”Jatka puhumista äläkä ole hiljaa”

1–3. Miksi apostoli Paavali on tullut Korinttiin, ja millaisia haasteita hänellä on edessään?

ELETÄÄN vuoden 50 loppupuolta. Apostoli Paavali on Korintissa, vauraassa kaupankäynnin keskuksessa, jossa asuu paljon kreikkalaisia, roomalaisia ja juutalaisia.a Hän ei ole tullut tänne ostamaan tai myymään tavaroita eikä etsimään ansiotyötä. Hän on tullut Korinttiin paljon tärkeämmästä syystä: todistamaan Jumalan valtakunnasta. Paavali tarvitsee kuitenkin majapaikan, ja hän on päättänyt olla kuormittamatta toisia taloudellisesti. Hän ei halua antaa kenellekään sellaista vaikutelmaa, että hän ajattelee voivansa elää toisten kustannuksella siksi, että on evankelista.

² Paavali on ammatiltaan teltantekijä. Se ei ole mikään helppo ammatti, mutta hän on halukas tekemään työtä käsillään elättääkseen itsensä. Löytääkö hän työtä tästä vilkkaasta kaupungista? Entä sopivan majapaikan? Vaikka Paavalilla on edessään tällaisia haasteita, hän ei laiminlyö päätyötään, hyvän uutisen julistamista.

³ Paavali jäi Korinttiin joksikin aikaa, ja hänen saarnaamistyönsä oli siellä hyvin tuloksekasta. Mitä voimme oppia Paavalin toiminnasta Korintissa, ja miten se auttaa meitä todistamaan perusteellisesti Jumalan valtakunnasta omalla alueellamme?

”Hekin olivat teltantekijöitä” (Apt. 18:1–4)

4, 5. a) Missä Paavali asui Korintissa ollessaan, ja mitä ansiotyötä hän teki? b) Miten Paavali ehkä oppi teltantekijän ammatin?

⁴ Vähän Korinttiin saapumisensa jälkeen Paavali tapasi vieraanvaraisen pariskunnan: Aquila-nimisen syntyperäisen juutalaisen ja hänen vaimonsa Priscillan eli Priscan. He olivat asettuneet asumaan Korinttiin, koska keisari Claudius ”oli määrännyt kaikki juutalaiset lähtemään Roomasta”. (Apt. 18:1, 2.) Aquila ja Priscilla pyysivät Paavalin paitsi asumaan luokseen myös työskentelemään kanssaan. Raamattu kertoo: ”Koska hänellä [Paavalilla] oli sama ammatti – hekin olivat teltantekijöitä – hän jäi asumaan heidän kotiinsa ja työskenteli heidän kanssaan.” (Apt. 18:3.) Paavali asui tämän ystävällisen pariskunnan luona koko sen ajan, jonka hän palveli Korintissa. Ollessaan Aquilan ja Priscillan luona hän ehkä kirjoitti joitain kirjeitä, jotka liitettiin myöhemmin Raamatun kaanoniin.b

⁵ Miten on mahdollista, että Paavali, joka oli kasvatettu ”Gamalielin jalkojen juuressa”, oli ammatiltaan teltantekijä? (Apt. 22:3.) Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset eivät nähtävästi pitäneet arvolleen sopimattomana opettaa lapsilleen käsityöläisammattia, vaikka nämä saivat ehkä lisäksi muutakin koulutusta. Koska Paavali oli kotoisin Tarsoksesta Kilikiasta, seudulta, joka oli kuuluisa telttojen valmistukseen käytettävästä cilicium-kankaasta, hän todennäköisesti oppi ammattinsa nuoruudessaan. Mitä kaikkea teltantekoon sisältyi? Siihen saattoi kuulua telttakankaan kutomista tai tämän karkean, jäykän materiaalin leikkaamista ja ompelemista. Joka tapauksessa se oli kovaa työtä.

