Jehova rakastaa iloisia antajia
”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” – 2. KORINTTOLAISILLE 9:7.
1. Miten Jumala ja Kristus ovat olleet iloisia antajia?
JEHOVA oli ensimmäinen iloinen antaja. Hän antoi iloiten elämän ainosyntyiselle Pojalleen ja käytti häntä enkelien ja ihmiskunnan saattamisessa olemassaoloon. (Sananlaskut 8:30, 31; Kolossalaisille 1:13–17) Jumala antoi meille elämän ja hengityksen ja kaiken. Hän antoi meille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja, ja hän täytti sydämemme hyvällä mielellä. (Apostolien teot 14:17; 17:25) Sekä Jumala että hänen Poikansa, Jeesus Kristus, ovat tosiaankin iloisia antajia. He antavat iloiten ja epäitsekkäässä hengessä. Jehova rakasti ihmismaailmaa niin paljon, että ”hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä”. Jeesus puolestaan antoi auliisti ”sielunsa lunnaina monien korvaukseksi”. – Johannes 3:16; Matteus 20:28.
2. Millaista antajaa Paavali sanoo Jumalan rakastavan?
2 Jumalan ja Kristuksen palvelijoiden tulisi siksi olla iloisia antajia. Apostoli Paavali kannusti sellaiseen antamiseen Korinton kristityille osoittamassaan toisessa kirjeessä, jonka hän kirjoitti noin vuonna 55. Paavali nähtävästi viittasi erityisesti Jerusalemissa ja Juudeassa olevien puutteenalaisten kristittyjen auttamiseksi annettuihin vapaaehtoisiin, yksityisiin rahalahjoituksiin, kun hän sanoi: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttolaisille 9:7; Roomalaisille 15:26; 1. Korinttolaisille 16:1, 2; Galatalaisille 2:10) Miten Jumalan kansa on suhtautunut antamistilaisuuksiin? Entä mitä me voimme oppia siitä, mitä Paavali neuvoi antamisesta?
Halukkaan sydämen vaatimuksesta
3. Missä määrin israelilaiset tukivat Jehovan palvontaan tarkoitetun tabernaakkelin rakentamista?
3 Halukas sydän saa Jumalan kansan antamaan voimiaan ja varojaan Jumalan tarkoituksen tukemiseen. Esimerkiksi Mooseksen päivinä israelilaiset tukivat iloiten Jehovan palvontaan tarkoitetun tabernaakkelin rakentamista. Joidenkuiden naisten sydän pani heidät kehräämään vuohenkarvoja, ja jotkut miehet palvelivat käsityöläisinä. Ihmiset antoivat iloiten kultaa, hopeaa, puuta, pellavaa ja muuta vapaaehtoiseksi ”anniksi Jehovalle” (UM). (2. Mooseksen kirja 35:4–35) He olivat niin anteliaita, että ”kaikkea työtä varten, mikä oli tehtävä, oli – – koottu riittävästi, jopa liiaksikin” lahjamateriaalia. – 2. Mooseksen kirja 36:4–7.
4. Millaista asennetta Daavid ja muut ilmaisivat antaessaan lahjoituksia temppeliä varten?
4 Satoja vuosia myöhemmin kuningas Daavid antoi runsaasti lahjoituksia Jehovan temppeliä varten, jonka hänen poikansa Salomo rakentaisi. Koska ’Jumalan temppeli oli Daavidille rakas’, hän antoi ’omistamansa kullan ja hopean’. Ruhtinaat, päämiehet ja muut ’toivat täysin käsin lahjoja Herralle’. Millainen vaikutus sillä oli? ”Kansa iloitsi heidän alttiudestaan, sillä he antoivat ehyellä sydämellä vapaaehtoiset lahjansa Herralle.” (1. Aikakirja 29:3–9) He olivat iloisia antajia.
5. Miten israelilaiset tukivat tosi palvontaa vuosisatojen kuluessa?
5 Israelilaisilla oli vuosisatojen kuluessa etu tukea tabernaakkelia, myöhemmin rakennettuja temppeleitä ja pappien ja leeviläisten niissä suorittamaa palvelusta. Esimerkiksi Nehemian päivinä juutalaiset päättivät tehdä lahjoituksia puhtaan palvonnan ylläpitämiseksi, sillä he tajusivat, että heidän ei pitäisi laiminlyödä Jumalan huonetta. (Nehemia 10:32–39) Samoin Jehovan todistajat antavat nykyään iloiten vapaaehtoisia lahjoituksia kokouspaikkojen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi ja tosi palvonnan tukemiseksi.
