Esitä Jehovalle uhreja kokosieluisesti

”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle.” (KOL. 3:23)

1–3. a) Merkitsikö Jeesuksen kuolema kidutuspaalussa sitä, että Jehova ei enää vaadi meiltä minkäänlaisia uhreja? Selitä. b) Mikä kysymys herää nykyisistä uhreista?

JEHOVA teki ensimmäisellä vuosisadalla kansalleen selväksi, että Jeesuksen kuoltua lunastusuhrina Mooseksen laki ei ollut enää voimassa (Kol. 2:13, 14). Eläin- ja muut uhrit, joita juutalaiset olivat esittäneet satojen vuosien kuluessa, eivät enää olleet tarpeellisia, eikä niillä ollut mitään arvoa. Laki oli täyttänyt tehtävänsä ”kasvattajana, joka johti Kristukseen” (Gal. 3:24).

² Merkitseekö tämä sitä, että kristityt eivät ole kiinnostuneita uhreista? Ei merkitse. Apostoli Pietari kannusti meitä ”uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä” (1. Piet. 2:5). Lisäksi apostoli Paavali teki selväksi, että vihkiytyneen kristityn elämää kaikkine osa-alueineen voidaan pitää Jumalalle omistettavana ”uhrina” (Room. 12:1).

³ Kristitty uhraa siis Jehovalle joko antamalla hänelle jotakin tai luopumalla hänen vuokseen jostakin. Miten tieto israelilaisten uhreja koskevista vaatimuksista auttaa meitä varmistautumaan siitä, että kaikki uhrimme ovat nykyään Jehovalle otollisia?

JOKAPÄIVÄISESSÄ ELÄMÄSSÄ

4. Mitä meidän täytyy muistaa jokapäiväisistä toimistamme?

⁴ On ehkä vaikea ymmärtää, miten jokapäiväiset toimemme liittyvät Jehovalle uhraamiseen. Esimerkiksi kotiaskareet, koulunkäynti, ansiotyö ja ostosten tekeminen eivät tunnu olevan juuri lainkaan tekemisissä hengellisten asioiden kanssa. Mutta jos olet vihkiytynyt Jehovalle tai toivot voivasi tehdä niin lähitulevaisuudessa, suhtautumisellasi näihin jokapäiväisiin toimiin on merkitystä. Olemme kristittyjä 24 tuntia vuorokaudessa, ja meidän on sovellettava Raamatun periaatteita elämämme kaikkiin puoliin. Siksi Paavali kehotti: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille.” (Lue Kolossalaiskirjeen 3:18–24.)

5, 6. Mitä meidän tulisi ottaa huomioon, kun on kyse pukeutumisestamme ja käyttäytymisestämme?

⁵ Kristityn päivittäiset toimet eivät ole pyhää palvelusta. Silti Paavalin kehotus työskennellä ”kokosieluisesti niin kuin Jehovalle” saa meidät ajattelemaan elämäämme kaikkine piirteineen. Mitä siis voimme oppia hänen sanoistaan? Toimimmeko ja pukeudummeko aina niin kuin kristityn tulee? Vai tuntuuko meistä käyttäytymis- tai pukeutumistapamme vuoksi joissakin arkielämän tilanteissa kiusalliselta kertoa, että olemme Jehovan todistajia? Emme totisesti halua tehdä mitään sellaista, mikä saattaisi Jumalan nimen huonoon valoon. (Jes. 43:10; 2. Kor. 6:3, 4, 9.)

⁶ Tarkastelemme nyt sitä, miten halu työskennellä ”kokosieluisesti niin kuin Jehovalle” vaikuttaa elämän eri osa-alueisiin. Meidän on samalla tärkeää muistaa, että israelilaisten piti uhrata Jehovalle aina parasta, mitä heillä oli (2. Moos. 23:19).

MITEN JEHOVALLE VIHKIYTYMINEN VAIKUTTAA ELÄMÄÄSI?

