Kehitä järkevyyttä

”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille. Herra on lähellä.” (FILIPPILÄISILLE 4:5)

1. Miksi on haasteellista olla järkevä nykymaailmassa?

”JÄRKEVÄ mies” on taruolento, sanoi englantilainen journalisti Sir Alan Patrick Herbert. Ajoittain saattaa tosiaan tuntua siltä, että tässä riitojen repimässä maailmassa ei ole enää järkeviä ihmisiä jäljellä. Raamatussa ennustettiin, että näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä” ihmiset olisivat ”raivoisia”, ”uppiniskaisia” ja ”haluttomia mihinkään sopimukseen” – toisin sanoen kaikkea muuta kuin järkeviä (2. Timoteukselle 3:1–5). Tosi kristityt arvostavat kuitenkin suuresti järkevyyttä, koska he tietävät, että se on osoitus jumalisesta viisaudesta (Jaakob 3:17). Meidän mielestämme ei ole mahdotonta olla järkevä mielettömässä maailmassa. Otamme sen sijaan varauksitta vastaan haasteen, jonka Filippiläiskirjeen 4:5:ssä oleva apostoli Paavalin henkeytetty neuvo antaa: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.”

2. Miten Filippiläiskirjeen 4:5:ssä olevat apostoli Paavalin sanat auttavat meitä ratkaisemaan, olemmeko järkeviä?

² Pane merkille, miten Paavalin sanat auttavat meitä tutkimaan, olemmeko järkeviä. Kysymys ei ole niinkään siitä, millainen käsitys meillä on itsestämme, kuin siitä, millainen käsitys toisilla on meistä, millaisina meidät tunnetaan. Phillipsin käännöksessä tämä jae kuuluu: ”Olkoon teillä järkevän maine.” Meidän itse kunkin voisi olla hyvä kysyä: Millaisena minut tunnetaan? Onko minulla sellainen maine, että olen järkevä, joustava ja hellävarainen? Vai tunnetaanko minut joustamattomaksi, tylyksi tai uppiniskaiseksi?

3. a) Mitä ”järkeväksi” käännetty kreikkalainen sana merkitsee, ja miksi tämä ominaisuus vetoaa? b) Miten kristitty voisi oppia olemaan järkevämpi?

³ Se millainen maine meillä on tässä suhteessa, ilmaisee yksinkertaisesti, missä määrin jäljittelemme Jeesusta Kristusta (1. Korinttolaisille 11:1). Ollessaan täällä maan päällä Jeesus heijasti täydellisesti Isänsä ylivertaista järkevyyden esimerkkiä (Johannes 14:9). Todellisuudessa kun Paavali kirjoitti ”Kristuksen lempeydestä ja huomaavaisuudesta”, hänen huomaavaisuudesta käyttämänsä kreikkalainen sana (e·pi·ei·kiʹas) merkitsee myös ’järkevyyttä’ tai kirjaimellisesti ’joustavuutta’ (2. Korinttolaisille 10:1). Raamatun selitysteoksessa The Expositor’s Bible Commentary tätä sanotaan ”yhdeksi suurista sanoista, joita Uusi testamentti käyttää luonteenkuvauksessa”. Se luonnehtii niin vetoavaa ominaisuutta, että eräs oppinut kääntää tämän sanan ”rakastettavaksi järkevyydeksi”. Tarkastelkaamme siksi kolmea tapaa, joilla Jeesus oli Isänsä Jehovan tavoin järkevä. Näin voimme oppia, miten tulla itse järkevämmiksi (1. Pietarin kirje 2:21).