6, 7. a) Mitä Paavali ajatteli telttojen tekemisestä, ja mikä osoittaa, että Aquilalla ja Priscillalla oli samanlainen näkemys? b) Miten nykyajan kristityt noudattavat Paavalin, Aquilan ja Priscillan esimerkkiä?

⁶ Telttojen tekeminen ei ollut Paavalille kutsumustyö eikä elämäntehtävä. Hän harjoitti tätä ammattia vain elättääkseen itsensä, jotta hän voisi julistaa ”hyvää uutista maksutta” (2. Kor. 11:7). Miten Aquila ja Priscilla suhtautuivat ammattiinsa? Kristittyinä heillä epäilemättä oli ansiotyöstä samanlainen näkemys kuin Paavalilla. Kun Paavali lähti Korintista vuonna 52, Aquila ja Priscilla seurasivat häntä Efesokseen, missä heidän kodistaan tuli paikallisen seurakunnan kokouspaikka (1. Kor. 16:19). Myöhemmin he palasivat Roomaan, ja aikanaan he menivät takaisin Efesokseen. Tämä innokas aviopari asetti valtakunnan ensi sijalle elämässään ja palveli alttiisti toisia, minkä vuoksi ”kaikki ei-juutalaisten keskuudessa olevat seurakunnat” olivat heille kiitollisia. (Room. 16:3–5; 2. Tim. 4:19.)

⁷ Nykyajan kristityt jäljittelevät Paavalin, Aquilan ja Priscillan esimerkkiä. He työskentelevät kovasti, jotteivät olisi kenellekään ”raskas taloudellinen taakka” (1. Tess. 2:9). Monet kokoaikaiset valtakunnan julistajat ansaitsevat kiitoksen, koska he elättävät itsensä osa-aika- tai kausityöllä voidakseen tehdä päätyötään eli julistaa hyvää uutista. Aquilan ja Priscillan tavoin monet lämminsydämiset Jehovan palvelijat tarjoavat majapaikan kierrosvalvojille. Ne jotka tällä tavoin ”osoittavat vieraanvaraisuutta”, tietävät, miten rohkaisevaa ja rakentavaa se voi olla (Room. 12:13).

Monet ”korinttilaisista – – alkoivat uskoa” (Apt. 18:5–8)

8, 9. Miten Paavali reagoi, kun hänen todistamisensa juutalaisille synnytti vastustusta, ja mihin hän seuraavaksi meni saarnaamaan?

⁸ Se että ansiotyö oli Paavalille vain keino hankkia toimeentulo, kävi hyvin ilmi, kun Silas ja Timoteus toivat Makedoniasta tullessaan anteliaita lahjoituksia (2. Kor. 11:9). Heti Paavali ”uppoutui sanan julistamiseen” (Apt. 18:5). Paavalin voimakas todistaminen juutalaisille synnytti kuitenkin melkoista vastustusta. Koska juutalaiset kieltäytyivät ottamasta vastaan elintärkeää sanomaa Kristuksesta, Paavali sanoutui irti kaikesta vastuusta ”pudistamalla pölyt vaatteistaan” ja sanoi heille: ”Te olette itse vastuussa, jos menetätte elämänne. Minä olen viaton. Tästä lähtien menen muiden kansojen ihmisten luo.” (Apt. 18:6; Hes. 3:18, 19.)

⁹ Missä Paavali nyt saarnaisi? Titius Justus -niminen mies, joka oli todennäköisesti kääntynyt juutalaisuuteen ja jonka talo sijaitsi synagogan vieressä, avasi kotinsa Paavalille. Niinpä Paavali siirtyi synagogasta Justuksen taloon. (Apt. 18:7.) Korintissa-oloaikanaan Paavali asui edelleen Aquilan ja Priscillan luona, mutta Justuksen talosta tuli hänen saarnaamistyönsä keskus.