6. Mainitse esimerkkejä kristityistä, jotka olivat iloisia antajia.
6 Varhaiskristityt olivat iloisia antajia. Esimerkiksi Gaius teki ”uskollista työtä” olemalla vieraanvarainen niitä kohtaan, jotka matkustivat edistääkseen Valtakunnan etuja, samoin kuin Jehovan todistajat osoittavat vieraanvaraisuutta Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran nykyään lähettämille matkavalvojille. (3. Johannes 5–8) Näiden veljien matkustaminen seurakuntiin ja vieraanvaraisuuden osoittaminen heille tulee maksamaan jonkin verran, mutta miten hyödyllistä se onkaan hengellisesti! – Roomalaisille 1:11, 12.
7. Miten filippiläiset käyttivät aineellisia varojaan?
7 Seurakunnat ovat käyttäneet aineellisia varojaan Valtakunnan etujen edistämiseen. Esimerkiksi Paavali sanoi Filippissä oleville uskoville: ”Tessalonikaankin lähetitte minulle jotakin tarpeeseeni sekä kerran että toisenkin kerran. Ei niin, että etsin hartaasti lahjaa, vaan että etsin hartaasti sitä hedelmää, joka tuo tilillenne enemmän ansiota.” (Filippiläisille 4:15–17) Filippiläiset antoivat iloiten, mutta mitkä seikat edistävät tällaista iloista antamista?
Mikä kannustaa iloiseen antamiseen?
8. Miten todistaisit, että Jumalan henki saa hänen palvelijansa olemaan iloisia antajia?
8 Jehovan pyhä henki eli vaikuttava voima saa hänen palvelijansa olemaan iloisia antajia. Kun Juudean kristityt kärsivät puutetta, Jumalan henki sai muut uskovat auttamaan heitä aineellisesti. Paavali mainitsi Makedonian seurakuntien esimerkin kannustaakseen Korinton kristittyjä tekemään parhaansa tällaisten lahjoitusten antamisessa. Vaikka Makedonian uskovat kokivat vainoa ja köyhyyttä, he osoittivat veljellistä rakkautta antamalla yli todellisen kykynsä. He jopa anoivat antamisetua! (2. Korinttolaisille 8:1–5) Jumalan asia ei ole yksinomaan rikkaiden antamien lahjoitusten varassa. (Jaakob 2:5) Hänen aineellisesti köyhät vihkiytyneet palvelijansa ovat pääasiassa olleet kantavana voimana Valtakunnan saarnaamistyön rahoittamisessa. (Matteus 24:14) He eivät kuitenkaan kärsi anteliaisuutensa vuoksi, sillä Jumala uskollisesti huolehtii kansaansa kuuluvien tarpeista tässä työssä, ja sen jatkumisen ja kasvun takana oleva voima on hänen henkensä.
9. Miten usko, tieto ja rakkaus liittyvät iloiseen antamiseen?
9 Usko, tieto ja rakkaus edistävät iloista antamista. Paavali sanoi korinttolaisille: ”Niin kuin olette runsaat kaikessa: uskossa ja sanassa ja tiedossa ja kaikessa hartaudessa ja tässä meistä teihin tulleessa rakkaudessa, olkaa myös runsaat tässä huomaavaisessa antamisessa. En puhu teitä käskien, vaan ottaen huomioon toisten hartauden ja koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta.” (2. Korinttolaisille 8:7, 8) Jehovan asian hyväksi antaminen vaatii varsinkin vähävaraiselta antajalta uskoa siihen, että Jumala suo tulevaisuudessa antimiaan. Kristityt, joilla on runsaasti tietoa, haluavat palvella Jehovan tarkoitusta, ja ne, joilla on runsaasti rakkautta häntä ja hänen kansaansa kohtaan, käyttävät iloiten varojaan hänen asiansa edistämiseen.
10. Miksi voidaan sanoa, että Jeesuksen esimerkki saa kristityt antamaan iloiten?
10 Jeesuksen esimerkki saa kristityt antamaan iloiten. Kehotettuaan korinttolaisia antamaan rakkaudesta Paavali sanoi: ”Te tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen ansaitsemattoman hyvyyden, että vaikka hän oli rikas, hän tuli köyhäksi teidän tähtenne, jotta te tulisitte rikkaiksi hänen köyhyydestään.” (2. Korinttolaisille 8:9) Jeesus, joka oli taivaassa rikkaampi kuin kukaan muu Jumalan poika, tyhjensi itsensä kaikesta tästä ja alkoi elää ihmisenä. (Filippiläisille 2:5–8) Tulemalla tällä epäitsekkäällä tavalla köyhäksi Jeesus kuitenkin edisti Jehovan nimen pyhittämistä ja antoi elämänsä lunastusuhriksi niiden ihmisten hyödyksi, jotka ottaisivat sen vastaan. Eikö meidän tulisi Jeesuksen esimerkin mukaisesti antaa iloiten auttaaksemme muita ja edistääksemme Jehovan nimen pyhittämistä?