”Anteeksiantavainen”

4. Miten Jeesus osoitti olevansa ”anteeksiantavainen”?

⁴ Jeesus osoitti Isänsä tavoin järkevyyttä olemalla yhä uudelleen ”anteeksiantavainen” (Psalmit 86:5). Ajattelehan tilannetta, jossa Pietari, Jeesuksen läheinen toveri, kielsi Jeesuksen kolme kertaa sinä yönä, jona tämä pidätettiin ja oli syytettynä. Jeesus oli itse aiemmin sanonut: ”Joka kieltäytyy tunnustamasta minua ihmisten edessä, sitä minäkin kieltäydyn tunnustamasta Isäni edessä.” (Matteus 10:33.) Sovelsiko Jeesus tätä sääntöä joustamattomasti ja armottomasti Pietariin? Ei. Jeesus kävi ylösnousemuksensa jälkeen henkilökohtaisesti Pietarin luona epäilemättä lohduttaakseen ja rauhoittaakseen tätä katuvaa apostolia, jonka sydän oli murtunut (Luukas 24:34; 1. Korinttolaisille 15:5). Pian sen jälkeen Jeesus antoi Pietarin huolehtia suuresta vastuutehtävästä (Apostolien teot 2:1–41). Tämä oli rakastettavaa järkevyyttä parhaimmillaan! Eikö ole lohduttavaa ajatella, että Jehova on asettanut Jeesuksen koko ihmiskunnan Tuomariksi? (Jesaja 11:1–4; Johannes 5:22.)

5. a) Millainen maine vanhimmilla pitäisi olla lampaiden keskuudessa? b) Mitä aineistoa vanhimmat voisivat kerrata ennen oikeudellisten tapausten käsittelyä ja miksi?

⁵ Toimiessaan seurakunnassa tuomareina vanhimmat pyrkivät noudattamaan Jeesuksen järkevyydestä antamaa esimerkkiä. He eivät halua, että lampaat pelkäävät heitä rankaisijoina. Sen sijaan he yrittävät jäljitellä Jeesusta, jotta lampaat tuntisivat olonsa turvalliseksi heidän – rakkaudellisten paimenten – kanssaan. Oikeudellisissa tapauksissa he yrittävät kaikkensa ollakseen järkeviä ja anteeksiantavaisia. Jotkut vanhimmat ovat havainneet hyödylliseksi kerrata ennen oikeudellisten asioiden käsittelemistä vuoden 1992 heinäkuun 1. päivän Vartiotornin kirjoitukset ”Jehova, kaiken maan puolueeton Tuomari”, ja ”Vanhimmat, tuomitkaa vanhurskaasti”. Näin he muistavat Jehovan tuomitsemistavan ytimen: ”Lujuutta, kun se on tarpeen, ja armoa, kun siihen on mahdollisuus.” Ei ole virhe kallistua tuominnassa armon puolelle, kun siihen on järkevät perusteet (Matteus 12:7). On vakava virhe olla tyly tai armoton (Hesekiel 34:4). Vanhimmat välttyvät näin ollen tekemästä erehdystä, kun he pyrkivät aktiivisesti löytämään mahdollisimman rakkaudellisen ja armollisen menettelyn, joka on oikeudenmukaisuuden rajojen sisäpuolella (vrt. Matteus 23:23; Jaakob 2:13).

Joustavuus olosuhteiden muuttuessa

6. Miten Jeesus oli järkevä siinä, kuinka hän kohteli ei-juutalaista naista, jonka tytär oli demonin riivaama?

⁶ Jehovan tavoin Jeesuskin osoittautui nopeaksi muuttamaan toimintatapaa tai mukautumaan uusiin tilanteisiin sitä mukaa kuin niitä ilmeni. Kerran eräs ei-juutalainen nainen pyysi hartaasti Jeesusta parantamaan hänen demonin pahoin riivaaman tyttärensä. Aluksi Jeesus osoitti kolmella eri tavalla, ettei hän aikonut auttaa tuota naista: ensinnäkin pidättymällä vastaamasta tälle, toiseksi sanomalla suoraan, ettei häntä ollut lähetetty ei-juutalaisten vaan juutalaisten luo, ja kolmanneksi esittämällä kuvauksen, jossa ilmaistiin huomaavaisesti sama asia. Kaikesta tästä huolimatta nainen ei kuitenkaan antanut periksi ja osoitti siten, että hänellä oli harvinaisen luja usko. Koska tilanne oli näin poikkeuksellinen, Jeesus saattoi nähdä, ettei ollut aika pitää väkipakolla kiinni yleisestä säännöstä; oli aika taipua ylevämpien periaatteiden vuoksi.a Jeesus teki siksi täsmälleen sen, mitä hän oli kolmesti ilmaissut kieltäytyvänsä tekemästä. Hän paransi tuon naisen tyttären! (Matteus 15:21–28.)