10. Mikä osoittaa, että Paavali ei ollut päättänyt saarnata vain kansojen ihmisille?

¹⁰ Kun Paavali sanoi menevänsä siitä lähtien kansojen ihmisten luo, tarkoittiko hän sitä, ettei hän enää ollenkaan kiinnittäisi huomiota juutalaisiin tai juutalaiskäännynnäisiin, ei edes niihin, jotka olivat vastaanottavaisia? Tästä tuskin oli kyse. Esimerkiksi ”Crispus ja koko hänen talonväkensä alkoivat – – uskoa Herraan”. Ilmeisesti jotkut synagogassa kävijöistä seurasivat Crispuksen esimerkkiä, sillä Raamattu kertoo: ”Monet niistä korinttilaisista, jotka kuulivat sanoman, alkoivat uskoa, ja heidät kastettiin.” (Apt. 18:8.) Korintin vastaperustettu kristillinen seurakunta alkoi kokoontua Titius Justuksen talossa. Mikäli Luukas kirjoitti Apostolien teot tavanomaiseen tyyliinsä aikajärjestyksessä, noista juutalaisista tai käännynnäisistä tuli kristittyjä sen jälkeen, kun Paavali oli ”pudistanut pölyt vaatteistaan”. Jos näin oli, tämä kertoo paljon siitä, miten joustava Paavali oli.

11. Miten nykyiset Jehovan todistajat jäljittelevät Paavalia pyrkiessään tavoittamaan kristikuntaan kuuluvia?

¹¹ Kristikunnan kirkoilla on nykyään monissa maissa vakiintunut asema ja tiukka ote jäsenistään. Joissain osissa maailmaa kristikunnan lähetystyöntekijät ovat tehneet paljon käännytystyötä. Korintissa ensimmäisellä vuosisadalla asuneiden juutalaisten tavoin kristityiksi tunnustautuvat ovat usein perinteiden orjia. Paavalia jäljitellen me pyrimme kuitenkin innokkaasti tavoittamaan tällaisia ihmisiä ja rakentamaan sen raamatullisen tiedon pohjalle, jota heillä saattaa olla. Emme luovu toivosta silloinkaan, kun he vastustavat meitä tai heidän uskonnolliset johtajansa vainoavat meitä. Niiden joukossa, jotka ”ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta ilman täsmällistä tietoa”, voi olla monia nöyriä ihmisiä, jotka täytyy vielä löytää (Room. 10:2).

”Minulla on paljon ihmisiä tässä kaupungissa” (Apt. 18:9–17)

12. Mitä Paavalille vakuutettiin näyssä?

¹² Jos Paavalilla oli epäilyksiä sen suhteen, pitäisikö hänen jatkaa palvelustaan Korintissa, ne varmasti hälvenivät sinä yönä, jona Jeesus näyttäytyi hänelle näyssä ja sanoi: ”Älä pelkää vaan jatka puhumista äläkä ole hiljaa, sillä minä olen sinun kanssasi eikä kukaan hyökkää kimppuusi vahingoittaakseen sinua. Minulla on paljon ihmisiä tässä kaupungissa.” (Apt. 18:9, 10.) Se oli rohkaiseva näky! Jeesus itse vakuutti Paavalille, että tämä varjeltaisiin kaikelta pahalta ja että kaupungissa oli monia hänen sanomansa arvoisia. Miten Paavali reagoi näkyyn? Kertomus jatkuu: ”Hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta ja opetti heille Jumalan sanaa.” (Apt. 18:11.)

13. Mitä Paavali on voinut miettiä lähestyessään tuomarinistuinta, mutta miksi hän saattoi odottaa erilaista lopputulosta?