11, 12. Millä tavalla hyvä suunnittelu voi tehdä meistä iloisia antajia?
11 Hyvä suunnittelu mahdollistaa iloisen antamisen. Paavali sanoi korinttolaisille: ”Aina viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin säästöön sen mukaan kuin hän menestyneekin, jottei keräyksiä tapahdu silloin kun saavun.” (1. Korinttolaisille 16:1, 2) Samoin niiden, jotka nykyään haluavat antaa lahjoituksia Valtakunnan työn edistämiseksi, olisi hyvä yksityisesti ja vapaaehtoisesti panna sivuun jonkin verran tuloistaan tähän tarkoitukseen. Tällaisen hyvän suunnittelun ansiosta yksityiset Jehovan todistajat, perheet ja seurakunnat voivat antaa lahjoituksia tosi palvonnan edistämiseksi.
12 Lahjoitussuunnitelmien toteuttaminen tekee meidät iloisiksi. Kuten Jeesus sanoi, ”onnellisempaa on antaa kuin saada”. (Apostolien teot 20:35) Siksi korinttolaiset saattoivat lisätä iloaan noudattamalla Paavalin neuvoa toteuttaa vuoden takainen suunnitelmansa lähettää varoja Jerusalemiin. ”Se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole”, hän sanoi. Kun joku antaa lahjoituksia sen mukaan mitä hänellä on, niille tulisi antaa suuri arvo. Jos me luotamme Jumalaan, hän voi saada aikaan tasauksen, niin että ne, joilla on paljon, ovat anteliaita, eivät tuhlaavaisia, ja ne, joilla on vähän, eivät kärsi niin suurta puutetta, että se heikentäisi heidän voimaansa ja kykyään palvella häntä. – 2. Korinttolaisille 8:10–15.
Antamista johdetaan huolellisesti
13. Miksi korinttolaiset saattoivat luottaa tapaan, jolla Paavali valvoi lahjoituksia?
13 Vaikka Paavali valvoi lahjoitusjärjestelyä niin, että puutteenalaiset uskovat saattoivat saada aineellista apua ja osallistua tarmokkaammin saarnaamistyöhön, ei hän eivätkä muutkaan veloittaneet omista palveluksistaan. (2. Korinttolaisille 8:16–24; 12:17, 18) Paavali teki työtä huolehtiakseen aineellisista tarpeistaan, sen sijaan että olisi sälyttänyt aineellisia taakkoja millekään seurakunnalle. (1. Korinttolaisille 4:12; 2. Tessalonikalaisille 3:8) Luovuttaessaan hänelle lahjoituksia korinttolaiset siis uskoivat ne luotettavalle, työteliäälle Jumalan palvelijalle.
14. Millainen maine Vartiotorni-seuralla on lahjoitusten käytössä?
14 Siitä lähtien kun Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseura perustettiin vuonna 1884, lahjoittajat ovat voineet nähdä selvästi, että se on kaikkien sille Jehovan valtakunnan työn hyväksi uskottujen lahjoitusten luotettava valvoja. Peruskirjansa mukaisesti Seura pyrkii tyydyttämään kaikkien ihmisten suurimman tarpeen, hengellisen tarpeen. Tämä tapahtuu valmistamalla raamatullista kirjallisuutta ja antamalla opetusta siitä, miten voi pelastua. Nykyään Jehova nopeuttaa lampaankaltaisten ihmisten kokoamista laajenevaan järjestöönsä, ja hänen siunauksensa lahjoitusten viisaalle käytölle Valtakunnan saarnaamistyössä on selvä osoitus hänen hyväksynnästään. (Jesaja 60:8, 22) Luotamme siihen, että hän edelleenkin vaikuttaa iloisten antajien sydämeen.