7. Millä tavoin vanhemmat voisivat osoittaa järkevyyttä ja miksi?

⁷ Tunnetaanko meidät samoin halukkuudestamme joustaa, kun se on sopivaa? Vanhempien on usein tarpeellista osoittaa sellaista järkevyyttä. Koska jokainen lapsi on ainutlaatuinen, yhteen lapseen tepsivät menetelmät eivät ehkä sovi toiselle. Lisäksi lasten kasvaessa heidän tarpeensakin muuttuvat. Pitäisikö aikaa, johon mennessä lasten tulee olla illalla kotona, muuttaa? Olisiko perhetutkistelusta hyvä tehdä eloisampi? Kun isä tai äiti reagoi liian voimakkaasti johonkin vähäpätöiseen rikkomukseen, haluaako hän olla nöyrä ja oikaista asiat? Vanhemmat, jotka joustavat tällaisin tavoin, välttyvät ärsyttämästä tarpeettomasti lapsiaan ja vieroittamasta heitä Jehovasta (Efesolaisille 6:4).

8. Miten seurakunnan vanhimmat voisivat ottaa johdon mukautumisessa alueen tarpeisiin?

⁸ Vanhintenkin on mukauduttava uusiin olosuhteisiin, vaikka he eivät koskaan tingikään Jumalan nimenomaisista laeista. Panetko saarnaamistyötä valvoessasi valppaasti merkille alueella tapahtuvat muutokset? Kun jonkin asuinalueen ihmisten elintavat muuttuvat, pitäisi ehkä suosia todistamista iltaisin, kadulla tai puhelimitse. Tällaisen mukautumisen ansiosta voimme täyttää saarnaamistehtävämme tehokkaammin (Matteus 28:19, 20; 1. Korinttolaisille 9:26). Paavali piti tärkeänä mukautua palveluksessaan myös ihmisten erilaisuuteen. Toimimmeko me samoin hankkimalla esimerkiksi riittävästi tietoa paikallisista uskonnoista ja kulttuureista voidaksemme auttaa ihmisiä? (1. Korinttolaisille 9:19–23.)

9. Miksi vanhimman ei tulisi itsepintaisesti käsitellä ongelmia aina samalla tavoin kuin ennenkin?

⁹ Kun nämä viimeiset päivät käyvät yhä kriittisemmiksi, paimenten on ehkä samalla mukauduttava joidenkin niiden ongelmien hämmentävään monimutkaisuuteen ja epämiellyttävyyteen, jotka kohtaavat nykyään heidän laumaansa (2. Timoteukselle 3:1). Vanhimmat, nyt ei ole aika olla joustamaton! Vanhin ei varmasti käsittelisi itsepintaisesti ongelmia entiseen tapaansa, jos hänen menetelmänsä ovat käyneet tehottomiksi tai jos ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on nähnyt sopivaksi julkaista uutta aineistoa sellaisista aiheista (Matteus 24:45; vrt. Saarnaaja 7:11; 1. Korinttolaisille 7:31). Eräs uskollinen vanhin yritti vilpittömästi auttaa masentunutta sisarta, joka kaipasi kipeästi hyvää kuuntelijaa. Veli suhtautui kuitenkin melko yliolkaisesti sisaren masennukseen ja esitti hänelle yksioikoisia ratkaisuja. Sitten Vartiotorni-seura julkaisi Raamattuun perustuvaa aineistoa, jossa käsiteltiin juuri samaa ongelmaa kuin oli tuolla sisarella. Vanhin piti huolen siitä, että hän meni uudelleen keskustelemaan sisaren kanssa; tällä kertaa hän sovelsi uutta aineistoa ja osoitti empatiaa hänen ahdinkonsa vuoksi. (Vrt. 1. Tessalonikalaisille 5:14, 15.) Todella erinomainen esimerkki järkevyydestä!

10. a) Miten vanhinten pitäisi asennoitua joustavasti toisiinsa ja koko vanhimmistoon? b) Miten vanhimmiston pitäisi suhtautua niihin, jotka ovat mielettömiä, eivät järkeviä?