7. Mitä sisältyy kristilliseen vihkiytymiseen?

⁷ Vihkiytyessäsi Jehovalle lupasit tehdä hänen tahtonsa varauksitta. Itse asiassa sanoit, että asetat Jehovan ensi sijalle kaikissa elämäsi piirteissä. (Lue Heprealaiskirjeen 10:7.) Se oli hyvä päätös. Olet epäilemättä havainnut, että kun pyrit saamaan selville Jehovan tahdon ja toimimaan sen mukaan, tulokset ovat erinomaisia (Jes. 48:17, 18). Olemme pyhä ja onnellinen kansa, koska heijastamme Opettajamme ominaisuuksia (3. Moos. 11:44; 1. Tim. 1:11).

8. Miksi meidän on tärkeä muistaa, että Jehova piti israelilaisten uhreja pyhinä?

⁸ Israelilaisten Jehovalle esittämiä uhreja pidettiin pyhinä (3. Moos. 6:25; 7:1). ”Pyhyydeksi” käännetty heprean sana välittää ajatuksen jostakin, mikä on Jumalalle erilleen asetettua, hänelle yksinomaisesti omistettua. Jotta uhrimme olisivat Jehovalle otollisia, meidän täytyy pysyä erossa kaikesta tämän maailman epäpuhtaudesta. Emme saa rakastaa mitään sellaista, mitä Jehova vihaa. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 2:15–17.) Tämä merkitsee selvästikin sitä, että varomme sekaantumasta mihinkään, mikä Jumalan näkökannalta katsottuna saastuttaisi meidät (Jes. 2:4; Ilm. 18:4). Emme myöskään anna silmiemme viipyä tai ajatustemme askarrella sellaisessa, mikä on epäpuhdasta tai moraalitonta (Kol. 3:5, 6).

9. Miksi sillä, miten kohtelemme toisia, on suuri merkitys?

⁹ Paavali kirjoitti uskonveljilleen: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” (Hepr. 13:16.) Jehova pitää siis hyvän tekemistä ja toisten auttamista hänelle esitettynä otollisena uhrina. Rakkaudellinen kiinnostus toisia kohtaan osoittaa meidän olevan tosi kristittyjä. (Joh. 13:34, 35; Kol. 1:10.)

PALVONTAAN LIITTYVÄT UHRIT

10, 11. Miten Jehova suhtautuu saarnaamistyöhömme ja palvontaamme, ja miten tämän pitäisi vaikuttaa meihin?

¹⁰ Huomattavimpia tapoja tehdä hyvää toisille on ”toivomme julkinen julistaminen”. Tartutko sinä kaikkiin tilaisuuksiin antaa todistusta? Paavalin mukaan meidän tulee uhrata ”Jumalalle ylistysuhria, toisin sanoen niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään”. (Hepr. 10:23; 13:15; Hoos. 14:2.) Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen käytettävän ajan määrästä ja laadusta voitaisiin puhua paljonkin, ja monet palveluskokouksen ohjelmat kiinnittävät tähän huomiomme. Mutta meidän on ennen kaikkea muistettava, että kenttäpalvelus ja vapaamuotoinen todistaminen ovat ”ylistysuhri”, osa palvontaamme, joten tuon uhrin pitäisi olla parasta, mitä voimme antaa. Ihmisten olosuhteet ovat erilaisia, mutta hyvän uutisen julistamiseen käyttämämme ajan määrä heijastaa usein hengellisten asioiden arvostustamme.

¹¹ Kristityt käyttävät säännöllisesti aikaa Jehovan palvontaan niin kotona kuin seurakunnassakin. Hän odottaa sitä meiltä. Vaikka meidän ei tarvitsekaan enää noudattaa yksityiskohtaisia lakeja, jotka koskivat sapattia ja Jerusalemissa vietettäviä juhlia, voimme oppia niistä jotakin. Jumala odottaa yhä, että pidätymme kuolleista teoista, tutkimme hänen Sanaansa, rukoilemme ja käymme kokouksissa. Lisäksi perheen päällä on velvollisuus tutkia Raamattua huonekuntansa muiden jäsenten kanssa. (1. Tess. 5:17; Hepr. 10:24, 25.) Meidän on hyvä pohtia, voisimmeko parantaa palvontamme laatua.