¹³ Oltuaan Korintissa vuoden verran Paavali sai lisätodisteen Herran tuesta. ”Kun Gallio oli Akhaian prokonsulina, juutalaiset hyökkäsivät yhdessä Paavalia vastaan. He veivät hänet tuomarinistuimen [eli beman] eteen.” (Apt. 18:12.) Jotkut arvelevat beman olleen sinisestä ja valkoisesta marmorista tehty puhujakoroke, joka oli täynnä koristeleikkauksia. Se saattoi sijaita lähellä Korintin torin keskustaa. Beman edessä olevalle aukiolle mahtui suurehko ihmisjoukko. Arkeologisten löytöjen perusteella tuomarinistuimen ajatellaan olleen aivan synagogan ja näin ollen myös Justuksen talon lähellä. Kun Paavali lähestyi bemaa, hänen mieleensä on voinut palautua Stefanoksen – tiettävästi ensimmäisen kristityn marttyyrin – kivittäminen. Paavali, joka tunnettiin tuolloin Saulina, oli ”hyväksynyt hänen murhansa” (Apt. 8:1). Tapahtuisiko hänelle itselleen nyt jotain samankaltaista? Ei, sillä hänelle oli luvattu: ”Kukaan [ei] hyökkää kimppuusi vahingoittaakseen sinua.” (Apt. 18:10.)

14, 15. a) Minkä syytöksen juutalaiset esittivät Paavalia vastaan, ja miksi Gallio hylkäsi jutun? b) Mitä Sosteneelle tapahtui, ja mitä siitä kenties seurasi?

¹⁴ Mitä tapahtui, kun Paavali tuli tuomarinistuimen luo? Sen haltijana toimiva oikeusviranomainen oli Akhaian prokonsuli Gallio, roomalaisen filosofin Senecan vanhempi veli. Juutalaiset esittivät Paavalia vastaan seuraavan syytöksen: ”Tämä mies taivuttaa ihmisiä palvomaan Jumalaa lainvastaisella tavalla.” (Apt. 18:13.) He vihjasivat Paavalin tekevän laitonta käännytystyötä. Gallio ymmärsi kuitenkin, ettei Paavali ollut syyllistynyt mihinkään ”vääryyteen tai vakavaan rikokseen” (Apt. 18:14). Galliolla ei ollut aikomustakaan sekaantua juutalaisten kiistoihin. Niinpä ennen kuin Paavali ehti sanoa sanaakaan puolustuksekseen, Gallio hylkäsi jutun. Syytöksen esittäjät olivat raivoissaan. He purkivat kiukkunsa Sosteneeseen, joka oli ehkä tullut synagogan esimieheksi Crispuksen tilalle. He tarttuivat Sosteneeseen ja ”alkoivat piestä häntä tuomarinistuimen edessä”. (Apt. 18:17.)

¹⁵ Miksi Gallio ei estänyt väkijoukkoa löylyttämästä Sostenesta? Ehkä hän ajatteli, että tämä oli yllyttänyt ihmisjoukon Paavalia vastaan ja sai siksi ansionsa mukaan. Olipa näin tai ei, kaikki saattoi loppujen lopuksi kääntyä parhain päin. Kun Paavali muutaman vuoden kuluttua kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Korintin seurakunnalle, hän mainitsi erään Sostenes-nimisen veljen (1. Kor. 1:1, 2). Oliko tämä sama mies, jota oli piesty Korintissa? Jos oli, tuo tuskallinen kokemus kenties auttoi häntä omaksumaan kristillisyyden.

16. Miten Jeesuksen sanat ”jatka puhumista äläkä ole hiljaa, sillä minä olen sinun kanssasi”, vaikuttavat palvelukseemme?

¹⁶ Palauta mieleesi, että juutalaisten torjuttua Paavalin sanoman Jeesus vakuutti hänelle: ”Älä pelkää vaan jatka puhumista äläkä ole hiljaa, sillä minä olen sinun kanssasi.” (Apt. 18:9, 10.) Meidän on hyvä muistaa nämä sanat, varsinkin silloin kun sanomamme torjutaan. Älä milloinkaan unohda, että Jehova näkee ihmisten sydämeen ja vetää rehellissydämiset luokseen (1. Sam. 16:7; Joh. 6:44). Tämä varmasti rohkaisee meitä ahkeroimaan palveluksessa. Joka vuosi kastetaan satojatuhansia – satoja joka päivä. Niille jotka noudattavat käskyä ”tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä”, Jeesus vakuuttaa: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä tämän aikakauden päättymiseen asti.” (Matt. 28:19, 20.)

