli ollut pakko elättää itsensä teltantekijänä. (Apostolien teot 18:1–3) Vaikka sinne muodostui seurakunta, hän jatkoi tätä tapaa tulla toimeen omillaan eikä käyttänyt ’valtaansa’ kokoaikaisena evankelistana saadakseen taloudellista tukea. – 1. Korinttolaisille 9:3–12.

Raamatunselitysteoksessaan Thomas Scott sanoo: ”Hän oli luultavasti nähnyt joitain sellaisia piirteitä Korinton kristittyjen luonteenlaadussa, jotka saivat hänet kieltäytymään kaikesta heiltä saatavasta tuesta.” Itsekkään materialistisen ympäristön vaikutuksesta suhteellisen varakkaat korinttolaiset ovat saattaneet yksinkertaisesti olla haluttomia olemaan anteliaita. Paavali on voinut myös pelätä, että kannattavuutta ajattelevat korinttolaiset asettaisivat kyseenalaiseksi hänen vaikuttimensa, jos hän ottaisi vastaan taloudellista tukea. Siellä on saattanut olla jopa sellaisia, jotka joidenkin tessalonikalaisten tavoin olivat laiskoja ja halusivat jonkin tekosyyn elääkseen kristittyjen tovereittensa kustannuksella. – 2. Tessalonikalaisille 3:7–12.

Olipa asianlaita miten tahansa, Paavali ja hänen toverinsa katsoivat parhaaksi elättää itse itsensä, ”jottemme aiheuttaisi mitään estettä Kristusta koskevalle hyvälle uutiselle”. (1. Korinttolaisille 9:12) Aikanaan Paavali joutui kuitenkin taloudellisesti ahtaalle, ja uutinen tästä kantautui Filippissä asuville köyhille veljille. Paavali sanoi korinttolaisille: ”Muita seurakuntia minä riistin ottamalla vastaan mitä ylläpidokseni tarvitsin palvellakseni teitä, ja kuitenkaan, kun olin läsnä teidän luonanne ja jouduin puutteeseen, en tullut taakaksi ainoallekaan, sillä ne veljet, jotka tulivat Makedoniasta [ilmeisesti Filippistä], varasivat runsain määrin sen, mitä minulta puuttui. Niin, kaikin tavoin pidätyin olemasta teille taakaksi ja pidätyn edelleenkin.” – 2. Korinttolaisille 11:8, 9; vrt. Filippiläisille 4:15, 16.

Mutta meidän ei tarvitse odottaa katastrofin sattumista todistaaksemme veljellisen rakkautemme. Jos joku kristitty toverimme kokee taloudellisia vastoinkäymisiä, voimme olla herkkiä huomaamaan hänen tarpeensa ja tehdä muutakin kuin vain sanoa: ”Pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina.” (Jaakob 2:15, 16) Entä mitä onkaan sanottava niistä kokoajanpalvelijoista, jotka ’elävät hyvästä uutisesta’? Paavalin tavoin he eivät vaadi eivätkä odota taloudellista apua niiltä, joita he palvelevat. Monet ovat kuitenkin ryhtyneet toimenpiteisiin osoittaakseen anteliaisuutta niitä kohtaan, jotka uurastavat ’kylvääkseen sitä, mikä on hengellistä’ heidän hyväkseen. – 1. Korinttolaisille 9:11, 14.