12. a) Mihin suitsuttamista voidaan verrata nykyään? b) Miten rukouksemme voivat olla suitsutuksen kaltaisia?

¹² Kuningas Daavid lauloi Jehovalle: ”Olkoon rukoukseni valmistettu kuin suitsutus edessäsi.” (Ps. 141:2.) On hyvä ajatella, miten usein rukoilemme ja millaisia rukouksemme ovat. Ilmestyskirjassa ”pyhien rukouksia” verrataan suitsutukseen, koska otolliset rukoukset nousevat kuin miellyttävänä tuoksuna Jehovan luo (Ilm. 5:8). Muinaisessa Israelissa suitsuke, jota uhrattiin säännöllisesti Jehovan alttarilla, piti valmistaa huolellisesti tarkkaa ohjetta noudattaen. Se oli Jehovalle otollista vain, jos se uhrattiin hänen määräystensä mukaisesti. (2. Moos. 30:34–37; 3. Moos. 10:1, 2.) Samoin jos me rukoilemme Jehovaa vilpittömästi ja hänen ohjeidensa mukaan, voimme luottaa siihen, että rukouksemme ovat hänelle otollisia.

AINEELLISEN ANTAMINEN TUO SIUNAUKSIA

13, 14. a) Minkä palveluksen Epafroditos ja Filippin seurakunta tekivät Paavalille, ja mitä tämä ajatteli siitä? b) Miten voimme noudattaa Epafroditoksen ja filippiläisten esimerkkiä?

¹³ Maailmanlaajuisen työn tukemiseen annettavia rahalahjoituksia voidaan verrata uhriin, annammepa vähän tai paljon (Mark. 12:41–44). Ensimmäisellä vuosisadalla Filippin seurakunta lähetti Epafroditoksen Roomaan huolehtimaan Paavalin fyysisistä tarpeista. Tämä filippiläisten lähettiläs ilmeisesti toi mukanaan seurakunnalta rahalahjan. Filippiläiset olivat aiemminkin osoittaneet anteliaisuutta Paavalia kohtaan. He halusivat, että hän voisi käyttää enemmän aikaa sananpalvelukseen vailla rahahuolia. Mitä Paavali ajatteli heidän lahjastaan? Hän sanoi sen olevan ”suloinen tuoksu, otollinen uhri, Jumalalle hyvin mieluinen”. (Lue Filippiläiskirjeen 4:15–19.) Paavali arvosti vilpittömästi filippiläisten huomaavaisuutta, ja se miellytti myös Jehovaa.

¹⁴ Nykyäänkin Jehova arvostaa syvästi lahjoituksiamme maailmanlaajuiseen työhön. Ja hän lupaa, että jos asetamme Valtakunnan edut jatkuvasti ensi sijalle elämässämme, hän huolehtii niin hengellisistä kuin aineellisistakin tarpeistamme (Matt. 6:33; Luuk. 6:38).

OSOITA ARVOSTUKSESI

15. Mitä syitä meillä on kiitollisuuteen Jehovaa kohtaan?

¹⁵ Meillä on lukemattomia syitä kiitollisuuteen Jehovaa kohtaan. Meidän tulisi joka päivä kiittää häntä elämän lahjasta. Hän antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme ylläpidoksemme: ravinnon, vaatteet ja suojan samoin kuin ilman, jota hengitämme. Olemme kiitollisia myös Raamatun totuuden tuntemuksesta, koska uskomme ja tulevaisuudentoivomme perustuu siihen. Meidän on sopivaa palvoa Jehovaa ja uhrata hänelle ylistysuhreja yksinkertaisesti sen vuoksi, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt hyväksemme. (Lue Ilmestyksen 4:11.)