¹⁰ Vanhinten on tarpeellista asennoitua joustavasti myös toisiinsa. Kun vanhimmisto pitää kokouksia, on hyvin tärkeää, ettei yksikään vanhin ole liian hallitseva! (Luukas 9:48.) Varsinkin puheenjohtajana toimivan vanhimman täytyy hillitä itseään tässä suhteessa. Ja kun yksi tai kaksi vanhinta on eri mieltä muun vanhimmiston päätöksestä, he eivät yritä härkäpäisesti ajaa tahtoaan läpi. He ovat sen sijaan joustavia, mikäli ei rikota mitään raamatullista periaatetta vastaan, ja muistavat, että vanhimmilta vaaditaan järkevyyttä (1. Timoteukselle 3:2, 3). Vanhimmiston pitäisi toisaalta muistaa, että Paavali kuritti Korinton seurakuntaa siitä, että se kesti ”mielettömiä” ihmisiä, jotka esiintyivät ”ylen oivallisina apostoleina” (2. Korinttolaisille 11:5, 19, 20). Heidän pitäisi siis haluta neuvoa vanhintoveriaan, joka käyttäytyy itsepäisesti ja mielettömästi, mutta samalla heidän itsensä pitäisi olla tässä lempeitä ja huomaavaisia (Galatalaisille 6:1).

Järkevyys vallan käytössä

11. Millainen vastakohta vallitsi siinä, miten Jeesuksen päivien juutalaiset uskonnolliset johtajat käyttivät valtaa ja miten Jeesus käytti sitä?

¹¹ Kun Jeesus vaelsi maan päällä, hänen järkevyytensä todella paistoi läpi siinä, miten hän käytti Jumalalta saamaansa valtaa. Miten suuresti hän poikkesikaan oman aikansa uskonnollisista johtajista! Voimme tarkastella yhtä esimerkkiä. Jumalan laissa oli määrätty, että sapattina ei saanut tehdä mitään työtä, ei edes koota puita (2. Mooseksen kirja 20:10; 4. Mooseksen kirja 15:32–36). Uskonnolliset johtajat halusivat valvoa sitä, miten tuota lakia oikein sovellettiin. Siksi he ottivat tehtäväkseen säätää täsmälleen, mitä sapattina sai nostaa. He määräsivät: ei mitään, mikä painoi enemmän kuin kaksi kuivattua viikunaa. He kielsivät jopa sandaalit, joissa oli nauloja, väittäen, että nauloista tulevan ylimääräisen painon nostaminen olisi työtä! Rabbien sanotaan lisänneen kaikkiaan 39 sääntöä Jumalan sapattilakiin ja tehneen sitten loputtomasti lisäyksiä noihin sääntöihin. Toisaalta Jeesus ei yrittänyt valvoa ihmisiä häpeän välityksellä määräämällä loputtomasti rajoittavia sääntöjä tai asettamalla joustamattomia normeja, joita olisi ollut mahdotonta noudattaa. (Matteus 23:2–4; Johannes 7:47–49.)

12. Miksi voimme sanoa, että Jeesus ei suhtautunut päättämättömästi Jehovan vanhurskaisiin normeihin?

¹² Onko meidän siis otaksuttava, että Jeesus ei pitänyt tiukasti kiinni Jumalan vanhurskaista normeista? Kyllä hän piti! Hän ymmärsi, että lait tehoavat parhaiten, kun ihmiset suhtautuvat vakavasti noiden lakien takana oleviin periaatteisiin. Siinä missä fariseukset syventyivät loputtomiin sääntöihinsä, joiden avulla he yrittivät valvoa ihmisiä, Jeesus pyrki tavoittamaan sydämet. Hän tiesi muun muassa hyvin, että esimerkiksi Jumalan laissa ”paetkaa haureutta” ei ole mitään joustovaraa (1. Korinttolaisille 6:18). Siksi Jeesus varoitti ihmisiä ajatuksista, jotka voisivat johtaa moraalittomuuteen (Matteus 5:28). Sellainen opetus vaati paljon enemmän viisautta ja tarkkanäköisyyttä kuin vain joustamattomien, kaavamaisten sääntöjen määrääminen!