”Jos Jehova tahtoo” (Apt. 18:18–22)

17, 18. Mitä Paavali saattoi miettiä purjehtiessaan kohti Efesosta?

¹⁷ Ei tiedetä varmasti, oliko Gallion menettelytavasta seurauksena rauhan kausi Korintin nuorelle kristilliselle seurakunnalle. Joka tapauksessa Paavali viipyi Korintissa ”vielä useita päiviä” ennen kuin hän hyvästeli veljet. Keväällä vuonna 52 hän suunnitteli purjehtivansa Syyriaan Kenkrean satamasta, joka sijaitsi noin 11 kilometriä Korintista itään. Ennen Kenkreasta lähtöään Paavali oli ”leikkauttanut hiuksensa lyhyiksi, sillä hän oli antanut juhlallisen lupauksen”. (Apt. 18:18.)c Myöhemmin hän otti Aquilan ja Priscillan mukaansa ja meni laivalla Egeanmeren yli Efesokseen Vähään-Aasiaan.

¹⁸ Kun Paavali lähti purjehtimaan Kenkreasta, hän todennäköisesti mietiskeli aikaa, jonka oli viettänyt Korintissa. Hänellä oli monia mukavia muistoja ja kaikki syyt tuntea syvää iloa. Hänen puolitoista vuotta kestänyt palveluksensa tuossa kaupungissa oli tuottanut tulosta. Sinne oli perustettu ensimmäinen seurakunta, ja se oli alkanut kokoontua Justuksen talossa. Justuksesta, Crispuksesta ja hänen talonväestään sekä monista muista oli tullut uskovia. Nuo uudet uskovat olivat Paavalille rakkaita, sillä hän oli auttanut heitä tulemaan kristityiksi. Kirjoittaessaan heille myöhemmin hän sanoi, että he olivat suosituskirje, joka oli kirjoitettu hänen sydämeensä. Meilläkin on läheinen side niihin, joita meillä on ollut ilo auttaa omaksumaan tosi palvonta. He ovat nykyajan eläviä ”suosituskirjeitä”! (2. Kor. 3:1–3.)

19, 20. Mitä Paavali teki saavuttuaan Efesokseen, ja mitä opimme häneltä hengellisiin tavoitteisiin pyrkimisestä?

¹⁹ Saavuttuaan Efesokseen Paavali ryhtyi heti työhön. Hän meni synagogaan, ja ”siellä hän keskusteli juutalaisten kanssa ja perusteli heille asioita” (Apt. 18:19). Tällä kerralla Paavali ei viipynyt Efesoksessa kauaa. Vaikka häntä pyydettiin jäämään pitemmäksi aikaa, ”hän ei suostunut”. Hyvästellessään efesolaiset hän sanoi: ”Palaan taas teidän luoksenne, jos Jehova tahtoo.” (Apt. 18:20, 21.) Paavali epäilemättä tajusi, että Efesoksessa oli vielä paljon saarnaamistyötä tehtävänä. Hän ajatteli palaavansa sinne mutta päätti jättää asian Jehovan käsiin. Eikö tässä olekin hyvä malli meille? Kun pyrimme hengellisiin tavoitteisiin, meidän on otettava itse ensimmäinen askel mutta luotettava aina Jehovan ohjaukseen ja yritettävä toimia sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa (Jaak. 4:15).

²⁰ Jätettyään Aquilan ja Priscillan Efesokseen Paavali lähti merelle ja tuli Kesareaan. Hän nähtävästi ”meni ylös” Jerusalemiin tervehtimään sikäläistä seurakuntaa (ks. Apt. 18:22, tutkimisviite, nwtsty). Sitten hän matkasi tukikohtaansa Syyrian Antiokiaan. Näin Paavali oli saattanut toisen lähetysmatkansa onnelliseen päätökseen. Mikä häntä odottaisi viimeisellä lähetysmatkalla?