16. Miten Kristuksen lunastusuhrin pitäisi vaikuttaa meihin?

¹⁶ Kuten opimme edellisestä kirjoituksesta, Kristuksen lunastusuhri on erityisen kallisarvoinen lahja Jumalalta ihmiskunnalle. Se on huomattava ilmaus Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. (1. Joh. 4:10.) Miten sen tulisi vaikuttaa meihin? Paavali kirjoitti: ”Se rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä, koska olemme päätelleet näin, että yksi kuoli kaikkien puolesta; – – ja hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin.” (2. Kor. 5:14, 15.) Paavali itse asiassa sanoi, että jos arvostamme Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä, käytämme elämämme Hänen ja Hänen Poikansa kunniaksi. Rakkautemme ja arvostuksemme Jumalaa ja Kristusta kohtaan näkyy siitä, että olemme tottelevaisia ja haluamme saarnata ja tehdä opetuslapsia (1. Tim. 2:3, 4; 1. Joh. 5:3).

17, 18. Millä tavoin jotkut ovat lisänneet osallistumistaan Jehovan ylistämiseen? Kerro esimerkki.

¹⁷ Olisiko sinun mahdollista parantaa ylistysuhrisi laatua? Mietiskeltyään Jehovan hyvyyttä monet ovat järjestäneet aikataulunsa ja olosuhteensa sellaisiksi, että he voivat lisätä osallistumistaan Valtakunnan saarnaamiseen tai muuhun teokraattiseen toimintaan. Jotkut ovat voineet toimia osa-aikaisina tienraivaajina yhden tai useampia kuukausia joka vuosi, kun taas toiset ovat pystyneet astumaan vakituisten tienraivaajien riveihin. Jotkut ovat puolestaan olleet mukana Jehovan palvelukseen liittyvissä rakennushankkeissa. Nämä ovat erinomaisia tapoja osoittaa arvostusta. Jos tällaista pyhää palvelusta tehdään oikeasta vaikuttimesta – kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan – se on hänelle otollista.

¹⁸ Monet kristityt ovat tunteneet olevansa kiitollisuudenvelassa Jehovalle, ja se on saanut heidät ryhtymään toimiin. Yksi heistä on Morena. Hän etsi vastauksia hengellisiin kysymyksiinsä katolisuudesta, jonka yhteydessä hänet oli kasvatettu, ja itämaisesta filosofiasta. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan tarjonnut tyydyttäviä vastauksia. Vasta alettuaan tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa hän sai hengellisen janonsa tyydytettyä. Morena löysi vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä, ja hänen elämänsä koheni siinä määrin, että hän halusi kiittää Jehovaa käyttämällä voimansa hänen palvelukseensa. Hän alkoi heti kasteensa jälkeen toimia joka kuukausi osa-aikaisena tienraivaajana ja ryhtyi vakituiseksi tienraivaajaksi niin pian kuin olosuhteet sallivat. Nyt 30 vuotta myöhemmin hän on edelleen kokoaikaisessa palveluksessa.

19. Miten sinun olisi mahdollista edistyä Jehovalle uhraamisessa?

¹⁹ Monet Jehovan uskolliset palvelijat eivät tietenkään olosuhteidensa vuoksi pysty palvelemaan tienraivaajina. Siitä riippumatta, mitä meidän on mahdollista tehdä Jehovan palveluksessa, me kaikki voimme uhrata hänelle otollisia hengellisiä uhreja. Meidän täytyy saattaa käytöksemme tarkoin vanhurskaiden periaatteiden mukaiseksi muistaen, että edustamme kaikkina aikoina Jehovaa. Usko saa meidät luottamaan täysin Jumalan tarkoitusten toteutumiseen. Hyvät tekomme edistävät hyvän uutisen leviämistä. Saakoon arvostus kaikkea sitä kohtaan, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme, meidät jatkamaan kokosieluisesti uhrien esittämistä hänelle.

[Huomioteksti s. 25]

Saako Jehovan hyvyys sinut parantamaan ylistysuhrisi laatua?

[Kuva s. 23]

Tartutko jokaiseen tilaisuuteen antaa todistusta?