15. Miksi tässä lehdessä joskus mainitaan lahjoitukset?
15 Seura kertoo joskus tämän lehden palstoilla lukijoille siitä, että heillä on etu antaa vapaaehtoisia lahjoituksia maailmanlaajuisen Valtakunnasta saarnaamisen hyväksi. Tämä ei merkitse rahan pyytämistä, vaan muistuttaa tästä asiasta kaikkia niitä, jotka haluavat tukea ”hyvän uutisen pyhää työtä” sen mukaan kuin Jumala suo heille menestystä. (Roomalaisille 15:16; 3. Johannes 2) Seura käyttää kaiken lahjoitetun rahan hyvin taloudellisesti Jehovan nimen ja valtakunnan tunnetuksi tekemiseen. Kaikki lahjoitukset otetaan kiitollisena vastaan, niiden vastaanottamisesta ilmoitetaan ja ne käytetään Jumalan valtakunnan hyvän uutisen levittämiseen. Niiden avulla pidetään yllä esimerkiksi lähetystoimintaa monissa maissa, ja raamatullisen tiedon levittämisen kannalta tärkeitä painotiloja pidetään yllä ja laajennetaan. Maailmanlaajuiseen työhön tehtyjä lahjoituksia käytetään myös Raamattujen ja raamatullisten julkaisujen samoin kuin ääni- ja videonauhojen kohoavien valmistuskustannusten peittämiseen. Näin iloiset antajat edistävät Valtakunnan etuja.
Ei pakosta
16. Miksi Jehovan todistajien lahjoituksia arvostetaan, vaikka vain harvat heistä ovat aineellisesti rikkaita?
16 Vain harvat Jehovan todistajat ovat aineellisesti rikkaita. Vaikka se, mitä he antavat Valtakunnan etujen edistämiseksi, saattaa olla vaatimatonta, heidän lahjoituksensa ovat kuitenkin merkityksellisiä. Nähdessään varattoman lesken pudottavan kaksi pientä vähäarvoista kolikkoa temppelin rahalippaaseen Jeesus sanoi: ”Tämä leski, vaikkakin köyhä, pudotti enemmän kuin he kaikki. Sillä kaikki nämä [muut lahjoittajat] pudottivat lahjoja liiastaan, mutta tämä puutteestaan pudotti kaikki elatusvaransa, mitä hänellä oli.” (Luukas 21:1–4) Vaikka hänen lahjansa oli pieni, hän oli iloinen antaja – ja hänen lahjoitustaan arvostettiin.
17, 18. Mikä on 2. Korinttolaiskirjeen 9:7:ssä olevien Paavalin sanojen ydinajatus, ja mitä ”iloiseksi” käännetty kreikkalainen sana ilmaisee?
17 Juudean kristittyjen avustamisesta Paavali sanoi: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttolaisille 9:7) Apostoli saattoi viitata siihen Sananlaskujen 22:8:n osaan, joka kuuluu Septuaginta-käännöksen mukaan: ”Jumala siunaa iloista antajaa ja täyttää sen, mitä hänen teoistaan jää vajaaksi.” (The Septuagint Bible, engl. kääntänyt Charles Thomson) Paavali korvasi sanan ”siunaa” sanalla ”rakastaa”, mutta sanat liittyvät toisiinsa, sillä siunauksien saaminen on tulos Jumalan rakkaudesta.
18 Iloinen antaja on todella onnellinen voidessaan antaa. Tuleehan 2. Korinttolaiskirjeen 9:7:ssä ”iloiseksi” käännetystä kreikkalaisesta sanasta hi·la·rosʹ mm. englannin sana hilarious ’hilpeä’! Viitattuaan tähän tutkija R. C. H. Lenski sanoi: ”Jumala rakastaa hilpeää, iloista, onnellista antajaa – – [jonka] usko saa hymyilemään säteilevästi, kun hänelle jälleen tarjoutuu tilaisuus antamiseen.” Jos jollakulla on sellainen iloinen henki, hän ei anna vastahakoisesti eikä pakosta, vaan hänen sydämensä on mukana hänen antamisessaan. Suhtaudutko sinä näin iloisesti antamiseen Valtakunnan etujen tukemiseksi?
19. Miten varhaiskristityt tekivät lahjoituksia?
19 Varhaiskristityt eivät kierrättäneet kolehtihaaveja, eikä heillä ollut tapana lahjoittaa kymmenyksinä kymmenettä osaa tuloistaan uskonnollisiin tarkoituksiin. Heidän lahjoituksensa olivat sen sijaan täysin vapaaehtoisia. Tertullianus, joka kääntyi kristillisyyteen noin vuonna 190, kirjoitti: ”Vaikka meillä onkin rahalippaamme, se ei ole ostohintaa varten, ikään kuin uskonnolla, joka maksaa jotakin. Kuukausittain jokainen halutessaan panee siihen pienen lahjoituksen, mutta vain jos hän haluaa ja vain jos hän voi, sillä pakkoa ei ole; kaikki on vapaaehtoista.” – Apology, XXXIX luku.