13. a) Miksi vanhinten ei pitäisi luoda jäykkiä lakeja ja sääntöjä? b) Mainitse joitakin alueita, joilla on tärkeää kunnioittaa yksilön omaatuntoa.

¹³ Vastuulliset veljet ovat nykyään yhtä kiinnostuneita siitä, että he tavoittavat sydämet. Siksi he eivät määrää mielivaltaisia, jäykkiä sääntöjä eivätkä tee henkilökohtaisista näkemyksistään ja mielipiteistään lakia (vrt. Daniel 6:7–16). Esimerkiksi pukeutumista ja ulkoasua koskevat huomaavaiset muistutukset voivat aika ajoin olla sopivia ja ajankohtaisia, mutta vanhin voi vaarantaa maineensa järkevänä miehenä, jos hän jankuttaa sellaisista asioista tai yrittää tyrkyttää ajatuksia, jotka kuvastavat ensisijaisesti hänen henkilökohtaista makuaan. Todellisuudessa kaikkien seurakuntaan kuuluvien pitäisi välttää yrittämästä määräillä toisia. (Vrt. 2. Korinttolaisille 1:24; Filippiläisille 2:12.)

14. Miten Jeesus osoitti olevansa järkevä siinä, mitä hän odotti toisilta?

¹⁴ Vanhimmat voivat haluta tutkia itseään toiseltakin kannalta: olenko järkevä siinä, mitä odotan muilta? Jeesus varmasti oli. Hän osoitti alituisesti seuraajilleen, ettei hän odottanut heiltä muuta kuin heidän kokosieluisia ponnistelujaan ja että hän arvosti niitä suuresti. Hän ylisti köyhää leskeä siitä, että tämä antoi vähäarvoiset kolikkonsa (Markus 12:42, 43). Hän nuhteli opetuslapsiaan, kun nämä arvostelivat Marian kallisarvoista lahjoitusta, sanoen: ”Antakaa hänen olla. – – Hän teki minkä voi.” (Markus 14:6, 8.) Hän oli järkevä silloinkin, kun hänen seuraajansa pettivät hänet. Vaikka hän esimerkiksi kehotti kolmea läheisintä apostoliaan pysymään hereillä ja valvomaan hänen kanssaan hänen pidätysyönään, he tuottivat hänelle pettymyksen nukahtamalla toistuvasti. Hän huomautti kuitenkin myötätuntoisesti: ”Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.” (Markus 14:34–38.)

15, 16. a) Miksi vanhinten pitäisi varoa painostamasta tai pakottamasta laumaa? b) Miten eräs uskollinen sisar muutti käsitystään siitä, mitä hän saattoi odottaa muilta?

¹⁵ Jeesus tosin kannusti seuraajiaan ponnistelemaan tarmokkaasti (Luukas 13:24). Koskaan hän ei kuitenkaan painostanut heitä siihen! Hän innosti heitä, antoi esimerkin, otti johdon ja pyrki tavoittamaan heidän sydämensä. Hän luotti siihen, että Jehovan hengen voima tekisi loput. Nykyajan vanhinten pitäisi samoin kannustaa laumaa palvelemaan Jehovaa kokosydämisesti, mutta heidän ei tulisi pakottaa siihen kuuluvia syyllisyyden tai häpeän avulla, vihjata heille, että heidän nykyinen toimintansa Jehovan palveluksessa, on jollakin tavoin riittämätöntä tai kelvotonta. Joustamattomuus ja ikuinen patistelu tekemään aina vain enemmän, enemmän ja enemmän voi masentaa niitä, jotka tekevät kaiken, minkä voivat. Olisi hyvin surullista, jos joku vanhin loisi sellaisen maineen, että häntä on ”vaikea miellyttää” – mikä on kaukana järkevyydestä! (1. Pietarin kirje 2:18.)

¹⁶ Meidän kaikkien pitäisi olla järkeviä siinä, mitä odotamme toisilta! Eräs sisar, joka oli lähtenyt aviomiehensä kanssa lähetystyöalueeltaan huolehtiakseen sairaasta äidistään, kirjoitti: ”Nämä ovat todella vaikeita aikoja meille julistajille täällä seurakunnissa. Oltuamme kierros- ja piirityössä suojassa monilta sellaisilta paineilta jouduimme yhtäkkiä tuskallisen tietoisiksi niistä. Saatoin aiemmin ihmetellä esimerkiksi: ’Miksi tuo sisar ei esitä tämän kuukauden kirjallisuustarjousta? Eikö hän lue Valtakunnan Palvelusta?’ Nyt tiedän, miksi. Joillekuille jo lähtö [palvelukseen] on kaikki, mihin he pystyvät.” Miten paljon parempi onkaan kiittää veljiämme siitä, mitä he tekevät, kuin arvostella heitä sen vuoksi, mitä he eivät tee!

17. Miten Jeesus antoi meille esimerkin järkevyydestä?

¹⁷ Tarkastelkaamme viimeistä esimerkkiä siitä, miten Jeesus käyttää valtaansa järkevästi. Jeesus on Isänsä kaltainen siinä, että hän ei vartioi mustasukkaisesti valtaansa. Hänkin on mestarillinen delegoija, joka on asettanut uskollisen orjaluokkansa huolehtimaan ”kaikesta omaisuudestaan” täällä maan päällä (Matteus 24:45–47). Hän ei myöskään pelkää kuunnella toisten ajatuksia. Hän kysyi usein kuulijoiltaan: ”Mitä arvelette?” (Matteus 17:25; 18:12; 21:28; 22:42.) Samoin pitäisi olla kaikkien Kristuksen seuraajien laita nykyään. Minkään suuruisen vallan ei pitäisi tehdä heistä haluttomia kuuntelemaan. Vanhemmat, kuunnelkaa! Aviomiehet, kuunnelkaa! Vanhimmat, kuunnelkaa!

18. a) Miten voisimme saada selville, onko meillä järkevän ihmisen maine? b) Mitä meidän kaikkien voisi olla hyvä päättää tehdä?

¹⁸ On selvää, että jokainen meistä haluaa saada ”järkevän [ihmisen] maineen” (Filippiläisille 4:5, Phillips). Mutta mistä tiedämme, onko meillä sellainen maine? Kun Jeesusta kiinnosti tietää, mitä ihmiset sanoivat hänestä, hän kysyi sitä luotettavilta tovereiltaan (Matteus 16:13). Miksi et noudattaisi hänen esimerkkiään? Voisit kysyä joltakulta, jonka suorapuheisuuteen voit luottaa, onko sinulla sellainen maine, että olet järkevä ja joustava ihminen. Me kaikki voimme varmasti tehdä paljon jäljitelläksemme tarkemmin Jeesuksen täydellistä järkevyyden esimerkkiä! Erityisesti jos meillä on jossain määrin valtaa toisiin, noudattakaamme aina Jehovan ja Jeesuksen esimerkkiä ja käyttäkäämme sitä aina järkevästi antamalla aina auliisti anteeksi ja joustamalla, kun se on sopivaa. Pyrkikäämme jokainen tosiaan olemaan ”järkeviä”! (Tiitukselle 3:2.)

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

◻ Miksi kristittyjen pitäisi haluta olla järkeviä?

◻ Miten vanhimmat voivat jäljitellä Jeesusta anteeksiantavaisuuden suhteen?

◻ Miksi meidän pitäisi pyrkiä olemaan joustavia, kuten Jeesus oli?

◻ Miten voimme olla järkeviä siinä, miten käytämme valtaa?

◻ Miten voisimme tutkia itseämme saadaksemme selville, olemmeko todella järkeviä?

[Kuva s. 15]

Jeesus antoi auliisti anteeksi katuvalle Pietarille

[Kuva s. 16]

Kun eräs nainen osoitti harvinaisen lujaa uskoa, Jeesus ymmärsi, ettei ollut aika pitää kiinni yleisestä säännöstä

[Kuva s. 18]

Vanhemmat, kuunnelkaa!

[Kuva s. 18]

Aviomiehet, kuunnelkaa!

[Kuva s. 18]

Vanhimmat, kuunnelkaa!