20, 21. a) Mitä eräässä tämän lehden varhaisessa numerossa sanottiin edusta tukea Jumalan asiaa taloudellisesti, ja miten tämä soveltuu nykyäänkin? b) Mitä tapahtuu, kun kunnioitamme Jehovaa antamalla varoistamme?
20 Vapaaehtoinen antaminen on nykyäänkin aina kuulunut Jehovan palvelijoiden tapoihin. Aika ajoin jotkut eivät ole kuitenkaan täysin käyttäneet hyväkseen etuaan tukea Jumalan asiaa antamalla lahjoituksia. Esimerkiksi helmikuussa 1883 tässä lehdessä sanottiin: ”Jotkut kantavat toisten puolesta niin suurta taloudellista taakkaa, että heidän taloudelliset voimavaransa alkavat ehtyä ylenmääräisen työn ja uupumuksen vuoksi, ja siksi he eivät voi auttaa kovin paljoa. Sitä paitsi ne, jotka – – eivät ole täysin käsittäneet tilannetta, ovat menettäneet tilaisuuden saada siunauksia, joita anteliaisuuden harjoittaminen olisi tuottanut.”
21 Suuren joukon virratessa nykyään Jehovan järjestöön ja Jumalan työn laajentuessa Itä-Eurooppaan ja muille aiemmin rajoitusten alaisille alueille on entistä tarpeellisempaa laajentaa paino- ja muita tiloja. On painettava enemmän Raamattuja ja muita julkaisuja. Käynnissä on monia teokraattisia hankkeita, mutta jotkin niistä voisivat edetä nopeammin, jos käytössä olisi riittävästi varoja. Uskomme tietysti, että Jumala huolehtii tarpeista, ja tiedämme, että niitä, jotka ’kunnioittavat Herraa antamalla varoistaan’, siunataan. (Sananlaskut 3:9, 10) Tosiaankin, ”joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää”. Jehova ’rikastuttaa meidät kaikenlaiseen anteliaisuuteen’, ja iloinen antamisemme saa monet kiittämään ja ylistämään häntä. – 2. Korinttolaisille 9:6–14.
Osoita kiitollisuutesi Jumalan lahjoista
22, 23. a) Mikä on Jumalan sanoinkuvaamaton ilmainen lahja? b) Mitä meidän tulisi tehdä arvostuksesta Jehovan lahjoja kohtaan?
22 Syvää kiitollisuutta tuntien Paavali itse sanoi: ”Kiitos olkoon Jumalalle hänen sanoin kuvaamattomasta ilmaisesta lahjastaan.” (2. Korinttolaisille 9:15) ”Sovitusuhrina” voideltujen kristittyjen ja maailmasta olevien ihmisten syntien puolesta Jeesus on Jehovan sanoinkuvaamattoman ilmaisen lahjan perusta ja kanava. (1. Johannes 2:1, 2) Tuo lahja on ”Jumalan verratonta ansaitsematonta hyvyyttä”, jota hän on osoittanut maan päällä olevan kansansa jäsenille Jeesuksen Kristuksen välityksellä, ja se on suurenmoinen lahja heidän pelastuksekseen ja Jehovan ylistykseksi ja kunniaan saattamiseksi. – 2. Korinttolaisille 9:14.
23 Me tunnemme syvää kiitollisuutta Jehovaa kohtaan hänen sanoin kuvaamattomasta ilmaisesta lahjastaan ja hänen kansalleen antamistaan monista muista hengellisistä ja aineellisista lahjoista. Taivaallisen Isämme hyvyys meitä kohtaan on niin suurenmoista, että se ylittää ihmisen ilmaisukyvyn! Varmasti sen tulisi saada meidät olemaan iloisia antajia. Tehkäämme siis sydämestämme arvostaen kaikki voitavamme edistääksemme anteliaan Jumalamme, Jehovan, ensimmäisen ja tärkeimmän iloisen Antajan, asiaa!
Muistatko?
◻ Mitä halukas sydän on saanut Jehovan kansan tekemään?
◻ Mikä kannustaa iloiseen antamiseen?
◻ Miten Vartiotorni-seura käyttää kaikki saamansa lahjoitukset?
◻ Millaista antajaa Jumala rakastaa, ja miten meidän tulisi osoittaa kiitollisuutemme Hänen monista lahjoistaan?
[Kuva s. 15]
Tabernaakkelia rakennettaessa israelilaiset työskentelivät uutterasti ja antoivat auliisti lahjoituksia Jehovan työhön
[Kuva s. 18]
Sellaisia lahjoituksia kuin varaton leski antoi arvostetaan, ja niillä on merkitystä